|
Olen Sakkola-Säätiön hallituksen
puheenjohtaja ja aloitan tässä
numerossa postileimapalstan,
jossa käydään läpi Räisälän
postileimat kylä kerrallaan. Vastaavanlaisen
palstan olen viime
vuosina kirjoittanut Vpl. Pyhäjärvi
-lehteen ja Kurkijokelaiseen.
Lisäksi olen pitänyt leimapalstaa
Suvannon Seudussa, jossa
läpikäytiin Sakkolan, Vuokselan
ja Metsäpirtin postileimat.
Olen harrastanut postimerkkeilyä
aktiivisesti kymmenkunta
vuotta ja erityisesti olen kiinnostunut
luovutetun alueen postihistoriasta
ja postileimoista.
Räisälän leimakohteita kokoelmissani
on noin 150 kappaletta.
Kaiken kaikkiaan kokoelmissani
on noin 20.000 leimakohdetta
luovutetulta alueelta.
Tässä numerossa lähdetään
liikkeelle Humalaisen postileimoista.
Mutta ennen kuin mennään
varsinaiseen asiaan, niin
aloitetaan muutamasta yleisestä
asiasta, joihin tulen tulevissa
numeroissa viittaamaan. Tätä
lehteä ei siis kannata vähään aikaan
hukata.
Luovutettujen alueiden leimojen
tutkimisessa kirjallisuudesta
on suuri apu. Listaan seuraavassa
tärkeimmät lähteet:
- Eero J. Helkiö: Luovutetun
Karjalan, Petsamon ja Sallan
postihistoriaa, vanhahko,
mutta sisältää hyvän luettelon
maalaiskirjeenkantajien numeroleimoista
- Anssi Mikkola ja Lasse
Könönen: Luovutetun Karjalan,
Petsamon ja Sallan postitoimipaikoissa
käytetyt leimat,
modernisoitu versio Helkiön
kirjasta
- Norma erikoisluettelo 2013,
sisältää hyvän esityksen maalaiskirjeenkantajien
numeroleimoista
1-1000, kuitenkin
pääpaino postimerkeissä
- LaPe erikoipostimerkkiluettelo
2021, pääpaino postimerkeissä,
mutta lisäksi noin 40
sivun esitys Suomen varhaispostista
alkaen 1500-luvulta
sekä laaja selvitys 1800-luvulla
käytetyistä leimoista.
Lisäksi sisältää selvityksen
maalaiskirjeenkantajien numeroleimoista
1-2000.
- Antti Lehmus ja Olavi Helminen:
Postia junalla, erinomainen
esitys junaleimoista,
joita on käytetty esimerkiksi
rataosuuksilla Helsinki-Terijoki-
Pietari, Sortavala-Viipuri
sekä kaikista muistakin luovutetun
alueen rataosuuksilla
käytetyistä rautatieleimoista
- Suomen postitoimipaikat
1638-1985, Suomen filatelistiliiton
julkaisusarja n:o 9,
tiedot koonnut Kaarlo Hirvikoski
- Matti Sipari: Arvoposti- ja
kirjaamisleimat – Selvitys
Suomen Rekomd-, R-, Wärde-
ja arvoleimoista sekä arvopostin
käyttämistä muista
leimoista 1875-1991
- B-E. Saarinen, Erik Johanson
ja Valter V. Johanson: Suomen
sensuurileimat
Edellä mainitut opukset muodostavat
noin 3000 sivun tietopaketin
leimoista ja postimerkeistä.
Mennäänpä sitten itse asiaan
eli Humalaisen postileimoihin.
Humalaisissa toimi postipysäkki
ajalla 1.5.1909-1940.
Jatkosodan aikana Humalaisissa
toimi postipysäkki ajalla
1.5.1943-1944. Lähdekirjallisuus
ei mainitse tarkempia sotien
evakuointivaiheen postipysäkkien
lopettamispäivämääriä.
