Pekka Paavilainen Räisälästä

Teksti ja kuvat: Raija Paavilainen

Sukukirjani kertomaa

Olen vuosien varrella etsinyt ”arkistojen aarteita” perheestämme sekä suvustamme ja koonnut niistä sukukertomuksen ”Juuret Karjalan kannaksella”. Siellä juuremme ovat Räisälässä, Vuokselassa ja Valkjärvellä. Tarinan alussa kerron äijämme, Juho Paavilaisen isästä räisäläläisestä Pekka Paavilaisesta. Seuraava teksti on tiivistys tästä osuudesta. Olen lähettänyt sukukirjasen myös Räisälä-Säätiölle. Aiemmin olen kirjoittanut Räisäläiseen (2012, Nro 2 ja 3) Pekka Paavilaisen löytämästä Tiurin hopea-aarteesta sekä kivikautisista löydöistä Paavilaisen pellolta Teperinaholla Haaparannassa.

Pekka Juhonpoika Paavilainen syntyi Räisälässä 28.9.1839. Maria-äiti oli omaa sukua Karilainen. He asuivat Räisälässä Tiurinmäen kylässä Haaparannan talossa Vuoksen varrella. Isä Juho kuoli hukkumalla Pekan ollessa 6-vuotias. Äiti meni uudelleen naimisiin Mats Tikan kanssa, mistä liitosta syntyivät pojat Simo ja Martti. Pekka Paavilainen avioitui ensimmäisen kerran tiurinmäkeläisen talonpojan tyttären Liisa Juhontytär Tikan kanssa 1860. Heille syntyivät pojat Juho (äijäni, s. 1869) ja Matti (s. 1874). Äiti Liisa kuoli jo v. 1881.
 Pojat olivat tuolloin Viipurin reaalikoulussa. Olisiko äidin kuolema vaikuttanut siihen, että isä laittoi pojat kouluun Viipuriin. Pekka avioitui toisen kerran v. 1884 Anna Maria Lindströmin kanssa (o.s. Häyrén), mistä avioliitosta ei syntynyt lapsia. Anna Maria kuoli 1897. Pekka avioitui sitten kolmannen kerran Vesannolta Pohjois-Savosta kotoisin olevan Amanda Korhosen kanssa v. 1900 ja heille syntyi tytär Kerttu Aili 1903.

Maanviljelystä ja meijeritoimintaa

Pekka Paavilainen harjoitti maataloutta Räisälässä Haaparannan tilalla Tiurinmäen kylässä. Maanviljelysolot olivat paremmat Räisälässä kuin Kannaksen eteläisissä pitäjissä, sillä ne olivat säästyneet suurelta osin lahjoitusmaakauden vaikeista oloista. Lisäksi Vuoksen lasku vuosisadan puolivälissä antoi paljon uutta viljelysmaata. Pekka harjoitti voimaperäistä maanviljelystä, saaden siihen aikaan maataloudesta monet palkinnot. Hän oli pitäjähistorian mukaan ”monessa suhteessa maatalouden kehittäjänä tiennäyttäjä naapureilleen” (Räisälän historia. Piirteitä Räisälän vaiheista 1865-1944. Tiurinlinnan säätiö. 1949). Pekan poika Matti kävi Harjun maamieskoulun Virolahdella ja oli myös Räisälän maamiesseuran ensimmäinen puheenjohtaja ja sihteeri v. 1899.
 Pekka Paavilainen oli meijeriliikkeen uranuurtaja Räisälässä. Hän avasi meijeriliikkeen Tiurin linnasaarelle v. 1890 ja rakennutti meijerin myös Särkisaloon sekä osti lisäksi Jortikan ja Tolkin meijerin, joka toimi pari vuotta. Vuosina 1895-97 hän vuokrasi Ivaskan meijerin tohtori Strengiltä tarkoituksena valmistaa myös juustoa. Runsaimman tuoton aikana voita valmistui viikossa 25 tritteliä eli 1000 kiloa. ”Meijerskaksi” Haaparannalle tuli Vesannolta v. 1894 Amanda Korhonen ja hänestä tuli sitten Pekan kolmas vaimo v. 1900. Pekka osti Sakkolan Ristiniemestä meijerin ja myllyn B. Lagercranzin kanssa. Hän teki myös talokauppoja 1890-luvulla, joista yksi (v. 1893) oli ”Ristinowan howi” Sakkolan Ristiniemestä, myöh. Hovila, josta tuli myöhemmin isovanhempieni koti, palaan tähän myöhemmin.

