Suurlähettiläs Heikki Talvitien juhlapuhe

Räisälä-juhlassa Säkylässä 29.6.2014.

Tuon tänne Räisälä-juhlaan tervehdyksen Asikkalan Vääksystä. Siellä vaikutti 1900-luvun alussa valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmari. Kun eri puolilta Suomea lähti jääkäreitä Saksaan sotaoppiin, niin Asikkalasta ei lähtenyt ketään. Tämä siksi, että Danielson-Kalmari katsoi, että jääkäriliike oli vaarallinen yritys ja merkitsisi riskiä suuriruhtinaskunnan muutenkin vaikeaan asiaan. Danielson-Kalmari vastusti myös ajatusta Suomen itsenäisyydestä. Hän katsoi, että Venäjä ei koskaan voisi tulla niin heikoksi, että Suomi voisi itsenäistyä. Näissä kahdessa kysymyksessä Danielson-Kalmari oli väärässä. Jääkäreitä tarvittiin ja Venäjä tuli niin heikoksi, että Suomi itsenäistyi.

Danielson-Kalmari vastusti kuitenkin edelleen itsenäisyyspyrkimyksiä. Nyt hänen perustelunsa oli se, että, jos Suomi itsenäistyy, niin se tulee menettämään Viipurin läänin. Tässä hänen aavistuksensa osui oikeaan ja hän lienee tuolloin ollut ainoa suomalainen, jonka historia-käsitys oli kohdallaan Venäjän turvallisuusintressien osalta. Venäjän vahvistuminen johti 30-luvun lopun kansainvälisessä kriisissä Viipurin läänin menettämiseen Neuvostoliitolle.

Tänä päivänä meillä on akuutti kansainvälinen kriisi Ukrainassa. Hrushtshev antoi 1950-luvulla Krimin niemimaan Ukrainan Sosialistiselle Neuvostotasavallalle. Ukrainan jouduttua tänä vuonna sisäiseen kaaokseen Sevastopolin laivastoaseman turvallisuus oli uhattuna ja Venäjä liitti sen omaksi alueekseen. Suomen medioissa on haettu erilaisia historiallisia analogioita tälle kriisille. On esitetty Itävallan liittämistä Saksaan ja samoin Sudeettialueiden liittämistä Kolmanteen valtakuntaan. Ainoa oikea vastaus tähän on kuitenkin Aleksanteri I:n päätös liittää Vanha Suomi Uuteen Suomeen vuonna 1812.

Valtiosihteeri Henrik Rehbinder Suomen asian komiteasta esitti vuonna 1824 keisari Aleksanteri I:lle, että suuriruhtinaskunnan rajaa siirrettäisiin Karjalan kannaksella, koska suuriruhtinaskunnan raja oli liian lähellä Pietarin kaupunkia. Aleksanteri I ei kuitenkaan tähän suostunut, vaan totesi, että mitä lähempänä suuriruhtinaskunnan raja on Pietarin kaupunkia, sitä varmemmin suuriruhtinaskunta pysyy osana Venäjän keisarikuntaa. Suomen itsenäistyminen muutti tilanteen kokonaan toiseksi niin kuin Ukrainan itsenäistyminen muutti Krimin niemimaan ja Sevastopolin laivastoaseman tilanteen täysin erilaiseksi kuin se oli ollut Neuvostoliiton olemassaolon aikana.

Sata vuotta sitten alkoi I maailmansota. Venäjä joutui tappioiden myötä vallankumouksen pyörteisiin. Brest-Litovskin rauhassa maaliskuussa 1918 Saksa saneli ehtonsa Neuvosto-Venäjälle. Suomi, Baltia ja Ukraina tulivat kuulumaan Saksan etupiiriin. Lenin oli jo rauhanneuvottelujen alkuvaiheessa joulukuussa 1917 luvannut Saksalle, että Neuvosto- Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Nyt hän lupasi tunnustaa myös Suomen valkoisen hallituksen ja poistaa venäläiset joukot ja laivaston Suomesta.

Suomesta tuli siis Saksan vasalli ja kuningaskuntaa rakennettiin kiivasta tahtia. Mannerheim matkusti Ruotsiin. Kun Saksa sitten antautui ehdoitta vuoden 1918 lopussa ja joutui vetäytymään Suomesta, niin silloin Suomesta tuli itsenäinen valtio tilanteessa, jossa Itämereltä oli hävinnyt voimakeskus kokonaan. Venäjä ja Saksa olivat sekasortoisessa tilanteessa. Mannerheim palasi valtionhoitajaksi.

Tarton rauhassa Venäjä oli edelleen heikkouden tilassa ja Suomi pystyi neuvottelemaan itselleen suuriruhtinaskunnan rajat eli Stolbovan rauhan rajat, joita Ruotsi ei ollut kyennyt puolustamaan enää 1700-luvulla vaan venäläiset miehittivät Suomen alueen kahdesti ennen kuin Suomi liitettiin kokonaisuudessaan Venäjän keisarikuntaan.