Postitoimipaikat voidaan hieman
yksinkertaistettuna asettaa
”paremmuusjärjestykseen”
tai ”tärkeysjärjestykseen” seuraavasti:
- Postikonttori
- Postitoimisto
- Postiasema I
- Postiasema II
- Postiasema
- 2. luokan postitoimisto
- 1. luokan postitoimisto
- Postipysäkki
Mitä ylempänä postitoimipaikka
on luettelossa, sitä enemmän
siitä löytyi toimintoja. Terveen
järjen vastaisesti 2. luokan postitoimisto
oli tärkeämpi postitoimipaikka
kuin 1. luokan postitoimisto.
Edellä olevan listauksen
perusteella Humalaisissa
oli vaatimattomin mahdollinen
postitoimipaikka.
Humalaisissa oli käytössä
kaksi erilaista (kolme erilaista,
mikäli eri leimasinvärit otetaan
huomioon) postileimaa.
Seuraavassa esitetään Humalaisen
leimojen tunnistetiedot,
niin kuin ne Mikkolan kirjassa
esitetään:
3701.1 pysäkkileima m, v
8 mm 5.3.1911-23.11.1938 R3
violetti m/-30
3701.2 pysäkkileima violetti
31 mm 28.5.1943-9.4.1944 R4
Leima 3701.2, pituus 31 mm.
|
Mennään seuraavaksi tuon
kryptisen rimpsun selityksiin.
Selitykset ovat pakostakin teknisiä,
mutta koittakaa kestää.
Leimojen esimerkkikuvat selventävät
asiaa huomattavasti.
Humalaisissa oli siis käytössä
kaksi erilaista leimaa, joiden
koodit on esitetty ensimmäisessä
sarakkeessa. Koodin kaksi
ensimmäistä numeroa (37) tarkoittavat
Räisälän kuntaa, numerot
muodostuvat luovutettujen
kuntien aakkosjärjestyksen
perusteella. 01 tarkoittaa
Humalaista, koodi muodostuu
ko. kunnan postitoimipaikkojen
aakkosjärjestyksen perusteella.
Pisteen jälkeiset numerot laittavat
leimat numerojärjestykseen
leiman käyttöönottoajankohdan
perusteella.
Seuraava sarake kertoo leiman
tyypin, joka tässä tapauksessa
on pysäkkileima. Jatkossa
tulemme törmäämään
muunkin tyyppisiin leimoihin,
mutta niistä sitten tarkemmin,
kun uudentyyppisiä leimoja
putkahtelee esiin artikkelisarjan
tulevissa numeroissa. Kirjaimet
”m” ja ”v” tarkoittavat
leiman väriä, tässä tapauksessa
mustaa ja violettia (leimaa
3701.1 on siis leimattu kahdella
eri värillä). Seuraavassa sarakkeessa
on tietoa leiman ulkonäöstä,
pysäkkileimoja kuvaillaan
vain niiden pituudella.
Seuraava päivämääräsarake
kertoo aikaisimman tunnetun
ja myöhäisimmän tunnetun
leimauspäivämäärän. Merkintä
m/-30 tarkoittaa, että leima ensi
kerran esiintyy ns. 1930-yleismerkkien
(leijonamerkkimalli,
jota julkaistiin vuosina 1930-
1952). Postihistoria ei vielä tähänkään
päivään mennessä ole
kiveen hakattua tietoa, mm. aikaisimmissa
ja myöhäisimmissä
päiväyksissä riittää vielä paljon
tutkittavaa ja löydettävää.
Itsekin olen löytänyt noin 200
aikaisempaa tai myöhäisempää
päiväystä siihen nähden, mitä
kirjallisuudessa, siis mitä Mikkolan
kirjassa on esitetty.
Viimeisenä tulee sarake, joka
kertoo leiman harvinaisuusasteen,
R1 on hyvin yleinen, R5
hyvin harvinainen (tunnetaan
ehkä vain muutamia kappaleita)
ja loput R2, R3 ja R4 siltä
väliltä. Merkintä RR tarkoittaa,
että leiman tiedetään olleen
käytössä, mutta ei tunneta ainoatakaan
kulkenutta postilähetystä.
