Messun jälkeen pidettiin kunnianosoitus sankarihaudoilla.

73. Räisälä-juhla Köyliössä

Räisälän Pitäjäjuhla järjestettiin tänä vuonna 1. heinäkuuta Köyliössä.
Juhlamessu oli Köyliön kirkossa ja pääjuhla Lallin koulussa.
Onnistuneen ja monipuolisen juhlan järjestäjänä oli Räisäläisten Säätiö.

Köyliön kirkossa järjestetyssä Karjalaisen Kansan Messussa toimi liturgina Punkalaitumen seurakunnan kirkkoherra Irina Kaukinen. Saarnan piti Säkylä-Köyliön seurakunnan kirkkoherra Aila Isotalo. Ehtoollisella toimi avustajana teologian tohtori Niko Huttunen (Räisäläisten Säätiön hallintoneuvoston varajäsen). Tekstinlukijana oli Kalevi Paavilainen. Messussa toimi kanttorina Sari Mäkinen ja hän johti myös Kaiken Kansan Kuoroa. Säestäjinä toimivat kanttorin lisäksi Raija Majamäki ja Ari Helkiö (viulu) sekä Satu Mäenpää (alttoviulu). Messun jälkeen oli kunnianosoitus sankarihaudoilla, jossa piti puheen Jyri Huppunen.

Pääjuhla aloitettiin perinteiseen tapaan yhteisesti lauletulla ”Karjalaisten laululla”, jonka jälkeen Räisäläisten Säätiön kunniapuheenjohtaja Juhani Kaatonen esitti tervehdyssanat. Kokemäen Karjalaseuran Vunukoiden tanssiesitysten jälkeen oli Yhteislaululla jatkettiin kahvittelun jälkeen, jonka jälkeen kuultiin juhlapuhe suurlähettiläs Anne Meskasen esittämänä. Huomionosoitusten jälkeen Kullervo Kauppi esitti kolme karjalaista laulua ja päätössanat juhlaväelle esitti säätiön hallintoneuvoston vpj. Erkki Karonen. Vuoden 2018 juhla päättyi perinteiseen tapaan: yhteisesti laulettuun ”Maamme” -lauluun. Pääjuhlan säestyksestä vastasi Mikko Pelkonen. vuorossa yhteislauluna ”Karjalan Kunnaat”. Valtuuston puheenjohtaja Veli-Pekka Suni toi juhlaan kunnan tervehdyksen. Juhlan juontajana toimi Säätiön hallituksen jäsen Seila Hoppendorff ja hän toi yleisölle terveisiä ja muistinvirkistystä Räisälään suuntautuneen matkakertomuksen voimin. Ennen väliaikaa oli vielä vuorossa ”Satakunnan Laulu”.

Huomionosoitukset

Karjalan Liiton hopeinen ansiomerkki:
Kirsti Mäkitalo

Kruunulliset Räisälän vaakuna-rintamerkin:
Räisäläisten Säätiö:
Hannu Lehtonen
Matti Takala
Erkki Karonen

Kokemäen Karjalaiset:
Aarre Poikonen

Kirjat:
Anne Meskanen
Veli-Pekka Suni
Mikko Pelkonen

Köyliö-seura:
Asser Lehtoranta

Suurlähettiläs Anne Meskanen Räisälä-juhla Köyliössä 1.7.2018

Suurlähettiläs Anne Meskanen piti juhlapuheen tämän vuoden Räisälä-juhlassa, joka järjestettiin hänen entisessä entisessä kotikunnassaan Köyliössä ja entisessä opinahjossaan Lallin koulussa.
-Olen täällä myös räisäläisen tyttärenä, niin sanottuna puolikarjalaisena, sanoi paljon maailmaa kiertänyt ja monenlaista menoa kokenut nainen.

Anne Meskanen totesi, että maailmalla liikkuessaan on huomannut, kuinka tärkeää on se, että tuntee juurensa.
- Ilman juuria ihminen ei voi saada siipiä, jotka kantavat elämässä. Tunnistan itsessäni hyvin paljon karjalaisia piirteitä. Karjalaisten seurassa on helppo olla ehkä siitäkin syystä, että temperamentti on räiskyvää ja yhdessäolo niin välitöntä.
-Muistan hyvin Esteri-mummoni, joka sai kymmenen uutta ystävää junamatkoilla joka ainoan sukulaisvierailunsa aikana. Karjalaisiin liittyy aina isosti ilo. Mutta sen vastinparina on myös suuri suru ja menetys.

