Anne Rattu (52 v.), o.s. Lakeside/Laukkanen, pääsi monien kiemuroiden ja ankaran paperisodan jälkeen maapallon toiselta laidalta synnyinmaahansa Suomeen juhannusviikolla. Kuusivuotiaana Australiaan perheensä mukana muuttanut Anne matkusti miehensä Lauri Ratun, ent. Räty (57v.) kanssa liki 17 000 kilometriä toteuttaakseen haaveensa. Anne oli jo pitkään halunnut nähdä isoisänsä Fabian Laukkasen ja isänsä Ruben Laukkasen (myöhemmin Rudolph Lakeside) kotipaikan Räisälässä. Fabian Laukkanen oli legendaarinen valokuvaaja, joka dokumentoi Räisälän asukkaita ja heidän elinpiiriään. Laukkasten talo tunnetaan tänäkin päivänä Fabianin mökkinä. Suuren suuri se ei ole. Kuntokin on kehno, mutta kyllä siinä vielä asutaan. Ympäristökin on kuin vanhasta Suomi-filmistä.Tarinat heräsivät todellisuudeksi Anne Rattu on jo vuosia mielessään pohtinut ja kuvitellut, miltä mahtaisi tuntua kävellä isän syntymäkodin tanhuvilla, miltä tuntuisi nähdä maisema, josta oli niin paljon kuullut tarinoita. Varsinkin viimeisinä aikoinaan vuonna 2011 kuollut isä jutteli alinomaa siitä, millaista elämä oli ollut vuolaan Vuoksen rannalla. - Kun näin Ivaskan hovin rakennuksen, alkoivat tarinat muuttua todeksi, Anne kertoo. - Isä kertoi hyppineensä Ivaskan sillalta alas virtaan kesäisin. Hän näytti jopa leikissä saamaansa arpea sanojensa vakuudeksi. Isä kertoi usein myös valkoisesta kissasta, kalakaveristaan. Sodan ajan kauhuistakin hän joskus avautui. Liikuttava hetki Fabianin mökillä Saapuminen auringon kultaamalle Vuoksen rannalle oli syvästi liikuttava hetki. Kun Anne avasi Fabianin mökin oven, alkoi kyyneltulva, jolle ei tahtonut loppua tulla. Vastassa oli paikallinen nainen, joka asuu mökkiä kahden lapsensa kanssa. Anne selvitti tulkin avustuksella historiaansa ja sidettään Ivaskan korvan satumaiseen maisemaan ja rapistuvaan talopahaseen. Kahden naisen kohtaaminen oli hyvin erityinen. He elävät eri puolilla maapalloa hyvin erilaista elämää, mutta jokin yhdistävä säie syntyi heti. Mökin nainen kaappasi itkevän Annen syleilyynsä ja lohdutti häntä sanomalla: "Olkaa huoleti, ei ole mitään hätää. Minulla on kaikki hyvin ja sinulla on kaikki hyvin." Räisälän-matka kovan työn takana Vaikka Anne ja Lauri olivat hankkineet ennakkoon paljon tietoa ja tutkineet karttoja, matka Räisälään oli myönteisiä yllätyksiä täynnä. Pariskunta on saanut Suomesta tuttavaltaan Ritva Ojaselta säännöllisesti Räisäläinen-lehteä ja näin seurannut muisteluita ja tapahtumia jo vuosia. Matkan toteuttaminen oli pitkän prosessin tulos. Viisumin hakeminen ja matkajärjestelyt ottivat lujille, veivät aikaa viikkokausia ja rassasivat hermoja, mutta kaikki onnistui viimein hyvin. Anne ja Lauri ovatkin kiitollisia, että saivat Suomen päästä niin paljon apua ja kannustusta. Muuten matka ei olisi voinut toteutua.Mutkikas elämänpolku Anne on Lakesiden perheen ainoa lapsi. Ruben Laukkanen oli muuttanut sukunimensä Lakesideksi (suom. järviseutu) koska oli syntynyt veden äärellä.  