Syksyllä 1939 Suomi joutui kovaan haasteeseen. Molotov-Ribbentrop sopimus oli kääntänyt Brest-Litovskin rauhansopimuksen päälaelleen. Nyt Saksa lupasi Suomen, Baltian ja Puolan itäosan Neuvostoliiton etupiiriin. Ukrainan Neuvosto-Venäjä oli valloittanut jo keväällä 1919 Saksan hävittyä maailmansodan. Suomen va. asiainhoitaja Kiovassa, herra Gummerus, oli poistunut sieltä viimeisellä saksalaisella sotilasjunalla ennen bolshevikkien tuloa Kiovaan.

Syttyi talvisota. Neuvostoliitto halusi siirtää rajansa sinne missä ne olivat olleet keisarikunnan aikana. Suomi oli kuitenkin valmis taistelemaan itsenäisyydestään ja alueestaan. Suomen sitkeä vastarinta tuotti tuloksen. Neuvostoliitto luopui O.W. Kuusisen hallituksesta ja solmi rauhan Suomen kanssa rajoilla, jotka vastasivat Uudenkaupungin rauhan rajaa vuodelta 1721.

Välirauhan aika oli levotonta aikaa ja Suomi tunsi olevansa yksin Neuvostoliiton painostuksen edessä. Näissä oloissa Saksan halu sitoa Suomi yhteiseen taisteluun Neuvostoliittoa vastaan ei kohdannut Suomessa vastustusta vaan Suomi lähti revanssisotaan Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan saamiseksi takaisin. Kyse oli myös Suomen ns. luonnollisten rajojen saavuttamisesta eli Itä-Karjalan kysymyksestä.

Jatkosota päättyi kun Suomi oli joutunut luovuttamaan Viipurin kaupungin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen paineessa kesällä 1944 ja kun torjuntataistelut olivat vakauttaneet rintaman. Aselepo- ja välirauhasopimusten ehdot olivat kovat. Petsamo luovutettiin, armeija demobilisoitiin, valvontakomissio saapui maahan ja saksalaiset oli ajettava pois Suomen alueelta. Miten oli Suomen itsenäisyyden laita?

Suomen itsenäisyydestä oli päätetty Teheranissa kolmen suuren kesken ja tätä Stalin kunnioitti. Valvontakomissio uhkaili eri vaiheissa Suomen miehityksellä tilanteessa jossa se ei ollut tyytyväinen aseleposopimuksen ehtojen täyttämisestä. Mihinkään toimenpiteisiin tähän suuntaan ei kuitenkaan menty ja valvontakomission johtajalla Zhdanovilla oli ohjeet pitää Teheranin sopimuksesta kiinni, koska se oli tärkeä luottamuksen rakentamisessa liittoutuneiden kesken.

Suomen sotien veteraanit pelastivat Suomelle itsenäisyyden ja he saavuttivat sen tunnustuksen Neuvostoliiton taholta, että sotien ansiosta Suomi siirrettiin venäläisestä provinssiajattelusta pois. Provinssiajattelu perustuu siihen historiassa toistuvaan ilmiöön, että Venäjän ollessa vahva provinssit kuuluvat Venäjään. Venäjän taas ollessa heikko provinssit löytyvät Venäjän vastavoiman leiristä.

Suomen itsenäisyys siis säilyi, mutta menetimme Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan. Kun Suomi evakuoi väestönsä kahteen otteeseen luovutetuilta alueilta, tarkoitti se Teille Räisälän menettämistä. Oman perheeni kohdalta kodit menivät Viipurista, Sortavalasta ja Impilahdelta.

Keväällä julkaistussa kirjassani: Venäjä, Venäjä, Venäjä tutkin Suomen alueen rauhansopimuksia ja niissä syntyneitä rajoja. Erityistä mielenkiintoa Räisälän osalta omaavat Pähkinäsaaren rauha vuodelta 1323, Täyssinän rauha vuodelta 1595 ja Stolbovan rauha vuodelta 1617.

Pähkinäsaaren rauhassa oli kysymys Viipurin linnan asemasta Karjalassa suhteessa Novgorodin kauppareitteihin. Rauhassa Viipurin linna sai turvavyöhykkeen kun Novgorod luovutti Ruotsille Savon, Jääsken ja Äyräpään. Pähkinäsaaren rauhalla oli kaksi rajaa: Ruotsin raja ja Novgorodin raja. Olen selvittänyt venäläisistä lähteistä Novgorodin rajan kulkua. Siinä Räisälän pogosta jäi selvästi Novgorodin vaikutusalueelle.

Täyssinän rauhassa oli kyse Olavinlinnan asemasta, koska se oli aikoinaan rakennettu Novgorodin kukistuttua ja Moskovan alettua toimia Karjalassa suojaksi Moskovan pyrkimyksiä vastaan. Linna oli rakennettu Novgorodin puolelle rajaa ja oli muutenkin Pähkinäsaaren rauhan vastainen, koska uusien linnojen rakentaminen Karjalaan kiellettiin rauhansopimuksessa.