”Ketään ei saa jättää yksin”

-Viime vuonna vietetyn satavuotiaan Suomen juhlavuoden teemana oli Together – Yhdessä, Tillsammans.
Yhdessä oleminen ja yhdessä olemisen taito – alkaa tietenkin kotoa. Pienen, 5,5 miljoonan ihmisen kansakunnan on ymmärrettävä, että ketään ei saa jättää yksin. Meidän on pidettävä huolta niistä, jotka eivät yksinään jaksa eivätkä yksinään kykene. Ryhdikäs hyvinvointivaltio kantaa huolta köyhistä, heikoista ja sorretuista, painotti Anne Meskanen.
- Yhdessä tekeminen on kantanut Suomea eteenpäin melkein koko itsenäisyytemme ajan. Yhdessä olemme saaneet aikaan sen, että Suomesta on tullut menestystarina – lähes meille kaikille.
Yhdessä oleminen ja tekeminen ei pysähdy ulkorajoille.
-Oma henkilökohtainen lähtökohtani maailmanparantajana on yksikertainen. Hädän tullen on autettava. Lähellä ja kaukana. Viimeiset kymmenen vuotta olen suurlähettiläänäkin rakentanut rauhaa Lähi-Idässä, Kosovossa ja Afganistanissa - vaihtelevin tuloksin.
-Kosovo on hyvä esimerkki siitä, miten kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan avulla on rakennettu rauhaa, kehitetty oikeusvaltiota ja edistetty etnisten ryhmien välistä keskinäistä sopua.
-Afganistanissa tulokset sen sijaan ovat yhä luvattoman heikkoja. Väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet. Lähes puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, vaikka maahan on pumpattu satoja miljardeja dollareita.
-Syyrian konfliktin alkamisesta on kulunut yli seitsemän vuotta, eikä sodan inhimilliselle kärsimykselle näy loppua. Tilanne saattaa päinvastoin olla mutkistumassa entisestäänkin, vaikka jihadistijärjestö Isis onkin pääosin kukistettu.

”Suomi on kansainvälisistä verkostoista riippuvainen maa”

Anne Meskanen sanoi olevansa iloinen, että Suomi on vastuullinen toimija kansainvälisessä yhteisössä.
-Aktiivinen osallistuminen kriisinhallintaan on vakiintunut osaksi Suomen kansainvälistä kuvaa. Saamme tästä tunnustusta ja tämä tuo Suomelle ulko- ja turvallisuuspoliittista vaikuttavuutta. Tämän politiikan on jatkuttava myös tulevaisuudessa. Suomen velvollisuus on auttaa niin ikään vähemmän kehittyneitä maita. Hauraille valtioille on annettava pyyteetöntä apua.
-On toivottavaa, että lähitulevaisuudessa myös vauras Suomi nostaa kehitysyhteistyömäärärahansa YK:ssa ja EU:ssa antamiensa lupausten mukaisesti 0,7 prosenttiin bruttokansantulostaan.
-Suomi on kansainvälisistä verkostoista riippuvainen maa, olipa kyse raaka-aineista, kaupasta tai ympäristön tilasta. Aatteet, tavarat ja ihmiset liikkuvat – myös Suomen rajojen yli. On ensiarvoisen tärkeää, että tuemme ja kotoutamme maahanmuuttajia sekä turvapaikanhakijoita, joiden on ollut pakko – kuten karjalaistenkin - jättää kotinsa, usein väkivaltaisen konfliktin seurauksena.

”Kriisi ei kuitenkaan ole ohitse”

Anne Meskasen mukaan karjalaiset ovat elämän jälleenrakennuksen ja kotoutumisen asiantuntijoita. Talvi- ja jatkosodan seurauksena Suomi joutui sijoittamaan yhteensä noin 430.000 evakkoa. Siirtolaisten eli kotinsa menettäneiden määrä oli 11 prosenttia koko väestöstä. Tuon joukon sijoittaminen oli maailmanlaajuisestikin mittava operaatio sodan runtelemassa maassa.
-Syksyllä 2015, kun olin juuri aloittanut työni Afganistanissa, Suomi eli toisenlaisen sotasiirtolaisuuden vaikutuksessa. Toisin kuin karjalaiset evakot, tulijoiden kieli ja kulttuuri poikkesivat tällä kertaa hyvinkin paljon valtakulttuurista turvapaikanhakijoiden suurten enemmistön tullessa Irakista, Afganistanista ja Syyriasta.
-Tulijoiden määrä oli kuitenkin hyvin pieni verrattuna karjalaisten evakkojen joukkoon.
-Turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on nyttemmin kääntynyt selvään laskuun. Kriisi ei kuitenkaan ole ohitse. Välimeren yli Eurooppaan saapui viime vuonna lähes 200.000 pakolaista. Ja mikä pahinta, meren ylitys on tuhansille myös se viimeinen matka.

