Eurajoen karjalaseuran näyttelyt

Tässä kuvassa esillelaittajat. Leila Verronen, Hely Laine, Marja-Riitta Kopra,
Raija Jalonen ja Mirja Paasikivi ja aputyttönä Aino Paasikivi

Teksti: Hely Laine
Kuvat: Eurajoen karjalasaeura

Katsaus karjalaisiin käden taitoihin ja kirjatietoa Karjalassa vietettyyn vapaa-aikaan.
Tämä teksti on yleisellä tasolla karjalaisten naisten ja miesten tekemistä käsitöistä ja se oli myös näyttelyn yhteydessä luettavissa. Karjalaissyntyisen naisen ja miehen arvon mitta olivat kädentaidot. Kirjotut käspaikat, paidan rekot, kudotut nauhat, neulakintaat ja nyplätyt nyytingit ovat naisten käsityöperinnettä. Miehet veistivät rukinlapoja, talojen ikkunatuuli- ja räystäslautoja sekä valmistivat puisia työkaluja ja puukon tuppeja.

Karjalaisessa pyyheliinassa eli Käspaikassa näkyvät elämän ilot ja surut. Käspaikan kunniapaikka oli ikoninurkkauksessa ikonin ympärillä. Sitä käytettiin myös yhteisenä ruokaliinana ruokailijoiden polvien päällä. Käspaikkaan kuivattiin kädet, kun tultiin sisälle pirttiin. Kasteessa vanhemmat lahjoittivat käspaikan kummille. Käspaikka oli morsiamen taidonnäyte. Liinan päät koristeltiin punapoiminnalla, punaisella etupistokirjonnalla ja 1900-luvun alusta lähtien myös ketjuvirkkauksella ja ristipisto-ompelulla.
Sulhastaloon tultuaan morsian ripusti komeimman käspaikan ikoninurkkaan ikonin ympärille ja toisen hän antoi anopille lahjaksi. Käspaikoissa materiaalina käytetään valkaisematonta, luonnonvalkoista, valkoista tai jopa punaista pellavakangasta, jossa sidoksena on palttina. Kirjottujen aiheiden lankojen väreinä käytetään yleensä joko punaista tai sinistä väriä. Punaiselle kankaalle kirjotaan taas valkoisella langalla. Luonnonaiheisissa kuvioissa yleisimpinä esiintyvät puut, kukat, ihmishahmot, linnut, hevoset. Myös suojelusenkeli ja Neitsyt Maria - aiheita on käspaikoissa. Linnuista yksi suosituin on ns. kukkilintu, joka symboloi puhtautta ja rakkautta ja käspaikassa se merkitseekin hyvän viestin ja onnen tuojaa. Ei siis ihme, että hyvin usein lahjaksi annetussa käspaikassa esiintyy juuri kukkilintu. Koristelussa käytettävä etupistokirjonta on tiettävästi vanhin kirjontatapa. Aikoinaan karjalaiset käyttivät samaisesta kirjontatavasta nimeä luotoksittain ompelu. Myös vaatteita kuten paitoja, päähineitä, esiliinoja ja viittoja koristeltiin kirjomalla.