Kauppatoimintaa

Kauppatoiminnan Pekka Paavilainen aloitti v. 1877, jolloin hän perusti yhdessä kauppapalvelija P. Puhakan kanssa sekatavarakaupan kirkonkylään Honkalan taloon. Sivumyymälän hän perusti Tiurin kylään, jossa toimi myös majatalo. Harjoitettin myös puutavarakauppaa. Kun katsoo Räisälän rippikirjoja vuosilta 1880-1899, niin Tiurinmäki 1:n kohdalta huomaa, että Pekka Paavilaisella on ollut ollut paljon palvelusväkeä monista toiminnoista johtuen. Molemmilla vuosikymmenillä oli yli 20 renkiä ja piikaa sekä viisi kauppapalvelijaa. He olivat etupäässä kotoisin naapuripitäjistä ja muutama oli tullut myös Amanda Korhosen mukana Vesannolta.
 Pekka Paavilainen toimi myös kunnallisissa tehtävissä. Vuosina 1899-1901 hän oli kuntakokouksen puheenjohtajana ja tuolloin hän sai v.1900 keisarillisena armonosoituksena hopeamitalin, jossa Nikolai II kuva.

Pekan pojat Juho ja Matti Paavilainen

Pekan pojat Juho ja Matti työskentelivät sekä kaupassa että maatilalla. Pojat avioituivat samana päivänä 12.1.1898. Juhon puoliso oli Aina/Aino Tuomaantytär Suokas Valkjärveltä. Isäni Eino syntyi Räisälässä 1902. Matin puoliso oli Ilmi Kristiina Wainio (ent. Bragge) Käkisalmesta ja heille syntyi Räisälässä Eero Pekka ja Veikko. Molemmissa perheissä koettiin myös pienokaisten kuolemia.
Juho ja Matti olivat nuoruudessaan ahkeria erilaisissa valistusriennoissa. Räisälässä harrastettiin paljon laulua. Säveltäjä ja kuoromies Heikki Klemetti vietti tuolloin kesiään Räisälässä. Räisälän historiassa kerrotaankin: Heikki Klemetti tutustui Juho ja Matti Paavilaiseen sekä kirkonkylän kansakoulunopettajaan Leonard Söderströmiin. Opettaja Söderström ja Juho Paavilainen olivat valistusrientojen ’patsaat ja navat’. Söderström johti mieskuokuoroa sekä Räisälän ensimmäistä soittokuntaa, jossa Juho ja Matti soittivat.

Tamma Pirkko

Räisälä oli tunnettu myös raviurheilupitäjänä. Pekalla ja Juholla oli vuosisadan vaihteessa useita juoksijahevosia, joista huomattavin oli tamma Pirkko (s.1889, 155 cm korkea). Juho voitti sillä valtion kilpailujen ja muita palkintoja. Räisälän historian mukaan Juho Paavilaista pidettiin hyvin taitavana ohjasmiehenä ja sen vuoksi monet juoksijahevosen omistajat uskoivat hevosensa hänen ohjastettavikseen. Tamma Pirkon vaiheita pystyin seuraamaan useista lehdistä (mm Wiipuri, Uusi Suometar, Landtbrukaren). Niissä kilpailujen lisäksi kuvaillaan jopa Pirkon juoksutyyliä! Osallistuminen maaliskuussa J. W. Fuhruhjelmin v.1899 järjestämiin yksityisiin ravikilpailuihin Honkolan kartanossa ja sen voittaminen olikin sitten Pirkolle huonompi juttu, sillä Pekka myi tamman syksyllä vapaaherra Stackelbergille 1000 mk:lla. Pirkko-tamma ei ilmeisesti pitänyt tästä vaihdosta ja laukkasi kilpailussa. Pian näkyykin lehdissä, että uusi omistaja on A. G. Adlercreutz ja voittoja näkyy lehdissä ainakin kahdesti. Tähän päättyivät tietoni Pirkosta, valitettavasti ei ole säilynyt valokuvaa menestyksekkäästä tamma Pirkosta!

