76. Räisälä-juhla Säkylässä

Kunnianosoitus sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden muistomerkillä.

Järjestyksessään 76. Räisälä-juhla järjestettiin Säkylässä 18. kesäkuuta. Perinteiseen tapaan tapahtuma alkoi juhlamessulla, joka pidettiin Säkylän kirkossa. Pääjuhlan pitopaikka oli Säkylän koulukeskus, jossa tapahtui myös ruokailu ja juhlan jälkeinen kahvitarjoilu.

Juhlamessu

Juhlamessussa saarnasi Niko Huttunen, liturgina toimi Maria Schmandt, kanttorina oli Jari Ketola, suntion tehtävät hoiti Nina Koivisto ja musiikkiesityksistä vastasi viulisti Aapo Ylä-Sulkava.
Tekstin lukijoina olivat Seila Hoppendorff ja Riitta Marila.
Kolehdin keräsi Säkylän Partio.
Messun jälkeen oli kunnianosoitus sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden muistomerkillä, jossa puheen piti Sanna Mustonen.
Kukkalaitteet sankarihauta-alueen muistomerkille laskivat Kirsti Mäkitalo ja Jarkko Peltola, Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille Riitta ja Erkki Marila.

Pääjuhla

Perinteiseen tapaan pääjuhla aloitettiin ”Karjalaisten Laululla”, jonka jälkeen säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja Jarkko Peltola esitti tervehdyssanat.
Säkylän kunnan tervehdyksen juhlaan toi kunnanjohtaja Teijo Mäenpää.
”Kosketus Räisälään” -esityksen piti Peter Zavrevski.
”Satakunnan Laulun” jälkeen oli juhlapuheen vuoro, joka oli sovittu Karjalan Liiton hallituksen 2. vpj. Outi Örnin esittämäksi. Sairastumisen vuoksi Outi Örnin kirjoittaman juhlapuheen luki Karjalan Liiton Liittovaltuuston pj. Pertti Hakanen.
Huomionosoitusten jälkeen kiitossanat esitti säätiön hallituksen puheenjohtaja Seila Hoppendorff.
Pääjuhlan musiikista vastasi Olavi Virta erikoisryhmä ”OVER”.
Juontajana toimi Markus Vatka. Pääjuhlan lopuksi oli ”Maamme Laulun” vuoro, kahvitarjoilu ”haasteluineen” ja kotiinlähtö.

Karjalan Liiton Liittovaltuuston puheenjohtaja Pertti Hakanen esitti pääjuhlassa Outi Örnin puheen. Outi oli estynyt sairauden vuoksi tulemaan juhlaan.

OUTI ÖRNIN PUHE JUHLASSA

Arvoisat kutsuvieraat ja juhlavieraat, paljon kiitoksia kutsusta tulla tänne tilaisuuteenne juhlapuhujaksi.
Oikeustieteen tohtori Katja Tikan kirjoittama Karjalan Liiton uusi historiateos ”Politiikkaa ja piirakkaterapiaa” julkaistiin huhtikuussa liittokokouksen alla. Sitä ja historiateoksia ylipäätään lukiessa itselleni tulee väistämättä mieleen, kuinka vahvasti karjalaisten historiassa ja historiassa ylipäätään tietyt asiat toistuvat. Historia ja nykypäivä myös kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Haluan puheessani tuoda esille muutamia teemoja, jotka ovat toisaalta historiaa, mutta toisaalta myös hyvin vahvasti nykypäivää.
Suomen itäraja on ollut viime aikoina useasti otsikoissa. Selityksenä tälle on ”Suomen puhutuin aita”, reilut kolme metriä korkea, pari sataa kilometriä pitkä este, joka on noussut Venäjän vastaiselle rajalle maaliskuusta alkaen. Aidan tavoitteena on parantaa rajaturvallisuutta. Aitahankkeen taustalla vaikuttaa tietysti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Sattumoisin itärajan tiivistys osuu kuitenkin myös rajan merkkivuoteen: on kulunut tasan 700 vuotta Pähkinäsaaren rauhasta, jossa itärajan on arveltu ensimmäistä kertaa piirretyn karttoihin.

