Räisäläisten nimien juuret ovat idässä ja lännessä

Suutari, