Tiurin hopea-aarteen löytyminen v. 1890
Isäni isän suku on lähtöisin Räisälästä, Tiurinmäen Haaparannalta. Isoisäni isä Pekka Paavilainen (s. 1839) oli maanviljelijä, kauppias sekä harjoitti myös meijeritoimintaa. Äijä eli isoisäni Juho Paavilainen muutti perheineen v. 1907 Sakkolan Ristiniemeen, josta tuli vuodesta 1914 osa Vuokselan uutta pitäjää. Vuoksela onkin tullut minulle läheiseksi, mutta Räisälän tapahtumat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän löydettyäni paljon tietoutta Kansallisarkiston historiallisen sanomalehtiarkiston digitoiduista aineistoista - se on varsinainen aarreaitta!
Wuoksi -lehdestä löysin mm. oheisen artikkelin (no 45, 8.11.1890), joka kertoi yksityiskohtaisesti Tiurin hopea-aarteen löytymisestä Pekka Paavilaisen jääkellaria kaivettaessa. Hopea-aarteesta mainitaan myös Räisälän historiassa. Kalevala Korun tuotannossa on Räisälän solki ja riipus, jotka ovat saaneet aiheensa Tiurin löydöstä. Niitä on valmistettu hopeisena ja pronssisena, nykyisin ainoastaan pronssisena. Kalevala Korun koruluettelossa 1940-luvun lopulta on myös kaulakääty, joka on saanut samoin aiheensa Tiurista. Se ei ole nykyisin tuotannossa. Tiurin hopea-aarre on nähtävissä Kansallismuseon arkeologisen osaston kokoelmissa.
Seuraavassa Wuoksi -lehden artikkeli, Museoviraston kuva Tiurin hopea-aarteesta sekä kuva aarteen löytäjästä Pekka Paavilaisesta toisen puolisonsa Annan kanssa.
Toisen puolisonsa Annan vieressä istuu Pekka Paavilainen, jonka jääkellaria kaivettaessa löytyi Tiurin hopea-aarre.
"Merkillisiä muinaiskaluja"
Wuoksi no 45/ 8.11.1890
Merkillisiä muinaiskaluja löydettiin äskettäin Tiurin Linnasaarella Räisälän pitäjässä. Kun kauppias P. Paawilaisen uuden meijerin tarpeeksi kaiwettiin jääkellaria, tuli, juuri kuin kuoppa oli walmistumaisillaan, noin sylen sywyydestä esille seuraawat hopeakalut: lähes kyynärän pitkät, kaksinkertaiset, hienosta hopealangasta werkon tapaan tehdyt ketjut, samallaisesta langasta niinikään werkon tapaan tehty naisen pääkoristus, runsaasti kuwitettu pyöreä solki, 5 isoa ja 6 wähän pienempää filigraanikoristeista helmeä sekä näiden helmien kanssa, arwattawasti yhdestä nauhasta riippuneet kaksi korwakkeilla warustettua arabialaista rahaa ja filigraanikoristeinen pyöreä hely, 7 ja toinen 1 ½ luotia painawa hopeatanko sekä kolme tämmöisestä tangosta hakattua palaa, kukin noin luodin painawa. Näitä paitsi löydettiin pieni kiwinen wärttinänpyörä eli kehrä, luita ja hiiliä.
Helmet ja filigraanikoristeinen hely owat kaikki melkein samallaisia kuin ne, jotka pari wuotta sitten löytettiin Halikosta ja joista aikanaan useasti sanomalehdissä kerrottiin: ketjut sitäwastoin owat aiwan toista laatua kuin Halikon ketjut. Arabialaiset hopearahat, joita ei wielä ole tarkemmin tutkittu owat arwattawasti leimatut kymmenennen wuosisadan alkupuolella. Tuo naisen pääkoristus on aiwan samallainen, kuin eräs toinen, joka löydettiin pari wuotta sitten Räisälän Howisaaresta eräästä haudasta naisen pääkallon vierestä. Kowin suuresti ei erehdyttäne, jos sanottaisiin, että löydetyt kapineet owat joutuneet maahan rikkaan naiswainajan ruumiin kanssa 1,100 luwun alkupuolella. Omituista on, että kaikki kolme hopeatangosta hakattua palaa owat melkein säntilleen yhden luodin painawia, josta woinee arwella, että jo 1,100-luwulla luoti oli jonkunmoisena painomittana Karjalassa.
Erityistä kiitosta ansaitsee tässä kauppias Paawilainen siitä, että hän heti, kun esineet oliwat löydetyt, lähetti tiedon löydöstä ja löytöseikoista Helsinkiin, keskeytti kellarinrakentamistyön, kunnes wastaus oli täältä tullut, ja pyynnön saatuaan lähetti kohta kaikki löydetyt kalut Helsinkiin warustettuaan ne niin huolellisesti matkalle, ettei tiellä mitkään hienoimmat eikä hapraammatkaan osat murtuneet.
- U.S.