Pähkinäsaaren rauha vuodelta 1323 on ehkä syöpynyt teidänkin monen mieleen koulun historian tunnilta. Tähän rauhaan liittyy tulkinnanvaraisuutta, joka johtuu siitä, ettei alkuperäistä rauhansopimusta ole säilynyt. Pähkinäsaaren rauhan ja rajan on kyseenalaistanut mm. professori Jukka Korpela. Pitkään sitä on kuitenkin pidetty myös ensimmäisenä rauhana, joka halkaisi Karjalan.
Mitä Pähkinäsaaren rauhan yhteydessä tapahtuikaan, niin totta on kuitenkin se, että Karjala on jaettu moneen kertaan eri valtioiden kesken. 700 vuoden ajalta on olemassa ainakin yhdeksän eri rauhansopimusta mainitusta Pähkinäsaaren rauhasta aina Pariisin rauhaan 1947. Vuosisatojen ajan nämä rajat eivät kuitenkaan tarkoittaneet mitään tiukasti vartioitua rajaa. Raja-alueella asuneet ihmiset tuskin edes tiesivät rajasta. Sen yli kuljettiin esteettä. Toisin on kuitenkin nyt ja toisin oli jatkosodan jälkeisessä rajanvedossa. Tänä päivänä raja on jyrkkä ja pitävä, molemmin puolin.
Mitä tämä itärajan sulkeutuminen on tarkoittanut meille karjalaisille? Venäjän toimien myötä huolella rakennetut yhteistyö- ja ystävyyssuhteet luovutetulle alueelle ovat nyt pysähdyksissä. Kotiseutumatkat luovutetulle alueelle olivat jatkuneet jo yli 30 vuotta ja monet pitäjäseurat ja säätiöt sekä yksittäiset henkilöt ehtivät tuona aikana rakentaa vahvat verkostot paikallisiin tahoihin ja ihmisiin. Nyt varmasti jokaisen meistä mielissä kytee ajatus, että vieläkö joskus tulevaisuudessa nämä matkat ja yhteistyö jatkuvat vai murenevatko huolella rajan yli luodut verkostot. Tämä on todella surullista jo siitäkin syystä, että nimenomaan kotiseutumatkoilla myös monen nuoren ihmisen kiinnostus omiin juuriinsa on syttynyt, kun suvun tarinat ovat heränneet eloon alkuperäisillä tapahtumapaikoilla.

Koska kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu, niin kannustankin nyt kaikkia tahoja ryhtymään toimiin perinnetiedon ja historian keräämiseksi tuolta reilun 30 vuoden ajan jaksolta eli siltä ajalta, mikä oli runsaan kotiseutumatkailun ja luovutetun alueen kotiseututyön aikaa. Karjalaa ja karjalaisuutta on tutkittu paljon, mutta iso osa tuosta tutkimuksesta kohdistuu aikaan ennen ja heti jälkeen sotien sekä evakkouteen. Näen, että olisi erityisen tärkeää saada talteen myös se 1990-luvulta alkanut historian ajanjakso, jolloin kotiseuduille palattiin matkailun, muistelun, yhteistyön ja arvokkaan Suomen ajan historian näkyväksi tekemisen myötä. Tämän ajanjakson taltiointi on tärkeää, koska kukaan ei tiedä, vieläkö tuollaiseen kultaiseen ajanjaksoon joskus palataan ja ovatko tuon aikakauden kotiseututyön pioneerit silloin vielä kertomassa meille kokemuksiaan. Karjalan Liitto käynnisti nyt maaliskuussa yhdessä Suomalaisten kirjallisuuden seuran kanssa muistitiedon keruun tämän historiatiedon keräämiseksi. Kehotan kaikki mukaan tähän yhteistyöhön ja kirjoittamaan omista muistoistaan ja kokemuksistaan.

Mutta takaisin tähän päivään. Ikävä kyllä yksittäiset Karjalan Liiton jäsenet ovat joutuneet informaatiovaikuttamisen kohteeksi viimeisen vajaan vuoden aikana. Useampi henkilö on saanut ehkä huonollakin suomen kielellä kirjoitettuja viestejä, joissa kehotetaan nostamaan jälleen esille Karjalan palautus tai on kannustettu suvereenin valtion perustamiseen Suomen ja Venäjän väliin Karjalan alueelle. Joitakin jäseniä on myös lähestytty kasvotusten ja haluttu keskustella samasta teemasta. Nämä yhteydenotot on nimetty aiemmin Karjalan Liiton jäsenseurojen ja jäsenten keskuudessa tuntemattomien yhdistysten tai muiden toimijoiden nimiin, joista ainakin osa paikantuu ulkomaille.
Tällaisten yhteydenottojen tavoitteena on hyvin todennäköisesti hämmentää karjalaista yhteisöä ja ehkä saada informaatiovaikuttamisen oppien mukaisesti meidät tekemään itsellemme haitallisia päätöksiä tai toimimaan omaa etuamme vastaan.
Karjalan Liitto kuitenkin tarttui alkuvuodesta tähän ilmiöön määrätietoisesti korostaen, että Karjalan palautukseen liittyvä keskustelu ei ole ajankohtaista tämänhetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Tästä lähestymistavastamme olemme saaneet paljon kiitosta viranomaisia ja valtion johtoa myöten.

