Mukana Karjalankannaksen retkellä

Matka-Niinimäki Oy ja Erä-Aimo Oy toteuttivat kotiseutumatkan Karjalankannakselle 6.-9. kesäkuuta. Matkalle lähti noin 60 henkilöä, jotka nousivat aamuyön varhaisina tunteina retkibusseihin eri puolilta Satakuntaa, Varsinais-Suomea ja muualta maasta. Kuljettajina olivat köyliöläinen Pentti Karhinen ja auralainen Erkki Nummi.

Selkeä suunta oli kohti Vaalimaata, pysähdyimme kahvitauolla Forssan Autokeitaalla ja nautimme ennen Venäjän puolelle siirtymistä Rajahovissa maittavan lounaan. Kun pääsimme Venäjän tullista, retkibussit lähtivät kohti Viipuria, jossa tutustuimme Alvar Aallon suunnittelemaan muutama vuosi sitten peruskorjattuun kaupunginkirjastoon.

Viipurin jälkeen pysähdyimme pitämään taukoa tien vieressä olevalle paikoitusalueelle, jonka läheisyydessä sijaitsi sodanaikainen betonibunkkeri, jonka historiasta kertoi oppaana toiminut Riku Kauhanen. Samalla saimme tehdä ostoksia Metsämarketin edullisista valikoimista.

Majapaikkamme sijaitsi Sakkolan Kiviniemessä hotelli Losevossa. Majoittumisen jälkeen oli vuorossa lounas, jonka nautimme yhteisessä tilassa keskuksen päärakennuksessa. Ruokailun jälkeen moni retkeläinen siirtyi hissukseen omaan huoneeseensa, sillä paras veto kropasta alkoi olla pois aamuyön aikaisen ylösnousun ja monen tunnin matkustamisen vuoksi.

Infotaulun pystytys ja kotipaikkoihin tutustuminen

Toiselle retkipäivälle oli varattu tutustumisia kotipaikkakäynteihin, jota tilaisuutta varsin moni käyttikin hyväkseen ja vieraili juurillansa. Bussit veivät sinne, mihin teiden kunto salli, mutta huonompiin kulkuyhteyksiin käytettiin takseja. Toisen päivän ohjelmassa oli myös infotaulun pystytys yhdessä melnikovolaisten kanssa, jonka jälkeen infotaulu luovutettiin paikallisten huolehdittavaksi. Infotaulun pystytyksestä ja juhlamenoista on oma kirjoitus: Infotaulu

Todettakoon, että infotaulun pystytys- ja vastaanottotilaisuuksien tulkkina toimi Natalia Gundyreva. Hänen rauhallinen olemuksensa ja erittäin hyvä venäjä-suomi kielitaitonsa vahvisti omalta osaltaan tulkkausta.

Infotaulujuhlallisuuksien jälkeen osa retkeläisistä lähti käymään vielä Väkelän komealla kivisillalla. Toinen retkibussi lähti kohti majapaikkaa, mutta pysähtyi matkalla parkkipaikalle, josta pääsimme rantaan ihailemaan Vuoksen kallioluodolla sijaitsevaa kaunista tsasounarakennusta. Saimme myös todeta, että alueella tehtiin mittavan kokoista järeätä siltaa, jolla päästään jatkossa tsasounan saarelle ilman venettä. Kaikkien mielestä sillan rakentaminen ei ole hyvä ratkaisu, vaan paremminkin päinvastoin, sillä kaunis rakennus jäänee tulevaisuudessa jyhkeän siltarakennelman ”jalkoihin”.

Lounaan nauttimisen jälkeen oli mahdollisuus osallistua illanviettoon rannan tuntumassa olevalle paviljongille. Sinne kokoontui iso joukko väkeä ja kilpalaulanta oli kovaa, mutta sääntöjen mukaista. Porukat nauttivat yhdessäolosta pitkään ja täydellä sydämellä.

Käkisalmi oli näkemisen arvoinen kaupunki

Kolmannelle retkipäivälle oli suunniteltu tutustumisia Räisälän tärkeisiin kohteisiin ja historiaan, kuten Räisälän Hovin Kalmistomäki, Hovinsaari, Tiurinlinna, Räisälän valtaus 1941, Mannerheim- ristin ritari Pentti Iisalon ”urotyö” Tiurissa.

Moni matkalla olija oli kuitenkin pyytänyt vaihtoehtoa, että toinen bussi ajaisikin Käkisalmeen, joka asia sitten toteutettiin. Itse halusin nähdä kuuluisan Käkisalmen ja lähdin sen bussin mukaan. Kun saimme vielä oppaaksi Natalian, muodostui Käkisalmen reissusta oikein mukava ja antoisa. Tutustuimme ensin Natalian mahtavalla opastuksella Käkisalmen linnaan, sen jälkeen ortodoksiseen kirkkoon ja pahoin ränsistyneeseen evankelisluterilaiseen kirkkoon, johon ei kuitenkaan ollut sisäänpääsyä. Sen verran kuitenkin valoa tulevaisuuteen: kirkon ikkunarakenteita korjattiin, joten kyseinen paikka saattaa olla tulevaisuudessa kelvollisessa kunnossa.

