Kerttu Pertola on käynyt katsomassa Humalaisissa suvun vanhaa kotipaikkaa
monta kertaa. Kuivalla kedolla jaksavat yhä ruusut kukkia.
Humalaisten ruusu jaksaa kukkia
Räisälässä juhlittiin 110-vuotiasta nuorisoseuraa
Ollaan menossa katsomaan Humalaisten kylän kauniita niittyjä ja halmeita. Taloja ei enää ole, mutta myllynkivi, joka on istutettu muuraamalla vanhoille portaille, vartioi maisemaa.
Väkijoukko pysähtyy paikalle, jossa oli kerran uljas pihapiiri, komea talo, navetta ja muita rakennuksia.
Rauman Lapista matkaan lähtenyt Kerttu Pertola, o.s. Karonen käyskentelee verkkaisesti ahon laidalla.
Tutkimme maastoa. Kuivalla kedolla on edelleen sitkas ruusurykelmä, punaiset kukat täplittävät kuivaa kangasta.
- Tässä oli meidän suvun talo, sanoo Kerttu.
Hän on korkeasta iästään huolimatta jaksanut käydä monina kesinä Räisälässä.
Portaille laskettiin luonnon kukista tehty kukkavihko.
Kulttuuriperintö velvoittaa nuoria
Alunperin oli tarkoitus juhlia Humalaisten aholla taivasalla 110-vuotiasta nuorisoseuraa, mutta aamupäivän taivaan mustat pilvenmollukat siirsivät juhlat Räisälän kirkkoon.
Vierailu aholla oli kuitenkin tavallaan juhlapäivän huipennus. Ensikertalaisena Humalais-vierailijana ainakin itse koin vierailun sävähdyttäväksi: juuri näillä pellonpientareilla ja pihapiireissä itivät aikoinaan sitkaat siemenet, jotka edelleen tuottavat kasvua karjalaiseen hengenperintöön.
Kirkossa pidetyssä juhlassa korostettiin nuorten merkitystä perinteen pitämisessä elävänä.
Hieno esimerkki on mm. Tapio Puukka, joka juhlan aluksi totesi että juuri tällä maankamaralla seisominen on elämyksenä aivan omaa luokkaansa. Vaikka elämä ja mieli ovat siellä, missä nykyinen elämä, on Tapiolla sanojensa mukaan pala sydämestä aina Karjalassa.
Seura perustettiin Puukan Välitalossa
Humalaisten Nuorisoseura Alku ry perustettiin 110 vuotta sitten Joonas Puukan Välitalossa.
Seura on ainoa enää toiminnassa oleva räisäläisistä nuorisoseuroista.
Humalaisten nuorisoseuran viime vuosikymmenten kantavia voimia ovat olleet ennen kaikkea kunniapuheenjohtaja Alpo Jortikka, nykyinen nuorisoseuran puheenjohtaja (esimies) Aimo Kalenius ja seuran sihteeri (kirjuri) Tuula Lindqvist.
Juhlapuhujana nuorisoseuran juhlassa oli puolustusasiainneuvos Ilkka Puukka, joka on syntynyt Välitalon saunassa. Joonas Puukka oli hänen isoisänsä.
Humalaisten ns:n juhlissa esiintyivät mm. Rosa Koski, Julia Humalamäki, Tea Pakkanen ja Siiri-Leena Pakkanen.
Juoneksen ahon muistokivelle laskettiin kesän juhlassa luonnonkukkia.
Humalainen oli sovintokylä
- Uskomattomia asioita tapahtuu. Olin vuonna 1944 enoni hautajaisissa pienenä poikana täällä ja nyt puhujanpöntössä, totesi Puukka. Kylähenki eli vahvana ja Puukka muistaa mummonsa Katri Puukan usein ylistäneen humalaisten väkeä.
- Mei kylä, se sit ol nii sovintokylä ja kaik olliit nii ykstuumasii. Näin sanoi mummo usein, totesi Puukka.
Juuri tähän sopuisaan yhdessä tekemiseen perustuu nuorisoseuran idea. Nuorten hyvät harrastukset ja tulevaisuudenusko ovat Puukan mukaan kulttuuria ja ylipäätään elämää eteenpäin vieviä perusvoimia.
Ilkka Puukka sanoi iloitsevansa siitä, että vaikka 68 vuotta sitten näiltä mailta tuli lähtö, edelleen ollaan yhdessä. Hän itse oli tuolloin kuusivuotias.
Puukka kertoi 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvan mojovan tarinan tuolloin majatalona toimineen Välitalon, tulevan syntymäkotinsa, vaiheilta.
Kapteeni sai korvatillikan
Räisäläisillä oli Pietarissa kortteeripaikka, jossa kauppareissulla olleet tapasivat yöpyä.
Kerran sinne tuli suomea puhuva kapteeni uniformu päällään ja pyysi kyytiä Räisälään - kyyti luvattiin. Lähdettiin ajelemaan reellä ja tultiin sitten Humalaisten kylän kestikievariin (Välitaloon) hevosia lepuuttamaan.
Kapteeni istahti pöydän päähän päällään siviilimallinen päällyspalttoo, joka peitti uniformun upseerin arvomerkkeineen. Majatalon emäntä tuli sisään ja alkoi laittaa ruokaa vieraana olevalle vallesmannille.
- Emäntä havaitsi tuntemattoman vieraan pöydän päässä ja sitten alkoi tapahtua, kertoili Puukka.
Tuikea emäntä astahti vieraan eteen ja läimäytti tätä kämmenellään korvalle ja kivahti:
"Etkö sie näe, et mie laitan parraillaa ruokaa vallesmannil, mää siit pois häiritsemäst."
Vallesmanni pyysi anteeksi
Kapteeni avasi päällyspalttoonsa napit ja nousi ylös penkiltä. Tämän havaittuaan vallesmanni meni polvilleen ja pyysi anteeksi emännän käyttäytymistä.
Siinä sitten asioita setvittäessä selvisi, että Räisälästä kotoisin oleva vieras oli mennyt nuorena miehenä sotilaaksi Venäjälle, jossa oli noussut 25 vuoden aikana kapteenin arvoon ja oli nyt menossa kotiinsa Marilanmäelle.
Syötyään kapteeni jatkoi matkaansa. Kotiintulokin oli karjalaisittain kipakka: astuttuaan tupaan tiuskasi hänen vanha sisarensa, joka ei tuntenut veljeään: "Yks syöpäläinen män ja toinen tul".
Puukka selvitti, että syynä äkäiseen vastaanottoon oli se, että juuri vähän aikaa sitten taloon sijoitettu venäläinen sotaväenosasto oli poistunut pihapiiristä.
Marja-Riitta Ovaska