Hyvät räisäläläiset ja heidän jälkeläisensä,

te olette olleet mielessäni Ukrainan sodan aikana, kun historia toistaa surullisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla itseään. Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt laajasti suomalaisia. Erityisen kipeitä muistoja tai suvun kokemuksia tilanne nostaa esille nyt useiden karjalaisten keskuudessa. Yhdistävinä tekijöinä ukrainalaisten kanssa on lähtö omilta kotiseuduilta saman vihollisen myötä.

Huhtikuussa vuonna 2022 itäisessä Ukrainassa sijaitsevan Kramatorskin rautatieasemalle tehtiin tuhoisa ohjusisku. Rautatieasema oli täynnä sotaa pakoon pyrkiviä siviilejä. Kaupungin pormestarin mukaan asemalla oli jopa 4 000 ihmistä odottamassa junaan pääsyä. Ohjukset osuivat ihmisjoukkoon. Yli 50 ihmistä menehtyi ja loukkaantuneita oli ainakin sata.
En voinut tässä yhteydessä olla muistelematta Suomen tuhoisinta ilmapommitusta, joka tapahtui Elisenvaaran risteysasemalla 20.6.1944. Pommituksessa kuoli yli sata siviiliä sekä sotilasta ja lottaa, kun asemalla seisonut siirtoväkeä kuljettanut juna joutui neuvostoliittolaisten ilmapommituksen kohteeksi. Kuten hyvin tiedätte, monet uhreista olivat kotoisin Räisälästä.
Elisenvaaran asemalla oli puoliltapäivin yli tuhat ihmistä. Neuvostoliittolaiset moukaroivat yli 80 pommikoneen voimin asemaa kolmessa aallossa neljännestunnin ajan. Vilkkaalla risteysasemalla ei ollut ilmapuolustusta eikä ilmahälytystä annettu. Räisäläläisiä evakkoja kuljettanut juna koki kovimman kohtalon. Kaksi härkävaunua sai täysosuman ja lähes kaikki näissä vaunuissa olleet kuolivat. Kaksi kolmasosaa kuolleista oli naisia ja lapsia.
En tiedä kuinka te olette nykyhetken kokeneet, mutta minä olen Ukrainan sodan aikana Elisenvaaraa ja teitä miettinyt.

Hyvä juhlayleisö,

Vielä pari esimerkkiä historian ja nykypäivän samankaltaisuudesta. Seuraavassa esimerkissä tulen jo lähemmäksi yhteistä järjestötoimintaamme.
Ensin pieni ote tekstistä: ”Karjalan Liiton vuosikokous toi huolia pinnalle. Eräs kokouksessa puheenjohtajana toiminut henkilö murehti nuorten ohutta karjalaisuutta. Siten kokouksessa päätettiin, että nuorison Karjala-tietoutta olisi edelleen tehostettava.” Oliko tämä ote tämän kevään liittokokouksesta, jossa keskusteltiin kuinka saada nuoria mukaan toimintaan? Ei ollut, vaan ote oli vuoden 1961 vuosikokouksesta, jossa rovasti Toivo Rapeli kantoi huolta nuorten suhteesta karjalaisuuteen.
Toinen pieni ote: ”Vanhoja jäsenseuroja on eronnut hieman liittyneitä enemmän. Eronneet jäsenseurat ovat olleet esimerkiksi Karjala- seuroja, joihin ei ole liittynyt uusia jäseniä ja joiden toiminta on evakkojen ikääntyessä hiipunut.” Oliko tämä ote Karjalan Liiton uuden strategian pohjaksi tehdystä nykytilan analyysistä tältä keväältä? Ei ollut, vaan kuvausta 1990-luvun lopun tilanteesta.
Liiton ja sen jäsenseurojen toiminnasta on näiden esimerkkien tapaan ollut jo vuosikymmenten ajan tiettyjä samankaltaisia huolia, joita pyritään jälleen kerran ratkomaan uuden liittokokouksessa hyväksytyn strategian myötä. Liiton uusi strategia on nimeltään ”Elinvoimaisten jäsenseurojen Liitto”. Strategiassa halutaan nostaa keskiöön jäsenseurat, koska henkilöjäsenet ovat jäsenseurojen jäseniä. Siten myös jäsenet nousevat keskiöön.
Strategian taustaksi tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että jäsenet ovat kaikkein tyytyväisimpiä jäsenseuroihin eli niihin toimijoihin, jotka ovat kaikkein lähimpänä. Tänäkin päivänä osa seuroista on hyvin aktiivisia ja elinvoimaisia, kun taas osa kipuilee toiminnan hiipumisen ja aktiivisten toimijoiden vähenemisen myötä. Uuden strategian myötä Liitto pyrkii entistä enemmän tukemaan jäsenseuroja niiden työssä. Yhdistysten toiminnan lakkauttamisen sijaan Liitto on kannustanut jäsenseuroja yhteistyöhön ja tarvittaessa seurojen yhdistymiseen. Karjalan Liitto saa aina ajoittain kritiikkiä Helsinki- keskeisyydestä. Tulee kuitenkin muistaa, että jäsenseurat järjestävät valtaosan karjalaisen kentän toiminnasta ja siten toiminta on valtakunnallista.
Strategiassa on tavoitteena mm. pohtia liitto-organisaation rakenteen keventämistä kehittää digitaalisten sisältöjen tarjontaa, unohtamatta kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia sekä tuoda entistä vahvemmin ja monipuolisemmin esille karjalaisten ruoka-, käsityö- ja rakennusperinnettä
Strategian mukaan vahvana tehtävänämme on Liiton ja sen jäsenyhteisöjen yhteistyöllä säilyttää, siirtää ja uudistaa karjalaisuutta ajassa. Tavoitteenamme on, että entistä elinvoimaisemmat jäsenseurat ylläpitävät karjalaisuutta keskuudessamme ympäri Suomen myös tulevaisuudessa.
Ei meiltä siten ole usko ja yritys loppunut, kuten se ei loppunut aiempienkaan vuosikymmenten toimijoilta.