Anne Rattu isoisänsä ja isänsä kotipaikalla Räisälässä. |  Kahden eri puolilla maapalloa hyvin erilaista elämää elävän naisen kohtaaminen oli liikuttava.Laukkasten historia on kiinnostavien käänteiden runsaudensarvi. Ruben Laukkanen oli syntynyt Räisälässä 1921 ja kuoli Australian Queenslandissa 2011. - Isä toivoi että eläisi yhtä kauan kuin pappa, uupumaan jäi kaksi vuotta, Anne selvittää. Ruben Laukkanen läksi aikoinaan sotien jälkeen Amerikkaan onneaan etsimään. Reissulla hän sai kokemusta jalokivikaivoksilla ja pätevöityi itseoppineeksi jalokivien hiojaksi. Hän palasi kuitenkin takaisin Suomeen ja avioitui Koivistolta kotoisin olevan Tuomaisen kanssa. Ruben teki töitä jalometallien parissa mm. Lemmenjoella, joka kuului myös Annen ja Laurin Suomen-vierailun ohjelmaan. Hengellisyydestä voimaa ja iloa Laukkasten voidaan sanoa eläneen luovaa elämää, jossa henkisillä arvoilla oli vankka sijansa. Ruben koki vahvan hengellisen herätyksen 16-vuotiaana. Anne kertoo, että kristillinen hengellisyys tuli pintaan hyvin väkevänä isän vanhuusvuosina. Jo Fabian Laukkanen oli aikoinaan hakeutunut vapaakirkollisen liikkeen pariin, joka ilmeisesti tarjosi protestanttista kirkkoa enemmän tunnepitoista lohtua vaikean lapsuuden kokeneelle taivaltajalle. Helluntailaisilla oli oma pieni seurakunta ja jopa oma rukoushuonekin Ivaskan sillan pielessä ja heidän yhdysmiehensä oli valokuvaaja Fabian Laukkanen. Kohtalon johdatusta pahoissa paikoissa Anne Rattu kertoo, että Rudi-isä luotti ja uskoi aidosti Jumalaan ja korkeimman johdatukseen. Rubenin hengenaate oli niin vahva, että hän kieltäytyi aseista tultuaan armeijaikään. Hän istui tästä hyvästä vuoden verran vankilassa. Anne arvelee, että isän vahvasta pasifistisesta kannasta saattoi johtua, että jatkosodassa isä komennettiin eturintamaan eikä vastaväitteitä sallittu. Ruben taipui käskyyn ja teki velvollisuutensa. - Isä kertoi, että yksi kauheimmista kokemuksista oli ollut kuolevan sotilaan kaatuminen suoraan hänen selkänsä päälle. Hän jäi vainajan alle ja joutui ilmeisesti olemaan siellä varsin pitkään. Oli ihme että hän selvisi. Luovia ratkaisuja ja liikkuvaa elämää Laukkaset ovat olleet liikkuvaista sorttia. Ilmeisesti poika peri pappa-Fabianin liikkuvan elämäntyylin, koska uskalsi lähteä maapallon toiselle puolelle pienen perheensä kanssa. Kaikesta päätellen he olivat myös hyvin luovia ihmisiä, jotka keksivät vaikeuksien tullen aina uusia selviytymiskeinoja. Pappansa elämän vaiheista Anne ei kovin paljon tiedä. Sen hän tietää, että pappa oli aina liikekannalla. Kuvaavaa on, että paria päivää ennen kuolemaansa Fabian oli tullut reissuiltaan aikomuksenaan lähteä taas hetimiten jonnekin. - Pappa kuoli 92-vuotiaana odotellessaan pysäkillä bussia. Hän oli siis liikkeellä viimeisen hengenvetoon asti. Näin on minulle kerrottu, Anne toteaa. Teksti: Marja-Riitta Ovaska Kuvat: Aimo Kalenius ja M-R O
|