Ompelemisen ja neulomisen ohella karjalaisten naisten työtapoihin kuuluivat kasvivärjäys, vastojen, vispilöiden, saippuan, perunajauhojen ja kynttilöiden valmistus. Yleisimpiä karjalaisia tai karjalaisilta omaksuttuja kudonnaisia ovat punapoimintakudonnaiset, raanut ja räsymatot. Punapoiminnalla valmistetut kudonnaiset olivat tavallisesti kaitaliinoja. Varsinkin 1950-luvun jälkeen punaraidallinen raanu toimi menetetyn kotiseudun symbolina karjalaisten kodeissa kunniapaikalla. Sitä on voitu kutoa joko kokonaan punaraidallisena tai hyödyntäen mustia, sinisiä ja valkoisia raitoja. Kuderipsiraitoja koristavat värikkäät ja pienet pujotuskuviot, joiden aiheita ovat vinoneliöt, puut tai hakamaiset kuvioryhmät.
Karjalaiset kutoivat nauhoja, joilla on ollut tärkeä sija vaatetuksessa ja käyttöesineistössä. Koristeellisia nauhoja tehtiin moniin tarpeisiin. Niitä käytettiin mm. vöinä, esiliinojen nauhoina, paulakenkien siteinä, hameen helmuksina, sepalussiteinä paitoihin ja housuihin, ohjaksina, sukkanauhoina, vaippojen paltteina kapaloiden nyyttinauhoina. Kudottujen nauhojen lisäksi karjalaiset valmistivat kuteettomia eli palmikoituja nauhoja. Myös pitsin eli nyytingin nypläys lukeutuu perinteiseksi karjalaiseksi työtavaksi.

Neulakintaat ovat karjalaisen käsityöperinteen erikoispiirre, vaikka niitä on valmistettu muuallakin Suomessa. Yleensä neulottiin sukkapuikoilla, mutta miesten rukkasten kanssa pitämät työkintaat tehtiin puusta, metallista tai luusta tehdyllä kinnasneulalla, joka oli pituudeltaan n. 10–12 cm. Myös virkkuukoukulla tehtiin neuletöitä. Karjalaiset naiset ovat aina neuloneet villalangoista sukkia, käsineitä, villapaitoja ja kaulansuojuksia sekä ommelleet vaatteita. Miesten päällysvaatteet teetettiin jo pitkän aikaa räätälillä, mutta valmistaessaan vaatteita itselleen ja lapsilleen, ompelivat naiset käsin myös miesten alusvaatteet.
Junasukan tarina osoittaa voimakasta auttamisen halua ja käden taitoa, vaikka olosuhteet olivat mitä olivat. Eräs äiti oli matkalla kahden kuukauden ikäisen tyttövauvansa kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. Tästä johtuu sukan nimi Junasukka.

Miehet korostivat arjessa kauneutta valmistamiensa puisten työkalujen, kodin tarvekalujen, astioiden ja rekien välityksellä.
Karjalainen koristeellinen rakentamistapa puuleikattuine räystäslautoineen ja ikkunapuitteineen elää vielä nykyisin ortodoksisissa hautamuistomerkeissä ja kirkkorakennuksissa.
Karjalaiset miehet tekivät myös tuohitöitä. Tuohi hankittiin itse ja siitä valmistettiin esimerkiksi vakkoja, kontteja, koristeellisia rasioita, virsuja, saappaita, seuloja sekä kirveen, kassaran ja puukon tuppia.

Näyttelyssä olleita kyläkirjoja ja keittokirjoja sekä lastenkirjat

Esille laitetut työt olivat Karjalasta peräisin. Ne olivat entisajan karjalaisia perinnekäsitöitä, tarvekaluja, joita käytettiin arkiaskareissa tai koriste-esineitä.
Miesten tekemiä esillä olleita tarvekaluja olivat kaulauspalikat eli nykyajan mankeli, tosi taidokkaat kengän lestit, tuohivirsut, peltinen raastinrauta, puukapusta. Mukana oli myös miesten puhdetöinään tekemiä koriste-esineitä. Puukuppeja, kauniisti koristeltu varsipeili, rukinlapa perinteisine kaiverruksineen. Puurasioita oli esillä usean muotoisia, sydän, suorakaide kuviokaiverruksineen ja nelikulmio, jonka oli tehnyt Arvi Pokkinen. Hän oli kaivertanut purkin kulmiin taidokkaat ruusut. Karjalaisen naisen käsityön taitoa oli myös säästynyt jälkipolville. Värikkäitä pirtanauhoja, pellavaliinoja, punapoimintaliinoja, itse tehtyjä naisen aluspaitoja. Koristeellinen käspaikka, karjalaisen kukkilinnun koristamat villasukat uustuotantoa ja junasukat. Neulakintaat saattoivat olla nykyajan taitajien tekoa. Juhlalliset kanavatyönä ja kangaspuissa kudotut Karjalan vaakunat. Heinäveden luostarista hankittu ikoni oli näyttelyssä mukana.