Pekan tytär Kerttu Paavilainen

Pekka ja Amanda Paavilainen saivat perheeseen vielä ”iltatähden”, kun Kerttu Aili syntyi 1903. Kertulla oli noin 30-vuoden ikäero velipuoliinsa. Hän kävi kansakoulun ja kansanopiston Räisälässä ja opiskeli sitten Suistamon alkukouluseminaarissa. Hän toimi 18 vuotta alakoulunopettajana Kirvun Sairalan kansakoulussa ja talvisodan jälkeen siirto-opettajana Maaningalla ja jatkosodan aikana jälleen Kirvussa.
 Kerttu Paavilainen oli aktiivisesti mukana yhteiskunnallisissa harrrastuksissa, kuten lottien, marttojen sekä voimisteluseuran toiminnassa. Hän liittyi Lotta Svärd -järjestöön v. 1925 ja kuului Viipurin piirin Kirvun paikallisosastoon keräysja huoltojaoston jäsenenä. Hän toimi Kirvun paikallisosaston johtokunnan jäsenenä vuodesta 1928 ja puheenjohtajana (3v) ja sihteerinä sekä lottatyttöjen johtajana. Hän oli myös Sairalan kyläosaston johtokunnan puheenjohtajana. Kerttu suoritti useita kursseja sekä toimi myös kouluttajana.
 Sotien aikana Kerttu toimi kanslia- ja muonituslottana. Koko talvisodan Kerttu päivysti Kirvun Sairalassa lottien kansliassa, jonne tuli pyyntöjä rintamalla tarvittavista varusteista. Välillä Kerttu oli ensiapuasemalla huoltamassa lievemmin loukkautuneita. Kiirettä oli, sillä Sairalan asemaa pommitettiin kovasti. Jatkosodan aikana Kerttu toimi opetustyön ohella myös lottatehtävissä.
 Olen kirjoittanut opettaja Kerttu Paavilaisesta myös internetin Lottagalleriaan.
Arkistotietojen lisäksi juuri Kertun jäämistöstä säilyneet tiedot ja valokuvat ovat täydentäneet olennaisesti heidän perheensä elämänvaiheita, joista oli vain vähän tietoa.

Hopea-aarre sekä arkeologisia kaivauksia

Pekka Paavilaisen elämänvaiheisiin liittyy myös vuonna 1890 löytynyt Tiurin hopea- aarre sekä Paavilaisen pellolla Haaparannan tilalla Teperinahossa suoritetut kivikautiset kaivaukset.
 Wuoksi lehdessä (8.11.1890, Nro 45) kerrottiin tarkkaan hopea- aarteen löytymisestä. Kirjoitin siitä aiemmin Räisäläiseen (2/2012). Hopea-aarre löytyi, kun Pekka Paavilaisen uuden meijerin tarpeisiin kaivettiin jääkellaria Tiurin Linnasaaressa. Aarteen arvellaan olevan 1100-luvun lopulta tai 1200-luvulta. Korujen joukossa olleesta soljesta on saanut aiheensa nykyisinkin Kalevala-korun tuotannossa oleva Räisälä-solki ja riipus, aiemmin oli ollut myös kaulakääty. Pekka toimitti huolellisesti pakatun aarteen Kansallismuseoon ja Schvindtin raportin mukaan siitä maksettiin Pekalle myös 125 markan lunastuspalkkio. Theodor Schvindt tuli sitten tutkimaan seuraavana vuonna hopea-aarteen löytöpaikkaa ja tutustui myös Haaparannan Teperinahon maastoon, josta oli kuullut löydetyn saviastianpalasia, sieltä löytyikin ”tuhatmäärin” saviastianpalasia. Seuraavana vuonna hän teki kaivauksen, joka oli kaikessa vaatimattomuudessaan ensimmäinen kivikauden kaivaus Suomessa. Arkeologi, myöhemmin myös poliitikko ja opetusministeri Julius Ailio Lopelta jatkoi tutkimuksia Teperinaholla v, 1902. Tyypillisen kampakeramiikan lisäksi ei paikalta silloin löytynyt muuta.
 Julius Ailion nimi liittyykin sitten erääseen vanhaan valokuvaan. Kerttu Paavilaisen jäämistöstä löytyi kuva vanhasta Haaparannan talosta. Ihmettelin pitkään kuvassa sitä, että kuvauksissa ihmiset seisoo yleensä talon edessä, mutta tässä kuvassa he näkyvät hädin tuskin aidan takana. Asia selvisikin, kun löysin saman kuvan netistä museoviraston kuvakokoelmasta! Sieltä selvisi kuvan ottajaksi Julius Ailio. Koska hän tutki myös kansatieteitä oli hän ottanut kuvan varmaankin aidan ja rakennusten takia eli vuosi täytyy olla silloin 1902, laitan kuvaharvinaisuuden tekstin oheen.

