”Kun painui päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä”

Räisälän jääkärit - osa II

Räisälässä syntyneet jääkärit

Räisälästä lähti jääkärikoulutukseen kolme syntyperäistä räisäläistä nuorukaista: Juho Henttinen, Antti Junkkari ja Veikko Läheniemi. Heikki Nurmion sanoittaman Jääkärien marssin sanoin ”Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä”.

Juho (Jussi) Henttinen

Jääkärivänrikki Juho (Jussi) Henttinen syntyi 12.5.1891 Räisälässä ja kuoli 22.5.1944. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Henttinen ja Eva Torsti. Hänet vihittiin 1922 Lilja Maria Keturin kanssa. Henttinen kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston. Räisälässä kotitilaansa viljellyt Henttinen saapui jääkärikoulutukseen Saksaan 4.11.1915. Hän osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Hänet lähetettiin marraskuussa 1916 Altonan työosastoon ja laskettiin siviilitöihin 4.8.1917.

Henttinen tuli Suomeen 29.11.1918 ja palasi maanviljelijäksi Räisälään. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen kersanttina 1.4.1921 ja sijoitettiin Ilmailupataljoonan Ilmailuvarikolle moottorien korjaajaksi ja varastonhoitajaksi. Erottuaan armeijasta 1.4.1924 hän ryhtyi linja-autoliikennöitsijäksi, mutta palasi uudelleen armeijan palvelukseen 1.1.1931 Rannikkolaivueeseen aluksi konealiupseeriksi ja myöhemmin torpedoaliupseeriksi sekä edelleen konepursimieheksi. Hän suoritti Merisotakoulun kanta-aliupseerikurssin vuosina 1933–1934.

Henttinen osallistui talvisotaan konealiupseerina miinalaiva Louhessa. Hän palveli aluksella myös välirauhan aikana ja jatkosodan alussa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin toimistoupseeriksi Helsingin Laivastoasemalle. Käkisalmen Sanomien numerossa 33/25.5.1944 oli lyhyt uutinen Henttisen kuolemasta. Sen mukaan Henttinen kuoli ”pitkällisen kuumetaudin sairastettuaan”. Hänet on haudattu Räisälään.

Antti Junkkari

Jääkärikapteeni Antti Junkkari syntyi 9.8.1886 Räisälässä ja kuoli Lohjalla 25.4.1970. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Junkkari ja Anna Javanainen. Hänet vihittiin 1918 Laina Katri Läheniemen kanssa, joka oli jääkäri Veikko Läheniemen sisko. Junkkari kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelijänä Räisälässä ennen liittymistään jääkäripataljoonaan 17.12.1915. Hän otti osaa taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Junkkari saapui Vaasaan jääkärien pääjoukon mukana 25.2.1918 vänrikiksi ylennettynä. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin joukkueenjohtajana Raudussa ja itärajalla.

Junkkari palveli sodan jälkeen joukkueenjohtajana Jääkäripataljoona 4:ssä (myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona). Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918. Erottuaan armeijan palveluksesta 16.10.1918 hän jatkoi maanviljelijänä Räisälässä. Junkkari osallistui talvisotaan 5. Kuormastokomppanian päällikkönä ja osallistui sotatoimiin Karjalankannaksella. Jatkosodassa hän toimi 38. Polttoaineosaston päällikkönä ja Käkisalmen ilmasuojelu-alueella ilmasuojelukomppanian päällikkönä, kunnes hänet kotiutettiin 1942. Hän muutti sotien jälkeen Lohjalle sieltä hankkimalleen tilalle. Hänet on haudattu Lohjalle.

Weikko Matti Läheniemi

Näyttelijän plantusta jääkäriksi
Jääkärivänrikki Veikko Matti Läheniemi syntyi 22.6.1893 Räisälässä ja kaatui 15.4.1918 Kivennavalla. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Läheniemi ja Aina Maria Streng. Hänen isänsä Matti tunnettiin isänmaallisena talonpoikaispoliitikkona, joka oli mukana mm. jääkärivärväyksessä.

