Puolustusasiainneuvos Ilkka Puukka Eurajoella

Tuulahdus kylmän sodan ajoilta

Juhlapuhujan ajatuksissa venäläisen kenraalin puheen laukaisema toinen mielikuva liittyy siihen, että me voimme ymmärtää nykyisyyttä vain menneisyyden kautta.
- Tässä siirrymme tasan 200 vuoden takaisiin Suomen sodan (1808-1809) jälkeisiin muutoksiin. Taustaksi muistutettakoon, että Turun rauhassa vuonna 1743 kappale Suomea repäistiin irti isänmaastaan ja raja työnnettiin Kymijokeen asti. Sen itäpuolelle jääneestä alueesta syntyi Venäjään liitetty "Vanha Suomi", johon Räisäläkin kuului. Suomen sota loi edellytykset Karjalan ja sen mukana myös Räisälän liittämiselle muun Suomen yhteyteen vuonna 1812, kertoo Puukka.
Kreivi ja kenraali Kustaa Mauri Armfelt, joka oli Suomen asiain komitean puheenjohtaja Pietarissa. Armfeltin ansiosta Karjala (Vanha Suomi) palautettiin osaksi Suomea. Armfelt ei ollut katsonut hyvällä pyrkimyksiä laajentaa maaorjuutta valloitetuille alueilla. Tämä oli yksi hänen tärkeistä perusteluistaan Karjalan palauttamiselle entiseen emämaahan, jossa maaorjuutta ei ollut.
- Näemme Armfeltissa miehen, joka ei kieltäytynyt ottamasta vastaan Karjalan palauttamista emämaan yhteyteen, vaikka sitä hänelle ei kultalautasella tarjottukaan. Armfeltin ansioksi voidaan lukea myös Helsingin määrääminen Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812 ja Suomen ensimmäisen sotaväenosaston, Kaartin Pataljoonan perustaminen Viipurissa samana vuonna. Tänä vuonna vietämme siis kaikkien edellä mainittujen tapahtumien 200-vuotisjuhlaa, puhuja muistutti.

Ei tule vaieta

Kolmas Puukan kokema mielleyhtymä alussa mainitusta puheesta liittyy Karjalan satojen vuosien aikaiseen historiaan kahden maan, Ruotsin ja Venäjän vaikutuspiirin välissä. Puhuja muistutti, että kaikki sodat 1500-1700 luvuilla olivat tuhoisia Karjalan väestölle, joka joutui pakenemaan moneen kertaan sodan ja miehittäjien jaloista. Räisäläkin autioitui niin että 1500-luvun loppupuolella siellä ei ollut kuin muutama talo.
- Lähes aina ihmiset kuitenkin palasivat kotitanhuvilleen, heti kun siihen saatiin mahdollisuus. Samoin kävi myös vuonna 1941. Karjalaiset ovat ilmeisesti historian saatossa saaneet sellaisia geenejä, joiden ansiosta olemme kyenneet ottamaan vastaan kohtalokkaatkin iskut ja olemme pystyneet sopeutumaan uusiin oloihin emmekä ole jääneet voivottelemaan.
Puukka muistutti, että luovutetusta Karjalasta puhuminen ei ole ollut viime vuosikymmeninä poliittisesti palkitsevaa. Karjalan kysymystä onkin pidetty "suomettumisen viimeisenä linnakkeena".
- Meidän suomalaisten ei kuitenkaan ole syytä pelästyä edellä mainitun venäläisen kenraalin puheenvuorosta, eikä ryhtyä vaikenemaan menetetystä Karjalasta. Karjalaisten tuleekin muistuttaa valtaeliittiä, että oman maan menneisyyden ja historian kieltäminen eivät kuulu länsimaiseen demokratiaan.
Puhuja painotti esittämiensä ajatusten tarkoituksena olleen tuoda esille niitä historiallisia taustoja, jotka ovat vaikuttaneet nykypäivään ja joilla voi olla vaikutuksia myös tulevaisuuteen.
- Puhuessani Karjalan palauttamisesta, en tarkoita sillä yksistään maantieteellisten alueiden palauttamisesta. Vähintään yhtä tärkeää osaa näyttelee "Karjalan henkinen palauttaminen". Sillä tarkoitan entistä tiiviimpien ja syvempien kontaktien luomista Karjalassa nyt asuvien ja meidän siellä juuremme omaavien välillä. Suorat yhteydet henkilökohtaisella tasolla tavallisten ihmisten kesken "palauttavat Karjalan" silloin meille. Kummankin maan poliittisen johdon tehtävänä on luoda edellytyksiä tälle kanssakäymiselle, korosti Ilkka Puukka.

Kuvia vuoden 2012 Räisälä-juhlasta

Takaisin etusivulle