”Myöhä loksahettiin hyvi tän Satakuntaan”

-Vaikka kyse nyt ei ole oman maan väestön pakkosijoittamisesta, Suomella on historiallista kokemusta hyvästä kotoutumisesta. Tutkimusten mukaan luovutetun Karjalan evakot pärjäsivät Kanta-Suomessa ajan oloon hyvin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Erityisesti nuorempien miesten sosioekonominen asema muodostui vahvaksi. Kaiken ikäisistä naisista evakot olivat kantaväestöön kuuluvia sisariaan useammin mukana palkkatyössä. Voidaankin sanoa, että hyvin usein työnteko antoi siirtokarjalaisille elämän tarkoituksen ja auttoi heitä integroitumaan ympäröivään yhteiskuntaan, painotti Anne Meskanen.
”Myöhä loksahettiin hyvi tän Satakuntaan”, Einari-pappani tapasi sanoa. Toisaalta sopeutumista auttoi myös se, että karjalaiset lähtivät innolla mukaan kunnallispolitiikkaan ja vapaa-ajan toimintoihin uusilla kotipaikkakunnillaan. Tulijoilla oli motivaatio ja halu päästä vaikuttamaan.

”Karjalaisten menestys perustui kolmeen seikkaan”

-Karjalan evakoiden uudelleenasuttamisen eteen nähtiin yhteiskunnan taholta paljon vaivaa. Tämä oli jo poliittinenkin välttämättömyys. Toiseksi sotien jälkeiseen aikaan sijoittanut elinkeinorakenteen muutos edesauttoi sopeutumista Suomen muuttuessa köyhästä, maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta moderniksi, palveluja tuottavaksi valtioksi.
-Karjalaisten menestys perustui ennen muuta kolmeen seikkaan: ensinnäkin miesten ja naisten tekemään sisukkaaseen työhön, toiseksi myönteiseen asenteeseen, jonka karjalaisten jälleenrakennustyö sai valtiovallan taholta osakseen ja kolmanneksi siihen hyvään vuorovaikutukseen, joka syntyi karjalaisten ja valtaväestön välille.
Anne Meskasen mukaan Karjalan evakoiden tapaus osoittaa, että sopivissa olosuhteissa maahanmuuttajien onnistunut sopeutuminen elämään pakkomuuton jälkeen on mahdollista – vaikka kodin menetys jättää väistämättä raskaita tunnemuistoja.

-Eeva Riutamaan kahden vuoden takainen väitöstutkimus osoittaa, että ne Karjalasta tulleet evakkolapset, jotka saivat hyväksyntää uudessa asuinpaikassaan, kotoutuivat paremmin ja saivat hyvät elämän eväät. Toisaalta evakkolapsen kokema kielteinen vastaanotto näkyi myöhemmin elämässä kasvaneena syrjäytymisvaarana.
-Karjalaisten selviytymistä tukivat myös kotikasvatuksessa omaksuttu tulevaisuuden usko, sosiaalinen kansakäyminen ja toiminnallisuus elämän eri alueilla. Ne evakkolapset, joiden kanssa kipeistä kokemuksista ja kodin menetyksestä oli puhuttu, voivat tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti hyvin.
-Näitä löydöksiä pitää ehdottomasti tänä päivänä soveltaa maahanmuuttajien kotouttamiseen. Pakolaisperhe ei tarvitse kuin yhden toisen vertaisperheen, joka hyväksyy heidät eikä puhu heistä rumin sanoin. On ensiarvoisen tärkeää tukea maahanmuuttajien osallisuutta ja integroitumista uudessa ympäristössä. Hyväksyntä on tehokas keino estää radikalisoitumista, samoin nopea pääsy koulutukseen tai työelämään. Ihmisille on siis tarjottava aktiivisen toiminnan paikkoja. Itse olen huomannut, että kulttuurien kohtaamista ja kotoutumista voi edistää erinomaisen hienosti liikunnan ja urheilun avulla.

”Myös Suomi sai humanitaarista apua”

-Suomella on historiallista kokemusta hyvästä kotouttamisesta. Olen täysin varma siitä, että halutessamme osaamme integroida kaikenlaisia ihmisiä yhteiskuntaamme – kansakuntaan, joka luottaa kykyihinsä ja moniarvoiseen yhtenäisyyteen. Vaikka Suomi vuonna 2018 on hyvin erilainen kuin sotien jälkeen, maahanmuuttajien toive on yhä se sama: päästä mahdollisimman nopeasti kiinni työhön tai muuhun mielekkääseen tekemiseen.
-On hyvä myös tiedostaa, että mekään emme sotien jälkeen selviytyneet kaikesta yksin. Myös Suomi sai humanitaarista apua päästäkseen jaloilleen. Ulkomailta – aina Afrikasta asti - tullut apu oli merkittävässä roolissa siinä, että Suomi pystyi varsin nopeasti rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa sotien luoman hädän ja pulan jälkeen. Tämän vuoksi haluan nyt muistuttaa teitä kaikkia siitä, että Afganistanista, Irakista ja Syyriasta saapuvien ihmisten hätä on aivan yhtä traagista ja todellista,kuin mitä omassa maassamme on koettu.