Hyvät karjalaiset ystävät,

Otetaan viimeinen esimerkki siitä, kuinka karjalaisten parissa samat teemat toistuvat historiasta nykypäivään. Tästäkin alkuun pieni ote: ”Karjala-lehti toimi soljuvasti karjalaisten yhdyssiteenä. Se oli kuitenkin lakkautusuhan partaalla, mutta liiton tuki pelasti sen. Liiton johto oli yksimielinen lehden kulttuurisesta arvosta.” Oliko tämä kuvausta viime vuoden tapahtumista liittyen Karjala-lehteen? Ei suinkaan, vaan tämä oli kuvausta vuodelta 1957.
Moni varmasti muistaa sen musertavan uutisen viime syksyltä, kun Karjala-lehteä julkaissut osakeyhtiö ajautui konkurssiin. Näin siitäkin huolimatta, että yhtiön viimeisimmät hallitukset pyrkivät tekemään merkittävää taloutta tervehdyttävää työtä julkaisutoiminnan jatkamiseksi. Vuodesta 1904 asti ilmestynyt Karjala-lehti jäi hetkeksi uinumaan.
Karjalan Liitto osti syksyllä 2022 lehden julkaisuoikeudet konkurssipesältä ja aloitti valmistelutyöt sen suhteen, millaisella konseptilla lehden julkaisutoiminta Liiton suojissa voisi jatkua. Kantavana ajatuksena kuitenkin se, että toiminnan tulee olla taloudellisesta kannattavaa ja kestävällä pohjalla. Tähän liittyen teetimme lukijakyselyn, jonka hedelmiä on hyödynnetty suunnittelussa laajasti. Kyselyn vastauksissa näkyivät toiveet tutusta ja turvallisesta lehdestä, mutta toki valmistelutyössä on tunnistettu, että myös uudistamista tarvitaan.
Työ julkaisutoiminnan jatkamiseksi jatkui alkuvuodesta yhteistyökumppaneiden avoimella kilpailutuksella. Nyt meillä on ollut ilo käynnistää hyvä yhteistyö jo ennestään tutun Punamustan kanssa, joka vastaa lehden tuotannosta. Vielä kun saimme päätoimittajaksi ansioituneen Sakari Nupposen, on meillä ollut hieno tiimi kasassa.
Koemme Liitossa vahvaa vastuuta pitää huolta karjalaisesta kulttuuriperinnöstä ja Karjala-lehti jos mikä, edustaa tätä perinnettä. Haluamme olla toimija, jonka siipien suojissa lehti voi jatkaa toimintaansa koko karjalaisen kansan uutis- ja kulttuurilehtenä. Ei siis Karjalan Liiton järjestölehtenä.
Lehden näytenumero ilmestyi toissa viikolla ja sitä on jaettu noin 21 000 kappaletta ympäri Suomen. Kaikki Karjalan Liiton jäsenet saivat sen kotiinsa yhdessä Karjalan Kunnaat jäsenlehden kanssa, mutta sen lisäksi kuka tahansa kiinnostunut saattoi tilata sen itselleen. Nyt toivomme, että saamme kesän aikana riittävän määrän tilauksia, jotta julkaisutoiminta voisi jatkua syksystä alkaen. Kannustan siis myös kaikkia teitä tilaamaan lehden, jotta se näkee myös huomisen. Lehden pitkä historia on kantanut vuosikymmeniä, tehdään siten yhdessä parhaamme, jotta historiallinen tarina jatkuisi tuleville sukupolville.

Hyvät juhlavieraat,

Kuvia vuoden 2023 Räisälä-juhlasta

Takaisin etusivulle