Täyssinän rauhaa edelsi 25-vuotinen sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Sodan aikana Ruotsin ylipäällikkö Pontus de La Gardie valloitti Käkisalmen läänin vuonna 1580 ja Räisälä joutui näin Ruotsin vaikutusalueeseen. Tilanne oli erityisen vaikea Räisälän ortodoksiselle väestölle, jotka joko menettivät henkensä tai siirtyivät Venäjän puolelle rajaa. Täyssinän rauha oli kompromissi. Olavinlinna ja sen turvavyöhyke jäivät Ruotsille, mutta Ruotsi luovutti Käkisalmen läänin takaisin Venäjälle. Räisälä siirtyi jälleen Venäjälle. Noihin aikoihin Räisälässä oli noin 70-80 prosenttia taloista autioina.

1600-luvun alussa Venäjällä vallitsi lievästi sanottuna sekasorto ja Puola käytti tilaisuutta hyväkseen luomalla vale-henkilöitä, joilla oli muka oikeus tsaarin istuimeen. Pari Vale-Dimitriä onnistuikin tässä lyhyeksi ajaksi. Venäjä pyysi Ruotsilta apua Puolaa vastaan ja lupasi palkinnoksi Käkisalmen läänin. Varmuuden vuoksi Jakob de La Gardie seikkailtuaan Moskovassa ja Novgorodissa valloitti vuonna 1611 Käkisalmen läänin ja vuonna 1612 Inkerinmaan.

Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Ruotsi sai pitää Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Nämä molemmat katsottiin valtiollisessa katsannossa voittomaiksi. Rauhassa sovittiin Inkerinmaan ja Venäjän välisestä rasjasta sekä Käkisalmen läänin ja Aunuksen Karjalan välisestä rajasta. Hallinnollisesti Ruotsin sisäinen raja Viipurin läänin ja Käkisalmen läänin välillä kulki Kannaksella siten, että Räisälä jäi Käkisalmen lääniin.

Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan ortodoksinen väestö oli Ruotsille ongelma. Sitä pidettiin epäluotettavana ja aluksi pyrittiin estämään ortodoksipappien vihkimys Novgorodissa, koska sen arveltiin johtavan poliittiseen riippuvaisuuteen. Vaikka tämä myöhemmin sallittiin, niin epäluulot jäivät ja alueelle suuntautui voimakas luterilainen maahanmuutto. Kustaa II Adolf päätti nimittäin vuonna 1618, että Savosta ja Viipurin Karjalasta voitiin sijoittaa Käkisalmen autiotiloille kaskiviljelijöitä ja tilatonta väestöä.

Luterilaisen Räisälän historia alkaa 1630-luvulta ja se on se Räisälä, joka Teille ja teidän esi-isillenne tuli rakkaaksi. Tämäkin Räisälä siirtyy sitten Suuressa Pohjan sodassa takaisin Venäjälle, kun Pietari Suuri valloittaa vuonna 1710 Riian, Revalin eli Tallinnan, Viipurin ja Käkisalmen. Rauha solmitaan vuonna 1721 Uudessakaupungissa. Vanha Suomi saa lahjoitusmaita koskevan ongelman, mutta pääpiirteissään Räisälässä jatketaan entisellä asutuksella ja väestöllä. Kun Vanha Suomi tulee osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa, niin sen asukkaat, siis myös räisäläiset, pääsevät osallisiksi suomalaisille myönnetyistä oikeuksista. Suuriruhtinaskunta lunastaa Vanhan Suomen lahjoitusmaat.

Seuraava historian käänne Räisälän osalta on sitten Suomen itsenäistyminen. Se johtaa Räisälän taloudelliseen kohentumiseen, kunnes sota sen 1939 katkaisee.

Ja lopuksi vielä muutama sana maisemasta. On paljon karjalaisia, joiden kohdalla entiset kotiseudut ovat muuttuneet maisemallisesti siten, että niitä on enää vaikea tunnistaa. Silti kotiseutuhenki elää näissä karjalaisissa. Räisäläisillä ei ole tätä ongelmaa. Maisema on kylläkin vuosisatojen aikana vaihdellut vesiuomien muuttumisen myötä. Ja kaivoihan ihminenkin väyliä vuosina 1818 ja 1857 muokaten siten maisemaa. Mutta silti Räisälä ja sen läpi ja ympärillä virtaava Vuoksi on antanut sille ennen ja nyt oman erityisleimansa, joka on pysyvä. Te kuljette siis tutuissa maisemissa kun teette yhteistyötä ja käytte kylässä nykyisessä Melnikovossa. Katson erittäin ansiokkaaksi sen, että täällä Säkylässä Räisälä-juhlilla on mukana pieni valtuuskunta nykyisestä Melnikovosta.

Pitäkää Räisälän lippua kunniassa!

Takaisin