”Karjalaisen naisen on aina pitänyt olla ahkera ja rohkea, vähistä säikähtelemätön”

Anne Meskanen sanoi, että karjalaisen naisen on aina pitänyt olla ahkera ja rohkea, vähistä säikähtelemätön.
-Samotessaan Karjalaa viime vuosisadan alussa Eliel Wartiainen kuvasi tyttöjen ja emäntien ahkeruutta näin:

-Rohkeat ja sinnikäät karjalaisnaiset ovat omalta osaltaan olleet mukana rakentamassa Suomesta yhtä maailman tasa-arvoisinta yhteiskuntaa. Meillä on omakohtaista näyttöä siitä, miten naisten täysivaltainen osallistaminen on vaikuttanut koko maamme kehitykseen. Mutta tasa-arvo ei ole itsestään selvää Suomessakaan. Työelämän tasa-arvoistamisen on oltava keskiössä tulevina vuosina täällä kotimaassa.
-Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan ja häirintään on puututtava nykyistä tehokkaammin myös valtiovallan taholta.
-Suomi profiloituu myös kansainvälisillä foorumeilla vilkkaana ja monipuolisena naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman tukijana. Suomi on rohjennut painottaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja oikeuksien merkitystä aikana, jolloin se on yhä haastavampaa. Teemme ahkeraa työtä kestävän kehityksen tavoitteiden parissa. Haluamme vahvistaa naisten ja tyttöjen osallistumista rauhanrakennukseen, rauhanneuvotteluihin ja konfliktien ehkäisyyn, jotta edellytykset kestävälle rauhalle toteutuisivat.
-Naiset ja lapset eivät ole pelkästään sotien passiivisia uhreja, vaan myös asiantuntijoita osallisuutensa ja kokemustensa kautta. Tämän myös karjalaiset naiset tietävät hyvin. Silti naiset ovat edelleen alikäytetty voimavara. On oikeutettua kysyä, miksi on näin, vaikka lukuisten kansainvälisten tutkimusten mukaan naisten osallistuminen konfliktinratkaisuun luo kestävämpää rauhaa. Neuvotteluissa täytyy olla mukana myös niiden ryhmien edustajia, jotka eivät tarttuneet aseisiin ja jotka eivät edusta väkivaltakoneistoa. Myös uhrien on istuttava neuvottelupöydässä. Rauhanprosessien kapea osallistujaprofiili on usein yksi syy siihen, että lähes puolet rauhansopimuksista kaatuu ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

”Karjalaisuuteen kuuluu vahvasti myös lähimmäisten auttaminen”

-Olen hyvin ylpeä räisäläisistä juuristani. Karjalaisuus on kantanut hyvin maailmalla, kriisipesäkkeissäkin. Se on auttanut ymmärtämään, millaista on kosovolaisen, kotinsa menettäneen perheen tuska ja miten vaikeaa nuoren, neljän lapsen leskiäidin on uskoa tulevaisuuteen Syyrian ja Irakin välisellä, ei-kenenkään maalla sijaitsevalla pakolaisleirillä.
-Karjalaisuuteen kuuluu hyvin vahvasti myös lähimmäisten auttaminen. Kun isäni Reino siunattiin hautaan vuonna 1994, Köyliössä tuolloin kesäsijaisena toiminut nuori pastori oli ymmärtänyt olennaisen todetessaan, että ”kylillä puhutaan naapurista, joka oli aina valmis osallistumaan yhteisiin talkoisiin raskaimpiakaan töitä kaihtamatta”.
-Minulle mahdollisuus auttaa köyhiä ja heikompia kanavoituu diplomaatin työn kautta. Kun Suomen rahoittaman hankkeen avulla saadaan lapset pois vaarallisista peltotöistä Kosovossa, pelastetaan nuoria afgaanityttöjä pakkoavioliitoilta tai rankkaa seksuaalista väkivaltaa kokenut syyrialaisnainen pääsee kiinni leivänsyrjään mikroyrittäjänä, koen, että maailma on tullut ihan himpun verran paremmaksi paikaksi.

Lopuksi:

Ystäviä ollaan.
Tutuiks myö tullaan.
Sie sanot miuks ja mie sanon siuks.
Muistellaa ja jutellaan.
Ilo meil on ain taskus.
Sitä ei meilt ota pois kukkaa.
Se tul meil mukkaa sielt Räisäläst.
Ja mie annan sen teil kaikil
kottiiviemisiks.
Tulloo siulkii ilo tuppaa.
Jo ko myö ollaa yhes,
niin sitkä meill vast lustii onkii.

Kuvia vuoden 2018 Räisälä-juhlasta

Takaisin etusivulle