Kiertelimme ympäri Käkisalmeaja kävimme myös katsomassaVuoksen satama-alueella laivoja ja veneitä. Laiturissa oli paljonkulkupelejä, kauimpaisina kaksiVenäjän presidentin venettä, jotka näyttivät valtavan kokoisilta. Bussinkuljettajamme Pena oli kuitenkin sitä mieltä, että Kimi Räikkösen vene on jonkin verran isompikuin nyt näkemämme valtiollisetveneet. Uskon Penan sanoihin.

Kulttuuritalon johtaja Tatjana Melnikova esitteli toimittajan pyynnöstä Räisälän kirkkoa, joka toimii nykyisin Melnikovon kunnan kulttuurikeskuksena. Kulttuuritalon johtaja esitteli keskuksen nykyisiä paikkoja ja kiipesi jopa kirkon kellotapulin, josta luukut avaamalla olivat suorat näkymät niin Vuokselle kuin Räisälän peltoaukeille.

Laatokan rannalle emme poikenneet, sillä vettä satoi juuri silloin taivaan täydeltä ja bussin väki oli sitä mieltä, että puolta kilometriä ei tuossa sateessa kävellä. No, ehkä sitten joskus kuitenkin se Laatokka tulee myös nähtyä livenä.

Oppaamme Natalia jäi bussista, kun me siirryimme ruokailemaan. Joukkomme hajaantui useaan eri ruokapaikkaan ja itselleni jäi erittäin maittavan salaatin ja grillatun juustokuorrutetun pihvin nauttimisen jälkeen vatsaan mukava tunne. Pitkä aika kului ruoan valmistukseen, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Suuntasimme Käkisalmesta kohti majoituspaikkaamme Losevoa, jonne saavuimme ennen toista retkibussia. Lounaalla oli tarjolla pitkälti edellisiltojen kaltaista ruokaa, joka ei kaikille retkeläisille maistunut.

Luihuja mäntyjä riitti matkan varrella

Kotiinlähtöpäivän aamulla nautitun tavanomaisen aamiaisen jälkeen siirryimme vikkelästi retkibusseihin, jotka suuntasivat kohti Viipuria ja koti-Suomea. Paluumatkalla kävimme ihmettelemässä lukuisista kivistä rakennettua panssariesteaitaa. Paljon oli kiviä vierekkäin ja peräkkäin … todella paljon. Ja samanlaisia panssarivaunuesteitä on rakennettu aikoinaan Kannaksen alueelle valtavat määrät. Huh, huh!

Samalla nähtiin myös traktori, joka veti perässään auraa ja teki tienvarteen ”palo-ojaa” mahdollisten tulipalojen varalta, joita Kannaksella tapahtuu aika usein ja laajoilla alueilla, kun ihmiset heittävät palavia tupakan tumppeja pientareille. Ja palokuntia kun ei löydy aivan lähikilometrien takaa.

Koko retken ajan ihmetyttivät myös tienvarsialueet, joilla kasvoi luihuja mäntyjä vieri vieressä. Puiden ikä ei voinut olla kuin muutamia kymmeniä vuosia, mutta pitkiä ja suoria männyt kuitenkin olivat. Oliko alueilta kaadettu aikoinaan puut pois, vai olivatko tulipalot tehneet tehtävänsä, se jäi epäselväksi. Mutta tavaraa metsissä näytti olevan, niin pystyssä kuin maahan kaatuneina.

Viipurissa pysähdyimme toviksi. Kävimme Pyöreässä Tornissa nauttimassa kahvit ja pientä suupalaa. Myös Viipurin kauppahalli tuli tutkittua ja jotakin pientä ostettua kotiin tuotavaksi.

Rajamuodollisuudet Vaalimaalla sujuivat hieman nopeammin kuin saapuessamme Venäjälle. Suomen tullin toiminta oli sen sijaan sutjakasta ja nopeata. Koira kävi haistelemassa, mutta ei merkannut meidän bussistamme yhtään henkilöä.

Ruokailu tapahtui Rajahovissa ja monipuolisen lounaspöydän tarjoilu oli erittäin maittava, siitä kiitos asianosaisille. Kotona Kokemäellä olimme torstai-iltana hieman kello 21 jälkeen väsyneinä, mutta tyytyväisinä matkan tarjonnasta. Kotiin oli silti hienoa palata, taas kerran.

Kiitos kaikille retkeläisille ja erinomaisille bussinkuljettajille Pentille ja Erkille!

Takaisin kesäkuun 2016 lehteen