Väinön sotataival vei ErP6:sta Ihantalaan

Asevelvolliseksi

Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto julisti 14. lokakuuta 1939 ylimääräiset harjoitukset (YH). Tosiasiassa Suomi suoritti silloin lähes täydellisen liikekannallepanon. Ennen YH:n alkua perustettiin 9. lokakuuta 1939 alkaen muun muassa suojajoukot. Näihin kuului myös Kaukolan, Käkisalmen, Räisälän ja Sakkolan reserviläisistä koottu Erillinen Pataljoona 6 (ErP6), mikä perustettiin 7. lokakuuta 1939.
Väinö Poutanen kertoo toimineensa suojeluskunnassa kolme vuotta, kun heiltä tiedusteltiin halukkuutta liittyä puolustusvoimiin.
- Kun kysyttiin vapaaehtoisia, löytyi nuorta porukkaa mukaan vaikka kaikki eivät halunneetkaan. Meitä oli neljä veljestä, joista kolme vanhinta olivat jo sotatoimissa. Niinpä en minäkään halunnut jäädä kotiin. Varusmiespalvelukseni alkoi siis 7.10.1939 ja siviiliin pääsin jouluksi 1944. Koska liityin mukaan vapaaehtoisena muutamaa päivää ennen kuin täytin 19 vuotta, olin osaston nuorin.
Väinön mukaan nuorten asevelvollisten tehtäviin kuului rintaman takana tapahtuvaa desanttivartio- ym. tehtäviä Vuokselassa olleen rintamalinjan takana.
- Kun tulimme paikalle, pohtivat vanhemmat miehet että onko tilanne todella niin paha, että pikkupojatkin joutuvat mukaan. Talvisotaan menin omissa vaatteissa, vain lakki ja mantteli olivat armeijalta. Se talvi oli niin kylmä, että manttelin taskussa olleet vanikka, sokeri ja voi eivät sulaneet missään vaiheessa yhteen. Nälkääkään ei tarvinnut nähdä paitsi silloin kun ei ollut aikaa ruokailuun, muistelee Väinö Poutanen.
ErP6 oli talvisodan aikainen Suomen puolustusvoimien joukko-osasto, mikä lopetettiin esällä 1940. Pataljoonan komentajana toimi koko talvisodan ajan kapteeni Onni Saarelainen. Väinö muistaa, että talvisodan päätyttyä oli tarkoitus lähettää kaikki heidät vapaaehtoiset aliupseerikouluun, mutta suunnitelma ei toteutunut.

Väinö Poutanen vakavoitui kun käytiin läpi karjalaisten kohtalon vuosia.

Kun Väinön sen ajan mukainen 18 kk asevelvollisuusaika lähestyi loppuaan, huomattiin että sotilasvala oli jäänyt vapaaehtoisina mukaan tulleilta vannomatta. Asia korjattiin vapautumispäivänä keväällä 1941.
- Siviilissä olo ei kestänyt pitkään, sillä juhannuksena 1941 koottiin jälleen joukko-osastoja. Menin ilmoittautumaan silloisesta evakkopitäjästä Kiukaisista koottavaan Kevytosasto 8. Vastaperustettu osasto koottiin reserviläisistä, joten olin jälleen porukan nuorin.

Jatkosotaan

Pääosin Kiukaisten ja Euran miehistä koostunut satakuntalainen Kevyt osasto 8 sijoitettiin Ilomantsiin. Se toimi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1. divisioonan liikkuvana reservijoukkona, joka heitettiin ratkaisukohtiin. Tämä joukko oli ensimmäisenä Petroskoissa aamuyöllä 1. lokakuuta 1941.
- Vuoden 1942 kesällä Kev.Os.8 purettiin ja miehet sijoitettiin muihin joukko-osastoihin. Vasta vuonna 1944 siirryin uudelleen Kannakselle Ihantalaan. Siellä sain noin sormenpään kokoisen sirpaleen nenänvarteeni, ja vietin kuukauden Kuopion sotasairaalassa. Aluksi oli pelkona, että silmästä olisi mennyt näkö, mutta niin ei käynyt vaan voin palata rintamalle.
Jatkosodan jälkeen Väinö oli Vainikkalassa valmiina lähtemään Lappiin, mutta tilanne muuttui. Siviilissä tarvittiin miehiä, koska pelloille piti löytää työvoimaa. Väinön sotataival päättyi, ja hän pääsi siviiliin jouluksi 1944.
Vanhemmat olisivat saaneet Kuusjoelta maataloustilan, mutta mahdollisuus viljelyn jatkamiseen ei kiinnostanut heitä sen enempää kuin poikiakaan.
Väinön kotipaikaksi tuli Panelia, missä hän työskenteli aluksi kolme ja puoli vuotta turvesuolla nostamassa polttoturvetta ja turvepehkua. Avioitumisen jälkeen työpaikka löytyi appiukon konepajalta, ja myöhemmin hänestä tuli sukulaismiehen kanssa sen omistaja.
Eläkepäiviään harventuneeseen ErP6:n veteraanijoukkoon kuuluva Väinö Poutanen viettää jokirannan talossaan kohisevan kosken partaalla.

Takaisin joulukuun 2008 lehteen