Merkintä PTM tarkoittaa,
että leima tunnetaan vain Postimuseon
leimakokoelmasta.
Artikkelin ohessa on esitetty
kuva jokaisesta tässä käsitellystä
leimasta. Esitän vain kohteen
leimapuolen, vaikkakin
esim. korttien ja ehiöiden (kortti,
johon on painettu postimerkki
valmiiksi eli postimaksu on
valmiiksi maksettu) kääntöpuolella
saattaa olla hyvinkin mielenkiintoista
paikallishistoriaa.
Kaikkein arvokkaimpia ovat
sellaiset kuorikohteet, joissa on
vielä sisältö mukana. Valitettavasti
tällaisia kohteita ei nykypäiviin
juurikaan ole säilynyt.
Lisäksi leimakerääjän kannalta
on hyvin harmillista, että vielä
jokunen vuosikymmen sitten
ei ymmärretty postilähetysten
arvoa, vaan melko suruttomasti
postimerkkejä liotettiin
irti lähetyksistä ja vain merkit
otettiin talteen, loppuosa lähetyksistä
heitettiin surutta menemään.
Näin on tuhottu suunnattomasti,
ei ainoastaan postihistoriaan-,
vaan myös paikallishistoriaan
liittyvää arvokasta
aineistoa.
Leima 3701.1, myöhäinen päiväys 13.3.1939. Oma havaintoni
ja täydennys Mikkolan kirjan tietoihin.
Tarkkaavainen lukija lieneekin
jo ihmetellyt sitä, että miksi
esimerkiksi leiman 3701.1
myöhäisin tunnettu leimaus on
23.11.1938, vaikka postitoimipaikka
suljettiin vasta vuonna
1940. Jos katsotte oheisia kuvia,
niin niistä varsin harvoin
käy ilmi leimauspäivämäärää,
koska pysäkkileima itsessään
päivämäärätietoa ei sisällä. Kuten
neljäs esimerkkikuva osoittaa,
niin satunnaisesti postilähetys
voi sisältää lisäinformaatiota
päiväyksen suhteen. Kuvan
leike on leimattu Humalaisessa,
josta lähetys on kulkeutunut
Kirvun Sairalaan, jossa
lähetys on leimattu päivämäärän
sisältävällä pyöröleimalla.
Kyseinen leiman päivämäärä
on 13.3.1939 ja näin Mikkolan
kirjan myöhäisintä leimauspäivää
on saatu siirrettyä liki neljä
kuukautta myöhäisemmäksi.
Todettakoon, että kyseinen
leike sisältää Sairalan ns. R-lipukkeen,
joka osoittaa, että kyseessä
on kirjattu arvolähetys.
Sinänsä fiksua, että on maltettu
leikata postilähetyksestä leike,
joka sisältää kaiken olennaisen
informaation, vaikkakin kokonainen
kirje tietysti olisi ollut
vielä paljon informatiivisempi
ja arvokkaampi. Kuvitelkaapa,
mitä informaatiota olisi jäänyt
jäljelle, mikäli postimerkit olisi
vain liotettu irti ja viskattu muu
osa lähetyksestä menemään.
Tähän loppuun sopiikin mainiosti
minun vakiomotkotukseni.
Paljon mielenkiintoista ja arvokasta
materiaalia on ehtinyt
tuhoutua esimerkiksi kuolinpesien
tyhjennyksissä, kun ullakoilta
ja varastoista on surutta
laitettu tavaraa kaatopaikkakuormaan
asiaa sen kummemmin
ajattelematta. Siinä on tuhoutunut
suunnattomasti arvokasta
postihistoriaa ja myös sukujen
historiallisia dokumentteja
(kirjeenvaihtoa, kauppakirjoja
yms.). Postimerkkihuutokaupoissa
kalleimpien luovutettujen
alueiden leimakohteiden
hinnat ovat nousseet useisiin
satoihin euroihin. Kannattaa
siis huolella harkita, mitä
käyttää saunanpesän sytykkeenä,
joskus tulisi halvemmaksi
sytykkeenä käyttää 50 euron
seteliä.
Antti Hynnä
|