Myllypellon kylän voimakas sydän

Teksti ja kuvat: Seila Hoppendorff

Vastaus viime numerossa esitettyyn kysymykseen: urkuharmoni eli harmoni eli harmooni

Harmoonin tarina

Kun vuodenvaihteessa Facebookin keskustelupalstoilla nousi esiin Myllypellon kansakoulun vanha harmoni, ei ollut epäilystäkään, että kyseessä oli enemmän kuin pelkkä soitin. Se oli kaiku menneestä, muisto kylästä, joka ei koskaan tyytynyt olemaan sivussa vaan halusi rakentaa, vaikuttaa ja säilyttää. Harmoonin matka Räisälä-museoon ei ollut vain esineen siirto
– se oli kulttuuriteko, joka avaa oven tutkimukselle, muistoille ja yhteisöllisyydelle.

Soitin, joka soi historian säveliä

Räisälä-museon tilamuutokset loppusyksystä 2024 mahdollistivat harmonin vastaanoton. Vaikka museon tilat ovat rajalliset, tälle lahjoitetulle kauniille yksilölle löytyi paikka, jossa se ei vain näy vaan myös kuuluu. Kokemäeltä noudettu soitin saapui museoon räisäläisjuuristen voimin: Hannu Hoppendorff, Kimmo Rouhiainen ja allekirjoittanut kuljettivat sen Tuomaalan kylään johtavan tien varrella olevasta talosta. Soittimen aiempi historia on vielä hämärän peitossa, mutta rakkaus, jolla sitä on pidetty, on kiistaton.
  Johannes Perko, kulttuurin monitaituri ja kanttori, tarttui innolla harmonin kunnostusprojektiin. Hänen käsissään soitin avautui kuin kirja. Jokainen osa kertoi tarinaa äänen synnystä ja soiton saloista. Takalevyn lyijykynämerkintä ”Myllypellon kansakoulu 1939” herättää kysymyksiä: kuka sen kirjoitti, missä se on matkannut? Soittimen sisältä löytyneet hiusneulat (kenties opettaja Elna Siviä Väkkärän tai Anna Purasen?) lisäävät mystiikkaa. Neulat, pöly ja polkimet muodostavat kokonaisuuden, joka ei ole vain esine vaan elävä muisto.
  Marraskuun 22. päivänä tänä vuonna soitin otetaan virallisesti käyttöön Räisälä-museossa. Samalla nimetään soitin ja lanseerataan pullotettu Myllypellon kansakoulun pöly (rajoitettu erä ainutlaatuista historiaa).

Myllypelto – kylä, joka ei jäänyt odottamaan

Myllypelto ei ollut vain kylä. Se oli voimanpesä. 1600-luvun lopulla saapuneet Puputit, Hännikäiset ja Homan loivat perustan, mutta kylän nousu alkoi toden teolla 1800-luvulla Lumilahden vedenpinnan laskun myötä. Tie- ja rautatiehankkeet 1900-luvulla toivat saavutettavuutta, ja Karl Fazerin Taubilan kartanon metsien hakkuut tekivät Myllypellosta tukkilastin lähetysaseman.

Kauppa, meijeri, saha, myllyt. Myllypelto ei ollut pelkkä asuinpaikka vaan elävä taloudellinen keskus. Järjestötoiminta kukoisti: nuorisoseura Säde, työväenyhdistys, Martat, suojeluskunta ja Lotta-Svärd -osasto loivat yhteisöllisyyttä, joka kantaa yhä.

Kansakoulu – oma tahto, oma koulu

Vaikka Särkisalon koulu palveli molempia kyliä, Myllypelto halusi oman. Vuonna 1913 pidetty kokous oli alku matkalle, joka huipentui vuonna 1915 oman koulupiirin perustamiseen. Pöytäkirjoista käy ilmi, kuinka lamppu ja tuoli olivat tärkeitä hankintoja. Kuten olivat myös harmoni ja Korali-kirja. Onko nykyinen museoharmoni sama kuin tuo lauluseuralta pyydetty?
  Tutkimisen arvoinen tarina Harmoonin tarina ei ole vielä valmis. Se kutsuu meitä tutkimaan, kyselemään, kuuntelemaan. Myllypellon kylä ei ollut hiljainen. Se oli aktiivinen, päättäväinen ja yhteisöllinen. Harmoni soi nyt museossa, mutta sen sävelet kantavat kauas. Ne kutsuvat meitä muistamaan, ymmärtämään ja jatkamaan tutkimusta.
  Suosittelen tutustumaan kirjaan: Myllypelto – täälthä myö lähettii (julkaisia Myllypellon Kyläjuhlat).

Historian havinaa sointuja menneisyydestä.

Takaisin syyskuun 2025 lehteen