Vanhin kirja oli valokuvateos karjalaisesta elämästä. Se esitteli kuvin ja tekstein kutakin karjalaista pitäjää. Karjalainen aapiskukko oli saatu myös esille. Räisälän murteesta oli juuri ilmestynyt Maisa Gröndahlin tekemä murteen kirja. Teoksessa on sanojen selityksiä ja tarinoita. Se tuo mieleen lapsuudessa puhutun kielen kaikkine vivahteineen.
Räisälän historian uusittu painos on jykevä kirja, Kurkijoen pitäjän kirja on myös edustettuna. Karjalainen keittokirja on nykypainos karjalaisesta ruokaperinteestä ja tuo esille perinteiset karjalaiset ruuat piiraista kaurakiisseliin.
Ison osan näyttelystä valtaavat pitäjien kyläkirjat. Niitä on tehty runsain määrin. Kyläkirjat tuovat esille palan historiaa, entisaikojen kuvausta ja kylän asukkaiden perheiden esittelyä ja selvitystä kylän ihmisten ammateista.
Räisälän kylistä on kyläkirja Hytinlahdesta, kirkonkylästä, Unnunkoskelta, Särkisalosta. Siirlahdesta on useita erisisältöisiä teoksia. Kirvusta Virolan koulupiirin kirja esittelee kylän talot ja niiden asukkaat. Äitini kieli on Unto Jeron tekemä Kirvun murteen esittely tarinoin ja sanojen merkityksien tulkkauksin.
Valokuvia on useita Ollan (Ollaranta) perheen arjesta ja juhlasta Karjalassa. Ollan raunioista on löydetty naula, joka on valokuvattu. Räisälän kirkon kuva nykyaikana ja karjalaisesta luonnosta otettuja maisemakuvia esiteltiin.

Näyttelyssä olleita perinnekäsitöitä ja sotareissulla tehtyjä lippaita. Nukella Räisälänpuku ja pikkunukella Laatokan-karjalan puku

Olipa näyttelyssä yli sata vuotta vanhat silmälasit, jotka oli aikoinaan ostettu Viipurista. Vanhat keraamiset punaiset sokerikko ja kermakko olivat päässeet myös esille ja olivat pellavaisen leikekirjontaliinan päällä.
Karjalan vaakunoita on kaksi, toinen kanavatyönä ja toinen kangaspuissa ryijytekniikalla kudottu. Samoin punapoimintatyö ja tavallinen pellava pöytäliina on kudottu kangaspuissa. Kaksi pellavakankaista pitsisomisteista aluspaitaa edustavat käsin tehtyjä arkisia alusvaatteita, joissa on käsin virkatut pitsit pääntiellä ja kädentiellä.
Kansallispukuisista nukeista kaksi on Räisälän kansallispuvussa ja kolmas Laatokan karjalan kansallispuvussa. Räisälän vaakuna eli Hovisaaren risti, Wäkelän sukuseura, Siirlahden koulu ja Siirlahden koulupiiri, näistä on standaarit esillä.
Villasukat kukkilintukoristeella, junasukat ja kahdet neulakintaat ovat perinteisen karjalaisen puikoilla neulomisen esimerkkejä. Puhdetöinä valmistettuja puurasioita on esillä usean muotoisia, sydän, nelikulmio ja suorakaide kuviokaiverruksineen.
Esillä oli myös vaikuttava keraaminen Räisälän kirkon pienoismalli, mikä on valmistettu keraamisesta savesta ja lasitettu sekä maalattu keraamisilla väreillä.

Takaisin joulukuun 2022 lehteen