Pääkaupungin Räisäläisten tapaaminen
25.2.2023 Karjala-talolla

Raija Piippo (puheenjohtaja) ja Mikko Rainio

”Kulttuuriperinnöllä on suuri merkitys kasvatuksessamme ja identiteetissämme. Kuulumme samaan ryhmään, tai ehkä heimoon. Saamme jo äidinmaidossa imeä sukumme kulttuuria monessa muodossa.
Ystävyys rakentaa myös identiteettiämme, suhteessa on aina läsnäolo vapaaehtoisuus, tasavertaisuus ja vastavuoroisuus. Yhdessäoloon liittyy paljon rakkautta ja hyvää oloa. Aivan niin kuin tänään taas koemme, lämpöä ja kunnioitusta tosiamme kohtaan, olemme samassa veneessä, joka ei vuoda. Pitää saada haastaa, itkeä ja nauraa, rutistaa ystävää. Matkamme jatkuu ja tehtävämme on edelleen kasvattaa ja rakastaa.
Me räisäläiset olemme syystäkin ylpeitä kauniista rajan taakse jääneestä kotipitäjästämme juuristamme, sen rikkaasta kulttuurista ja myös siitä, että olemme kaikesta pystyneet vastaamaan kaikkiin haasteisiin ja säilyttämään ystävyytemme, yhteenkuuluvaisuutemme ja rakkautemme karjalaisiin juurimme.
Osaamme myös katsoa eteenpäin, tähän päivään ja hetkeen. Sekin on osa identiteettiämme. On mentävä eteenpäin, ja luotava tulevaisuudelle hyvä maaperä. Ystävät Karjalaisuus on voimavara, elämä joka virtaa suonissamme”.

Puheenjohtajan tervetulosanojen jälkeen, polkaistiin tapaaminen käyntiin. Yhteislaulu Pyry Laineen säestämänä Synnyinmaan laulun, sanat herkistivät sopivasti Pirkko Lahden luentoon: Vanhat ihmiset ovat monella tavalla myös voimavara Suomelle, sanoi psykoterapeutti Pirkko Lahti. Tämä 1941 syntynyt tunnettu psykologi on toiminut Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana 1983-2006. Hän kertoi uudehkosta määritelmästä vanhuusasioissa nykyaikana. 65- 84-vuotiaat ovat vanhahkoja ja vanhus-sanaa käytetään vasta 85-vuotiaista alkaen. Hän sanoi vanhahkojen huolehtivan aika paljolti itsestään, eivätkä kovinkaan paljon rasita valtion taloutta. Heistä monet tekevät yhä kaikenlaista hyödyllistä työtä sekä palkallisina että vapaaehtoisina, maksavat veroja suhteellisesti enemmän kuin varsinaiset työssäkäyvät, ylläpitävät paljolti monia yhteiskunnallisesti tärkeitä toimintoja: teattereita, näyttelyitä jne. Usein he myös auttavat työikäisiä vaikkapa lastenhoidossa.

Onhan vanhahkoilla jo erilaisia sairauksia, mutta ultraterve ihminen on maailmassa iso harvinaisuus. On hyväksyttävä myös elämään kuuluvia ikäviä tunteita. Meidän on pakko oppia myös kärsimystä hiukan. Pirkko Lahti on toiminut myös kriisiterapeuttina mm. Kaakkois-Aasian tsunamin yhteydessä. Ihmiselle pitäisi opettaa kriiseistä selviytymisen taitoja. On hyväksyttävä ns. kohtuullinen terveys, joka voi olla vaikkapa sellainen, että sairaudet ovat hyvässä lääkehoidossa. Jos ihminen puhuu aina vain omista sairauksistaan, kanssaihmiset alkavat kadota ympäriltä.

Turvallisuus on tärkeä seikka. Sitä syntyy parhaiten kotirutiineista, elämän rytmiin saattamisesta: säännölliset nukkumaanmenoajat ja ateriat sekä muut kodin askareet. Edes pieni ulkoilu joka päivä, jonkin mukavan asian tekeminen, itselle mieluisat harrastukset.
Joka päivä olisi saatava myös puhua jonkun toisen kanssa. Minimi voisi olla vaikkapa 3 ihmistä päivää kohden. Tervehdi naapuria, soita ystävälle jne. Nykyään perheet ovat pieniä, mutta ns. heimo- ajattelu on tullut yhä tärkeämmäksi. Tämän Pirkko Lahti sanoi tarkoittavan pientä joukkoa jollain tavoin toisilleen läheisiä ihmisiä, vaikkapa jonkun seuran jäsenyys, harrastuspiiri, ystäväpiiri.
Ihmisillä on taipumus eristää itsensä omaan karsinaansa, mutta siihen pitää jättää aina useita auki olevia ovia uusiin asioihin. Tärkeä elämän helpottaja on myös huumori, jonka hienoin laji on se, että pystyy nauramaan myös itselleen. Naurun aikana ihmisen elimistö rentoutuu monin tavoin ja verenpainekin laskee. Pirkko Lahden esityksen jälkeen, saimme esittää kysymyksiä ja huomioita vanhenemisesta. Se varmasti yllätti monetkin, miten me olemme sopeutuneet vanhenemiseen ja miten itsenäisiä eläkeläiset nykyään ovat.

Arja emäntämme oli keittänyt kohvit, ja se irrotti myös, viimeisetkin kielenkannat. Oli niin paljon puhuttavaa ja muisteltavaa. Laskiaispullat tekivät kauppansa, kiitos emännälle oli juuri sopivasti täytettä.
Kohvin jälkeen saimme kuulla Maritta Widbergin lausuvan Irja Kaveniuksen runon ”Muistat sie”. Runon myötä palasimme sanoin ja värein Räisälän pitäjään. Runon myötä aurinko paistoi ja lämpö säteili, lausuja löysi oikean nuotin ja sanat soljuivat kauniisti polkuja pitkin.
Musikantit, Viipurin pyöreän tornin pelimannit Karjalan Nuoret ry:stä soittivat polkat ja jenkat. Jalat löivät tahtia myös kuulijoilla kiitos Jussi ja Kari olipa ihana elämys. Viulun ja kitaran yhteen sulautuminen oli niin täydellistä.
Lopuksi Pyry säesti yhteislauluna Karjalaisten laulun.

Tapaamisen ilo jäi pitkäksi aikaa leijumaan tunteissa, Niin tärkeää on kohdata kasvokkain, saada tuntea yhteisöllisyys ja muistoissa ja tässä hetkessä.
Kiitos Ystävät jotka mahdollistatte nämä yhteiset hetket, ja luotte uusia muistoja!

Takaisin kesäkuun 2023 lehteen