|
Teksti: Seila Hoppendorff puheesta tilaisuudessa 22.11.25
Hyvät ystävät, arvoisat kuulijat,
rakkaat räisäläiset,
Tänään meillä soi historia.
Tänään soi Myllypellon kansakoulun
harmoni soitin, joka on
nähnyt kylän elinvoiman, lasten
koulutien, sodan varjot ja evakkotien
pölyt. Se on kulkenut ihmisten
mukana, kantanut muistoja
ja nyt saanut uuden kodin,
uuden elämän, ja tänään myös
uuden nimen.
Myllypelto oli aikanaan Räisälän
sydän. Sen rautatieasema,
avattu vuonna 1917, teki kylästä
yhden Suomen vilkkaimmista
puutavaran lastauspaikoista.
Karl Fazerin metsät naapuri pitäjässä
Pyhäjärvellä, kapearaiteinen
pienoisrautatien kolke ja
VR:n leveäraiteiset vaunut toivat
kylään liikettä, työtä ja elämää.
Aseman tuntumassa oli
kahviloita, kauppoja, kioskeja.
Kylä eli ja hengitti.
Harmonin lahjoittajat Niina Anttila-Suutari, tytär Sanni ja
anoppi Satu Suutari
Kylän sydän oli koulu. Aluksi
lapset kulkivat Särkisalon
koululle, mutta pian kyläläiset
päättivät: Myllypelto tarvitsee
oman koulun. Vuonna 1920
valmistui komea koulutalo, jossa
oli kolme luokkahuonetta ja
opettajien asunnot. Pöytäkirjoihin
kirjattiin lamppujen hankinnat,
tuolit, halkojen vastaanotto
ja se tärkein: päätös pyytää
lauluseuralta harmoni koulun
käyttöön. Kun harmoni saatiin,
ostettiin myös Korali-kirja.
Näin alkoi laulun ja soiton aika
Myllypellon koulussa.
Opettajat, kuten Oskari Järvinen,
Alfred Saukkonen, Urho
Kohonen ja erityisesti Elna
Siviä Väkkärä, jättivät jälkensä
kylään. Väkkärä pyöri kaikkialla,
kuten nuorisoseurassa,
Lotta-toiminnassa ja puhetilaisuuksissa.
Hän oli tomera, selkeä-
ääninen ja loistava opettaja.
Hänen kaltaisensa ihmiset
tekivät koulusta enemmän kuin
oppipaikan he tekivät siitä kylän
hengen kantajan.
Sodan myrskyissä koulurakennus
tuhoutui vuonna 1941.
Mutta harmoni, tuo soitin, kulki
evakkotien mukana. Se päätyi
Suutarien Valkoiseen Tupaan
Tuomaalaan, jossa evakot
löysivät kodin, leipäuunin
ja saunan paikat, joissa jaettiin
leipää ja lämpöä. Harmoni
jäi Suutareille, kunnes Niina
Anttila-Suutari otti sen osaksi
sisustusta ja antoi sille uuden
mahdollisuuden. Ja nyt, ystävät,
se on täällä Räisälä-museossa,
meidän yhteisessä kodissamme
|
Tänään soitin saa nimen. Säätiö
haluaa muistaa Risto Pohjalaista
miestä, joka on vaikuttanut
vahvasti säätiön hallinnossa
ja museotoiminnassa, ja jonka
juuret kulkevat Myllypellon
kylään. Olen nähnyt, kuinka
Risto ylittää Myllypellon asemalaiturin
vierellä kulkevat ratakiskot
ja etsii sukunsa talon
paikkaa. Hän voisi tarttua itse
rumpupalikoihin, mutta tänään
fanfaari soi hänen nimessään.
Harmoni nimetään Ristoksi.
Samalla lanseeraamme uuden
tuotteen: Pullollinen Myllypellon
kansakoulun pölyä. Se on
rajallinen, numeroitu erä 17
pulloa. Suljettuna se on koriste,
avattuna ja puhallettuna se
on taikapölyä, joka vie meidät
aikojen taakse, Myllypellon
kylään.
Hyvät kuulijat, tämä ei ole
vain soitin. Tämä on tarina kylästä,
sen ihmisistä, sen koulusta,
sen evakoista. Tämä on tarina
sitkeydestä ja yhteisöllisyydestä.
Ja tänään, kun harmoni
soi, se soi meille kaikille muistutuksena
siitä, mitä on ollut ja
mitä me yhdessä kannamme tulevaisuuteen.
Eläköön Myllypelto. Eläköön
harmoni Risto. Eläköön Räisälä.
Johannes Perko kertoi tilaisuudessa,
että harmoni on
vuonna 1894 perustetun Vihtori
Sillanpään urkuharmonitehtaan
tuotantoa. Lapualla toimi
1890-luvulla peräti viisi harmonitehtasta.
Jo hänen isänsä Elias
tunnettiin taitavana puu- ja kelloseppänä
sekä vaskenvalajana
ja oli perustanut oman urkuharmoonitehtaansa
Lapuan Ylisaareen
1875. Vuonna 1884 Elias
sai Vaasan läänin kuvernööriltä
apurahan ja matkusti Sortavalaan
oppiin Erkki Mäkisen
urkuharmoonitehtaalle. Tämän
jälkeen Elias Sillanpään valmistamat
harmonit alkoivat kerätä
palkintoja useissa eri yhteykssiä.
Vihtori Sillanpäästä
kasvoi näistä lähtökohdista taitava
soitinrakentaja ja muusikko.
Hän pääsi 1892 tunnetun
lapualaisen liikemiehen Jaakko
Hissan tehtaan työnjohtajaksi,
kunnes pari vuotta myöhemmin
perusti omansa. Se tuhoutui tulipalossa
kesäkuussa 1917. Sillanpää
oli syntynyt 1871 ja kuoli
sydänkohtaukseen vuonna
1928 johtaessaan Lapuan orkesteria
konsertissa Kauhavalla.
Myös Suomen kansallismuseon
kokoelmiin kuuluva urkuharmoni
on Vihtori Sillanpään
tehtaalta.
Lilli Rajevski ja pullollinen
”taikapölyä” no1/17.
|