Myllypellon kansakoulun harmoni soi jälleen

Teksti: Seila Hoppendorff puheesta tilaisuudessa 22.11.25

  Tänään meillä soi historia. Tänään soi Myllypellon kansakoulun harmoni soitin, joka on nähnyt kylän elinvoiman, lasten koulutien, sodan varjot ja evakkotien pölyt. Se on kulkenut ihmisten mukana, kantanut muistoja ja nyt saanut uuden kodin, uuden elämän, ja tänään myös uuden nimen.
  Myllypelto oli aikanaan Räisälän sydän. Sen rautatieasema, avattu vuonna 1917, teki kylästä yhden Suomen vilkkaimmista puutavaran lastauspaikoista. Karl Fazerin metsät naapuri pitäjässä Pyhäjärvellä, kapearaiteinen pienoisrautatien kolke ja VR:n leveäraiteiset vaunut toivat kylään liikettä, työtä ja elämää. Aseman tuntumassa oli kahviloita, kauppoja, kioskeja. Kylä eli ja hengitti.

  Kylän sydän oli koulu. Aluksi lapset kulkivat Särkisalon koululle, mutta pian kyläläiset päättivät: Myllypelto tarvitsee oman koulun. Vuonna 1920 valmistui komea koulutalo, jossa oli kolme luokkahuonetta ja opettajien asunnot. Pöytäkirjoihin kirjattiin lamppujen hankinnat, tuolit, halkojen vastaanotto ja se tärkein: päätös pyytää lauluseuralta harmoni koulun käyttöön. Kun harmoni saatiin, ostettiin myös Korali-kirja. Näin alkoi laulun ja soiton aika Myllypellon koulussa.
  Opettajat, kuten Oskari Järvinen, Alfred Saukkonen, Urho Kohonen ja erityisesti Elna Siviä Väkkärä, jättivät jälkensä kylään. Väkkärä pyöri kaikkialla, kuten nuorisoseurassa, Lotta-toiminnassa ja puhetilaisuuksissa. Hän oli tomera, selkeä- ääninen ja loistava opettaja. Hänen kaltaisensa ihmiset tekivät koulusta enemmän kuin oppipaikan he tekivät siitä kylän hengen kantajan.
  Sodan myrskyissä koulurakennus tuhoutui vuonna 1941. Mutta harmoni, tuo soitin, kulki evakkotien mukana. Se päätyi Suutarien Valkoiseen Tupaan Tuomaalaan, jossa evakot löysivät kodin, leipäuunin ja saunan paikat, joissa jaettiin leipää ja lämpöä. Harmoni jäi Suutareille, kunnes Niina Anttila-Suutari otti sen osaksi sisustusta ja antoi sille uuden mahdollisuuden. Ja nyt, ystävät, se on täällä Räisälä-museossa, meidän yhteisessä kodissamme

  Tänään soitin saa nimen. Säätiö haluaa muistaa Risto Pohjalaista miestä, joka on vaikuttanut vahvasti säätiön hallinnossa ja museotoiminnassa, ja jonka juuret kulkevat Myllypellon kylään. Olen nähnyt, kuinka Risto ylittää Myllypellon asemalaiturin vierellä kulkevat ratakiskot ja etsii sukunsa talon paikkaa. Hän voisi tarttua itse rumpupalikoihin, mutta tänään fanfaari soi hänen nimessään. Harmoni nimetään Ristoksi.
  Samalla lanseeraamme uuden tuotteen: Pullollinen Myllypellon kansakoulun pölyä. Se on rajallinen, numeroitu erä 17 pulloa. Suljettuna se on koriste, avattuna ja puhallettuna se on taikapölyä, joka vie meidät aikojen taakse, Myllypellon kylään.
  Hyvät kuulijat, tämä ei ole vain soitin. Tämä on tarina kylästä, sen ihmisistä, sen koulusta, sen evakoista. Tämä on tarina sitkeydestä ja yhteisöllisyydestä. Ja tänään, kun harmoni soi, se soi meille kaikille muistutuksena siitä, mitä on ollut ja mitä me yhdessä kannamme tulevaisuuteen.
 Eläköön Myllypelto. Eläköön harmoni Risto. Eläköön Räisälä.
  Johannes Perko kertoi tilaisuudessa, että harmoni on vuonna 1894 perustetun Vihtori Sillanpään urkuharmonitehtaan tuotantoa. Lapualla toimi 1890-luvulla peräti viisi harmonitehtasta. Jo hänen isänsä Elias tunnettiin taitavana puu- ja kelloseppänä sekä vaskenvalajana ja oli perustanut oman urkuharmoonitehtaansa Lapuan Ylisaareen 1875. Vuonna 1884 Elias sai Vaasan läänin kuvernööriltä apurahan ja matkusti Sortavalaan oppiin Erkki Mäkisen urkuharmoonitehtaalle. Tämän jälkeen Elias Sillanpään valmistamat harmonit alkoivat kerätä palkintoja useissa eri yhteykssiä. Vihtori Sillanpäästä kasvoi näistä lähtökohdista taitava soitinrakentaja ja muusikko. Hän pääsi 1892 tunnetun lapualaisen liikemiehen Jaakko Hissan tehtaan työnjohtajaksi, kunnes pari vuotta myöhemmin perusti omansa. Se tuhoutui tulipalossa kesäkuussa 1917. Sillanpää oli syntynyt 1871 ja kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1928 johtaessaan Lapuan orkesteria konsertissa Kauhavalla. Myös Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva urkuharmoni on Vihtori Sillanpään tehtaalta.

Lilli Rajevski ja pullollinen
”taikapölyä” no1/17.

Takaisin joulukuun 2025 lehteen