Veikko Läheniemi oli jo nuoruudessaan tunnettu ”eturivin miehenä, kun kysymyksessä oli ryssiä vastaan tähdätty toiminta”, kuten tuleva jääkärikenraalimajuri Jussi Sihvo häntä luonnehti. Tapaus Käkisalmesta kertoo paljon. Sihvo muistelee, että Veikon ollessa Käkisalmen yhteiskoulun ensimmäisellä luokalla ryhdyttiin Käkisalmessa tervaamaan katukilpien venäjänkielisiä tekstejä. Veikko ei ollut mukana, mutta halusi ottaa vastuuta niskoilleen. ”Em mie olt’ tervaamas, mut kyl mie sitä kannatan”, sanoi hän kuulustelijoille.

Veikko oli mennyt teatterikouluun Helsinkiin 11.9.1915. Sami Sihvo, yksi Sihvon neljästä jääkäriveljeksestä matkusti värväämään entistä koulutoveriaan. Tuloksena oli Veikon näyttelijän uran päättyminen jo kymmenen päivää myöhemmin ja lähtö sotilaskoulutukseen. Kuultuaan tästä isä-Matti oli hyvin tyytyväinen poikansa ratkaisuun. Isä ei ehkä ollutkaan kovin innostunut Veikon suunnittelemasta näyttelijän urasta.

Pian Sihvo ja Läheniemi olivatkin jo matkalla junalla Kemiin, mistä heidän piti päästä moottoriveneellä Ruotsiin. Kun venettä ei neljän vuorokauden odottelun jälkeen kuulunut, niin Veikko kuljetettiin junalla Sami ja Ilmari Sihvon sekä Muolaassa syntyneen Jussi Närväsen kanssa Kyläjoen pysäkille Tornion kaakkoispuolelle. Sieltä miehet tulivat oppaan johdolla Tornionjoen rantaan ja soutivat pilkkopimeässä kovassa aallokossa Ruotsin puolelle, missä etappijääkärit - tulevat kenraalit - Heikki Kekoni ja Viljo Tuompo ottivat heidät sydämellisesti vastaan. Levättyään he jatkoivat matkaa ja saapuivat Lockstedtiin Saksaan 3.10.1915.

Veikko Läheniemi menestyi hyvin jääkäriopinnoissaan. Hän saavutti A-luokan tutkinnon, joka korotti hänet ”oikeaksi jääkäriksi” vain kaksi kuukautta saapumisensa jälkeen. Veikolle tuotti pettymystä se, ettei oman pitäjän miehiä näkynyt saapuvien rekryyttien joukossa. Harmistuneena hän ilmoittautui komennukselle Suomeen ja saapuikin kotiinsa Unnunkoskelle 22.12.1915.

Veikko teki värväystyötä kotiseudullaan ja piti yhteyttä toiseen värväysjääkäriin, Toivo Kuismaan, joka operoi kotikylästään Antrean Oravankydöstä. Veikko Lähenimemi palasi värväyskomennukseltaan takaisin Saksaan tammikuun lopussa 1916. Vaikka etappitiet olivat osittain jopa poikki ja urkkijoita oli kaikkialla, onnistui Läheniemi tuomaan Saksaan Matti Koskisen Räisälästä ja Lauri Pelkosen Pyhäjärveltä.

Sotilasura jäi lyhyeksi

Läheniemi viljeli kotitilaansa ennen liittymistään jääkäripataljoonaan 3.10.1915. Hän osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui myös vuonna 1917 Polangenissa järjestetylle hävitystekniikan erikoiskurssille (ns. pommarikurssi).

Läheniemi saapui pioneerikomennuskunnan mukana 17.11.1917 Hamnskäriin Loviisan edustalle Saksan laivaston sukellusveneellä U C 57. Komennuskunnassa olivat mukana muun muassa tulevat kenraalit Woldemar Hägglund ja Einar Wichmann (myöh. Vihma). Sukellusveneeltä hänet komennettiin kotkalaiseen venekuntaan, joka joutui lasteineen punaisten käsiin Längön saarella. Läheniemi vangittiin, mutta punaiset vapauttivat hänet muutaman päivän kuluttua.