Annus horribilis 1905

Mutta sitten seurasi ”kauhea vuosi”1905, joka tuhosi Pekka Paavilaisen ja hänen perheensä työn tulokset ja hajotti myös koko perhekunnan.
 Pekka joutui jättämään 30.1. 1905 konkurssihakemuksen ja siitä lähti liikkeelle koko omaisuuden realisointi. Siinä meni Haaparannan kotitila, Tiurin kauppatalo tontteineen, meijeri- ja muut rakennukset tontteineen, metsää ym. sekä Ristiniemen tila Sakkolassa. Velkojina näkyy ilmoituksissa Juho Lallukka ja Emil Tanninen!
 Näin erosivat perheen tiet suuren vararikon jälkeen. Pekka, Amanda ja Kerttu Paavilainen asuivat Haaparannassa ainakin vuoteen 1915, jonka jälkeen he muuttivat pienen matkan päähän Humalainen -nimiseen kylään. Pekka eli vanhaksi, hän kuoli v. 1923. Kerttu oli juuri valmistunut opettajaksi samana keväänä ja aloitti opettajauransa ensin Sakkolan Luprassa ja jatkoi sitten Kirvun Sairalaan. Sotien jälkeen Kerttu toimi opettajana Sorsakoskella vuoteen 1966 saakka.
 Isovanhempamme Juho ja Aino Paavilainen sekä Räisälässä v. 1902 syntynyt isämme Eino muuttivat sitten Sakkolaan Ristiniemen tilalle (Ristinowan howi, myöh. Hovila), jonka mummomme Aino Paavilaisen isä, maakauppias ja valtiopäivämies Tuomas Suokas Valkjärveltä osti pakkohuutokaupassa tyttärelleen ja hänen perheelleen. Tila oli ollut Pekan omistuksessa n. 10 vuotta (osti tilan Fredrika ja Georg Greschenoffilta), mutta Paavilaisia siellä ei ollut asunut. Ristiniemessä perheeseen syntyi vielä pojat Teuvo ja Pentti ja elämä jatkui luonnonkauniissa paikassa Vuoksen varrella, kunnes sota muutti kaiken lopullisesti!
 Matti Paavilainen perheineen muutti ensin Sääminkiin ja sieltä Rantasalmelle, josta Matti osti Piimäkangas -nimisen tilan. Perheessä oli kuusi lasta ja Ilmi- puolison kuoltua syntyi Matin toisesta avioliitosta Tiina Tolvasen kanssa Rantasalmella kaksi lasta. Maanviljelyksen ohella Matti oli aktiivisesti mukana yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä, hänet valittiin myös kansanedustajaksi vuosina 1927- 29 maalaisliiton edustajana. Vielä aivan talvisodan kynnyksellä v. 1937 Matti myi Rantasalmen tilansa ja osti Räisälän Unnunkoskelta Päivärinta -nimisen tilan, mutta pian sieltä oli sitten lähdettävä kahteen kertaan, mikä oli kaikkien karjalaisten kohtalona!
 Näitä tietoja kootessa ymmärtää paremmin, miten vaikeaa isovanhempieni ja vanhempieni ja kaikkien karjalaisten on ollut lähteä pois omilta juuriltaan, jättää kaunis kotiseutu Karjalassa ja muuttaa ihan uusille asuinsijoille.

Takaisin kesäkuun 2025 lehteen