Kuisman perhe 1953. Takana Urpo (vas.) ja Oiva. Edessä Martta, Vappu ja Kaarina.
Oivan ja Kaarinan lapset: Anja, Anneli, Eila ja Aulis (kuva kirjasta).
Urpo Kuisman sukuhistoriassa arvokasta tietoa maanviljelystä
Urpo Kuisma kertoo ottaneensa sukuhistorian lähtökohdaksi Räisälän Hytinlahdessa 30.8.1841 syntyneen isoisänsä Mikko Olavinpoika Kuisman ajan.
- Hytinlahden kylässä oli todellinen kasauma Kuisma-suvun jäseniä. Parhaimmillaan siellä oli 25 maatilaa tai tonttia, joiden omistaja oli Kuisma. Hytinlahden tihentymän selittänee se, että kylä oli Kirvun rajalla, jota pidetään suvun alkukotina, valaisee Kuisma.
Maanviljelys lähti kehittymään Räisälässä 1800-luvun loppupuolella Kuisman mukaan kahd tuhansia hehtaareja vesijättömaita viljelyyn. Toiseksi, vaikka Räisälässä ei ollutkaan lahjoitusmaatalonpoikia eikä sen pahinta maaorjuuden muotoa, vaikutti järjestelmän poistaminen kaikkiin kannaksen pitäjiin. Räisälän talonpojat olivat aikaisempien vapaampien olojensa seurauksena valmiimpia ottamaan vastaan uusia viljelyyn liittyviä ajatuksia.
- Viipurin läänin maanviljelysseura palkkasi 1869 kynnönneuvojan opettamaan miten rantaniittyjä ja vesijättömaita saatiin viljelykseen. Samalta vuodelta on myös tietoja vehnän viljelystä paikkakunnalla, kuvailee Urpo Kuisma Räisälän asemaa kehityksen kärkirintamassa.
Merkittäviä ajankuvia
Kirjan kerronta etenee kuvaillen Urpon isän Juho Kuisman (s. 1872) elämänvaiheita.
Kirjoittaja kertoo, että edistyksellinen mies aloitti Räisälässä Kivipellon kylässä
omistamallaan Sääkymälahden tilalla mylly- ja sahatoiminnan sekä luujauhon valmistuksen.
Tämän lannoitteen avulla saatiin pelloille fosforia, mikä puuttui aikaisemmin yksinomaan
käytetystä karjanlannasta.
Tapahtumat vyöryvät eteenpäin. Tullaan talvisodan aikaan ja evakkoelämään. Urpo Kuisma
kuvailee maanviljelijän tuskaa, kun sodan jälkeinen kevät koittaa, eikä ole tiedossa maata,
mihin kylvää.
- Tässä tilanteessa isä sai todellisen tikarin piston, kun pääministeri Risto Ryti
lakimiehen viileydellä puhui, että Suomen laissa ei ole kohtaa, jonka mukaan karjalaisille
voitaisiin korvata heidän menetyksensä, muistelee Kuisma.
Tämä puute korjautui vasta kun eduskunta laati puuttuvan lain 9.8.1940. Elämäntyönsä
menettäneen isän elämä päättyi kuitenkin pari kuukautta aikaisemmin.
Vastoinkäymisistä huolimatta on elämän jatkuttava. Seuraavana kesänä (1941) kutsuttiin
Suomen miehiä jälleen armeijan harmaisiin. Myös Urpon 11 vuotta vanhempi veli Oiva sai
kutsun, joten 12-vuotias poika jäi kahden naisen kanssa huolehtimaan keväällä kylvetyistä
pelloista.
Kirja kertoo miten välillä palattiin toiveikkaina takaisin Karjalaan. Maatalous- ja
korjaustöihin saatiin avuksi sotavankeja, työvelvollisia ja sotamiehiä. Uskoa ja toivoa
täynnä ollut paluu kotiin vaihtui uuteen evakkomatkaan, ja uusi oma tila hankittiin
Anjalasta.