Vapauduttuaan hän sai tehtäväkseen valmistella ennalta suunnitellut rautatiesiltojen räjäyttämiset Karjalassa. Hän matkusti kotiinsa Räisälään odottamaan tarkempia ohjeita ja toimintakäskyjä. Kotona ollessaan hän koulutti Räisälän ja Käkisalmen suojeluskuntajoukkoja. Sotatoimien alettua hän otti komentoonsa Kiviniemeen kokoontuneet suojeluskuntajoukot. Tällä muutaman kymmenen miehen joukolla hän torjui punaisten ja venäläisten 21.2.1918 aloittamat hyökkäykset Raudun seudulle.

Käsityksen hänen huolestaan joukkojen ja materiaalin riittämättömyydestä saa hänen 21.2.1918 kirjoittamastaan kirjeestä Karjalan joukkojen ylipäällikölle Aarne Sihvolle. »Kaikki aseelliset mitä minulla on – 65 miestä – ovat Raasulissa rajalla vihollista vastassa ja tehdään mitä voidaan, mutta kysyn, onko mahdollista 65:llä miehellä, joilla on 15–29 patruunaa mieheen, rynnätä ja hajottaa yli tuhatlukuinen vihollinen, joka on varustettu kivääreillä, kuularuiskuilla ja tykistöllä. Ei edes luvatuista 125:stä kivääristä ja patruunoista sieltä käsin kuulu mitään. Jos katsot edellä kertomallani voimalla viisaaksi hyökätä, teen sen, mutta seurauksista en sitten vastaa. Minusta tuntuu kuin siellä ei uskottaisi tiedonantojani. Piru vieköön, kynteni kyllä syyhyävät, mutta kun ei ole millä tappelisi.» Kirjeen seurauksena Läheniemi sai täydennystä lohkolleen ja näillä joukoillaan hän toimintakäskyn mukaisesti tuhosi 26.1.1918 vastaisena yönä Kiviniemen rautatiesillan.

Läheniemi määrättiin komppanianpäälliköksi Raudun rintamalohkolle komppaniaan, joka oli koottu Räisälän ja Sakkolan miehistä ja jonka vahvuus oli n.150 miestä. Läheniemi haavoittui lievästi 27.2. ja pahemmin 15.3.1918, jonka jälkeen hän joutui sairaalahoitoon. Läheniemi ei sairaalassa viihtynyt vaan palasi rintamalle kainalosauvoihin tukeutuen jo 26.3.1918. Seuraavana päivänä hänet määrättiin Karjalan 1. rykmentin 3. pataljoonan komentajaksi. Pitkäksi ei kuitenkaan ehtinyt tämän urhoollisen soturin sotilasura, sillä hän kaatui 15. huhtikuuta 1918 Kivennavalla Miettilän ja Kauksamon kylien välillä. Tarkka-ampujan luoti osui häneen, kun hän oli tarkastamassa etuvartiota.

Kuollessaan hän oli naimaton ja kirjoilla Räisälässä. Hänet haudattiin kotitalonsa lähellä olevaan puistikkoon pienen lammen rannalle.
Wiljo Einar Tuompo, tuleva jääkärikenraali, muistelee kirjassaan, että Läheniemen ”elämäntaipaleen johtoviitteeet” olivat ”palava isänmaanrakkaus, kiihkeä karjalainen tempperamentti, jäyhä rohkeus, katkera ryssäviha ja isänmaalle kaikki uhraava antaumus”.

Kirjoitussarjan osa III esittelee Räisälässä asuneet jääkärit.

Lähteet:
- Jussi Sihvo: Jääkärivärväys Etelä-Karjalassa (WSOY 1937)
- Ilkka Uotilan jääkäritietokanta
- raisala.fi/pit-jaakarit.html
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 (Jääkäriliitto 1975)
- W. E. Tuompo: Sukellusveneellä U C 57 vapaussotaan (Sanatar 1934)
- https://fi.wikipedia.org/wiki/ Luettelo_jääkäreistä
- https://fi.wikipedia.org/wiki/ Weikko_L%C3%A4heniemi
- https://digi.kansalliskirjasto. fi/sanomalehti/binding/ 1738633?page=2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Takaisin syyskuun 2021 lehteen