Räisälä vallattiin
80 vuotta sitten – 18.08.1941

Päättyneen elokuun 18. päivänä meillä räisäläisillä olisi ollut aihetta muistojuhlaan: rakas kotipitäjämme vallattiin jatkosodan aikana 80 vuotta sitten. Juhlat jäivät pitämättä – onhan tätä koronaa nyt pelattu. Minä kuitenkin haluan muistuttaa tästä merkkipäivästä.

Eversti Jussi Sihvon komentama 10. Divisioona lähti hyökkäykseen elokuun 5. päivänä ja eteni tuota pikaa Ojajärven ja Hiitolan kautta Kaarlahteen ja Kaukolaan. Kovan vastuksen jälkeen nämä vallattiin 12. elokuuta. Armeijakunnan esikunnalta tuli kiireinen käsky jatkaa hyökkäystä etelään, kohti Räisälää.
Eversti Sihvo kokosi esikuntapäällikkönsä majuri Särmän johdettavaksi osaston, johon kuului kaksi kevyttä osastoa, yksi pataljoona ja kolme kenttätykistöpatteristoa. Vastassa oli kokonainen 265. venäläisdivisioona. Se ei pelkästään tyytynyt puolustukseen, vaan teki kiivaita vastahyökkäyksiä. Osasto Särmä ei päässyt eteenpäin, mutta kykeni torjumaan vihollishyökkäykset.

Vihollinen hyökkäili voimakkaasti edelleen, mutta saatiin pidettyä aisoissa. Räisälän valtaamiseksi keskitettiin kolmen rykmentin – JR 1, JR 2 ja JR 43 – voimat, yksi kevytosasto sekä kolme tykistörykmenttiä. Naapuri pisti hanttiin: Timoskalan tasalta se pani käyntiin vastahyökkäyksen kohti Kaukolaa. Venäläisrykmentti kuitenkin saarrettiin ja tuhoamistaistelun loppuvaihe alkoi. Rippeet jäivät piileskelemään metsiin ja antautuivat vähitellen. Rykmentin komentaja, majuri Ljasenko pyysi esikuntansa miehiä ampumaan itsensä. Kun nämä eivät sitä tehneet, riisti majuri itsenä hengiltä.

JR 1 (eversti Lauri Maskula) läheni Räisälää lännestä, JR 43 (everstiluutnantti Eino Vänttinen) pohjoisesta. JR 2 (eversti Antti Kääriäinen) ”luisteli” Unnunkosken kautta piirittämään Räisälää idästä. Päättäväinen ylivoimaisten suomalaisten hyökkäys johti menestykseen. Kirkonkylän puolustajat saarrettiin ja näin Räisälä vallattiin 18.8.41. Ilosanoma meille silloisille evakoille täällä lännessä! Pikapuoliin päästäisiin palaamaan kotiin!

TK-mies Jopi Ruotsalainen kävi Räisälässä heti valtauksen jälkeen ja kuvasi näkemäänsä: ”Erikoisin näky tarjoutuu teiden risteyksessä olevalla aukiolla. Siinä on kaksi valtavaa, nelisen metrin korkuista patsasta, jotka esittävät – ketäs tietenkään muuta kuin Stalinia ja Leniniä. Nämä mustiksi väritetyt, ilmeisesti betonista valetut kolossit seisovat molemmin puolin punaista, värillisillä sähkölampuilla ja neuvostotähdellä koristettua puhujakoroketta. Aukiolla on kolmaskin patsas: viestikoira ja sen nagani kädessä vaaniva kuljettaja.”

Voimme kiitollisin mielin muistella heitä, jotka Räisälän vapauttivat vihollisen vallasta. Jaettiin heille jopa muutama Mannerheim-risti, suomalaisen sotilaan korkein kunniamerkki. Se oli harvinainen tunnus: vain 191 sotilasta kohosi ”Marskin ritariksi.”
o Kenraalimajuri Taavetti ”PAPPA” Laatikainen komensi II Armeijakuntaa, joka valtasi itäisen Kannaksen.
o Kapteeni Tauno Viiri pataljoonansa voimin saartoi Timoskalan taistelussa vihollisen rykmentin, joka tuhoutui täysin.
o Ylikersantti Arvo Veikkanen tykinjohtajana valtasi kokonaisen vihollisen kanuunapatterin.
o Nuori vänrikki Pentti Iisalo sai komentoonsa pataljoonan parhaista taistelijoista kootun joukkueen. Hän johti sen Kivipellon maisemista Pyhäsalon korpien kautta Tiurin sillan kupeeseen ja järjesti kirkolta pakenevalle venäläisdivisioonalle tuliset paikat. Suomalaisten valtaamalta kumpareelta löytyi 45 millin panssarintorjuntatykki ja vaunullinen ammuksia. Iisalo ampui noin 40 laukausta ja sai aikaan tielle valtavan ruuhkan. Vihollista saatiin näin viivytettyä, kunnes oma pataljoona ehti paikalle.

Vielä yksi pikku muisto vallatusta Räisälästä: Kirkko oli ”vuokralaisten” ja taistelun jälkeen karmeassa kunnossa. Urut oli revitty, katossa kranaattien reikiä, Rykmentin sotilaspastori halusi järjestää valtauksen kunniaksi jumalanpalveluksen. Niinpä kirkko siivottiin, kuinka pystyttiin. Joukot tulivat sisään. Urkuja kun ei ollut, virsien säestyksestä vastasi tunnettu musiikkipersoona George de Godzinsky hanurilla!

Takaisin syyskuun 2021 lehteen