Vaaniin Neittamo 1700-2012

Räisäläiset kolminkertaistivat asukasmäärän

Kotikylän tanhuvilla kuljin siskoni Liisan kanssa metsän marjamaat ja pellon pientareet. Osallistuen kodin kaikkiin töihin, niin kuin siihen aikaan oli tapana. Äiti ompeli kaikki vaatteemme, kunnes itse rupesimme ompelemaan. Kolmetoista vuotiaina teimme ensimmäiset kesämekot itsellemme.
Näin kuvailee Katri Viitanen lapsuuttaan kaksoissisarensa Liisan kanssa Eurassa kirjan Vaaniin Neittamo 1700-2012 sivuilla. Kuten kirjasta käy selville, he olivat Räisälässä Särkisalon kylässä v. 1915 syntyneen Mikko Puputin lapsia. Tytöt syntyivät Seinäjoella ennen lopullisen sijoituspaikan löytymistä.

Räisäläisiä Neittamolle

Marraskuun alkupuolella Eurassa julkaistun kirjan tekijän Olli Laineen lapsuuden koti oli Neittamon viereisessä Vallinkulman kylässä. Nyt julkaistussa yli 300-sivuisessa kirjassaan hän käy läpi kylän historiaa 300 vuoden takaa ja sille nimensä antaneen Neittamojärven vaiheita.
Merkittävä muutos kylän hiljaiseloon tuli räisäläisten saapuessa. Räisälästä lähti 1944 evakkoon 8000 asukasta. Heistä tuli Euraan noin 660 ja Neittamolle noin 60. Uusia asuntoviljelystiloja syntyi Neittamolle 10 aikaisemmin kuivatun järven alueelle, joten kylän asukasmäärä kolminkertaistui.
Vallinkulman Koivistossa asunut Edvard Koivisto (1886-1973) on kertonut Panelian murteella järven kuivauksesta.
Neittamo järvi kuivatti valla. Se tapahrus jo Vaanii mamma aikan. Mut sit kartano tul eversti halttuu. Sillo kirjotettiin yhdeksäntoistsata kakskymment, uurevuorenpäevän.
Laine kirjoittaa kirjassaan että räisäläisten oli Neittamolle tulon jälkeen jäätävä vielä tilapäismajoitukseen, koska tiedossa oli vasta oman tilan paikka. Siihen oli ryhdyttävä rakentamaan uutta asuntoa, mikä merkitsi monien vuosien suuria ponnisteluja vaativaa työtä.
Myös sodan jälkeinen pula-aika tuotti ongelmia. Kaikesta oli puutetta: sementistä, ikkunalasista, jopa nauloista.

neittamo
Milja ja Ilkka Puukka sekä Aarne Räkköläinen (seisomassa) tutustuvat uunituoreeseen kirjaan.

neittamo
Puputin kaksostytöt Liisa Salonen ja Katri Viitanen saavat Olli Laineelta omistuskirjoituksen kirjoihinsa.

Perustus jouduttiin tekemään "säästöbetonista" eli sekaan pantiin paljon kiviä.
Työ oli tehtävä paljolti yksin, kun naapurit olivat samassa puuhassa. Talkooapua toki annettiin.
Neittamolle tulleet siirtolaiset saivat tilan, johon kuului jo valmista peltomaata, kuivatun järven pohjaa,
kirjoittaa Laine.
Olli Laineen uuden kirjan julkistamistilaisuudessa oli sekä entisiä että nykyisiä Neittamon kylän asukkaita lukuisa joukko. Monet silloin lapsen iässä olleet ovat jo lentäneet kylästä maailmalle.
Niin suuri merkitys kylälle räisäläisten tulolla kuitenkin oli, että kirjan sisällöstä melkoinen osa liittyy joko suoranaisesti tai sivuten siirtolaisten elämään ja vaikutukseen kylän arkeen. Tulihan heidän vaikutuksestaan kylään sekä koulu että kauppa. Puhumattakaan monista eri kulttuurin muodoista, mitä räisäläiset toivat tulleessaan.
Kirjan teossa ovat avustaneet monet silloiset Neittamon asukkaat kertomalla perheistään ja elämän vaiheistaan. Aarne Räkköläinen toteaa muistaa istuneensa monta tuntia pöydän ääressä antamassa tietoja.
Julkistamistilaisuudessa Ilkka Puukka kertoi sekä arvioitaan kirjasta että oman elämänsä liittymistä Neittamoon. Löytyihän oma puoliso, Milja o.s. Issakoff, kylästä.
Ilkka Puukka tiivisti kylän vaiheet neljään osaan; korvesta raivaus, järvi pelloksi, karjalaiset tulivat ja valojen hiipumisen aika.

Kullervo Huppunen

Takaisin joulukuun 2012 lehteen