Räisälän Kansanopistolla olleet sankarivainajien
muistotaulut saivat paikan Köyliön seurakuntatalolta

”Osalle muistotaulut ovat vain raskaita marmoritauluja, joihin on kaiverrettu tekstiä.
Joku tutkii asiaa kansansivistyksellisestä näkökulmasta, kun taas joku toinen tuntee suurta surua läheisten nimiä lukiessaan.”

Näin totesi Räisäläisten Säätiön hallituksen puheenjohtaja Seila Hoppendorff Räisälän Kansanopistolla olleiden kahden sankarivainajien muistotaulun historiasta ja merkityksestä.
-Olemme kokoontuneet Säkylä-Köyliön seurakunnan järjestämään tilaisuuteen, jossa paljastetaan uudelleen Räisälän Kansanopistolla olleet sankarivainajien muistotaulut, jotka merkitsevät monellakin tapaa meille erilaisia asioita.

Räisälän Kansanopisto oli perustettu Karjalan Kannaksella sijainneeseen Räisälän kuntaan 1908. Perustamisen mahdollisti kauppaneuvos Juho Lallukka ja hänen Maria-vaimonsa. Sotavuodet pakottivat myös Kansanopiston kahdesti evakkotielle. Opisto on hakenut paikkaansa ja näin ollen myös kivitaulut ovat kulkeneet paikasta toiseen.

Räisälän Kansanopiston Toveriliiton julkaisema kirja kertoo, että marmoritauluista ensimmäinen on ripustettu Jatkosodan aikana Kalevala-juhlassa 1943 (todennäköisesti) Räisälässä ja toinen Köyliössä helmikuussa 1946.
Ensin opisto sijoittui Etelä-Pohjanmaalle Teuvaan, mutta kun räisäläisille määrättiin asutusalueeksi Kokemäenjokilaakso, tuli opistokin mukana.
Uutta opiston paikkaa oli suunniteltu Pajulan kartanoon Köyliöön, mutta tilanteen selvitti sodan uudelleen syttyminen 1941. Toinen evakkotaival Teuvan kautta pohditutti opiston sijaintia.
Kesällä 1945 opiston oma toimikunta vieraili Köyliössä katsastamassa mahdollista uutta paikka.

Vastaavasti Köyliön kunta oli perustanut toimikunnan opiston saamiseksi kuntaan. Köyliö esitti Lallintaloa uudeksi opistoksi ja ilmoitti, että kunta tukisi taloudellisesti, mikäli toiminta saataisiin paikkakunnalle. Tuolloin Lallintalon omisti Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys. Opiston irtaimisto siirrettiin Teuvalta Köyliöön myöhemmin syksyllä.
Opiston toiminta jatkui Lallintalolla viisi vuotta. Köyliöläiset olivat myötämielisiä opistoa kohtaan. Eikä näin ollen ole epäilystäkään, etteikö opiston toiminta olisi voinut jatkua näillä kulmilla. Mutta ilmeisesti tarvittavat majoitustilat asuntolaan sekä haasteelliset kulkuyhteydet vaikuttivat opiston hakeutumiseen toisaalle. Opisto hankki tontin Peipohjasta ja aloitti siellä rakennustyöt 1949. Opiston taival sammui 2009.

Niilo Seljanti oli pelastanut talteen opiston esineitä ja lahjoitti ne Räisäläisten Säätiolle. Kokoelma sijoitettiin muutamaksi vuodeksi esille Kokemaella sijainneeseen Perinnehuoneeseen. Kunnes ovet tuli sulkea uusien tuulien tieltä.

Räisäläisten Säätiö pyrkii mm. säilyttämään kulttuuriperintöä tuleville sukupolville muistona niistä ajoista joista sanotaan, etteivät ne enää palaa.
Tänään katsomme sankaritauluja jälleen uudessa sijoituspaikassa. Säätiö kiittää Säkylä-Köyliön seurakuntaa sen ottaessa taulut huomaansa.
Raskaat laatat ovat raskaita myös sisällöltään. Jokaisen nimen haltija oli osallistunut Räisälän Kansanopiston toimintaan ja uhrannut henkensä isänmaan puolesta.

Takaisin kesäkuun 2023 lehteen