Urpo Kuisma on tallettanut kirjaansa runsaasti kuvauksia maanviljelijöiden arjesta ja
viljelytavoista. Töihin lähdettiin muinoin hyvin aikaisin, klo 5 maissa, joten yksi
ruokaväli oli tehty yhdeksään mennessä. Silloin syötyä ateriaa nimitettiin murkinaksi.
Kirjassa kerrottu 1900-luvun alkupuolen elämänrytmi poikkeaa merkittävästi nykyisestä
koneellistuneesta aikakaudesta. Varhaisemmista ajoista poiketen työt aloitettiin pari
tuntia myöhemmin.
- Ennen töihin lähtöä aamulla syötiin tukevasti. Muistan hyvin perunoiden ja kastikkeen
olleen pöydässä, muistelee Urpo kuvaillessaan maatalon arkea ja sen muuttumista vuosien
mittaan.
Hänen mukaansa Suomessa seurattiin jo 1900-luvun alussa eurooppalaisia maanviljelyksen
virtauksia. Erityisesti oppia haettiin Tanskasta. Niinpä Juho Kuismakin aloitti jo
Räisälässä juurikkaan ja rehuksi kasvatettavan turnipsin viljelyn.
Kirjan sivuilta käyvät selville karja- ja sikatalouden edistyminen, lannoitteiden käyttöön
otto, viljelykasvien muuttuminen sekä maatalouden koneellistuminen.
Urpo Kuisma
Lokakuun lopussa 80 vuotta täyttänyt kirjan kirjoittaja Urpo Kuisma (s. 25.10.1928 Viipurin
mlk) syntyi sen jälkeen kun perhe oli muuttanut Räisälästä Kilpeenjoelle Viipurin
aalaiskuntaan. Hänen isänsä ensimmäinen puoliso sekä heille syntynyt poika kuolivat
tuberkuloosiin. Juho Kuisma solmi toisen avioliiton Pyhäjärvellä syntyneen Vappu Paukun
kanssa. Urpo oli heidän nuorin lapsensa.
Talvisodan jälkeen nuorukainen koki perheensä ja muiden suomalaisten kanssa elintarvikepulaa.
Vilja oli jäänyt Karjalaan, vuokramaita päästiin vasta kylvämään ja toimeen oli tultava
korttiannoksilla.
- Kaupat olivat kaukana ja ruokavaliomme oli köyhää. Muistan vieläkin kuinka suolasienet
olivat kauan ainoata särvintä, kirjoittaa Urpo kirjassaan.
Kirjan tekijä kertoo monia vaiheita omasta elämästään. Alkusanoissa hän toteaa päässeensä
lehtorin virasta virkaeläkkeelle v. 1991. Joidenkin vuosien kuluttua hän luopui myös
maatilan hoidosta.
- Näiden elämänmuutosten jälkeen tuli tilaisuus harrastaa sellaisia asioita, joihin ei
aikaisemmin ollut aikaa, selvittää Urpo kirjoittamisensa taustaa.
Hän kertoo harrastaneensa valokuvausta, joten kirjan kuvat ovat suurimmalta osalta hänen
ottamiaan. Kuisman mukaan kirjoitustyön aikana on kertynyt niin paljon aineistoa ja
aihepiirejä, että suunnitelmissa on toisen kirjan teko. Se voisi sisältää kertomuksia
yksityiselämän, opiskelun, virkauran ja harrastusten alueilta.
Karjalaisen talonpoikaissuku Kuisman maanviljelyn ja suvun historiaa Räisälässä, Viipurin
mlk:ssa ja Anjalankoskella
Gummerus Kirjapaino, 2008
Sivuja 383
Kirjoittaja:
Urpo Kuisma
Tammenmäentie 45
46910 Anjalankoski
urpo.kuisma@kolumbus.fi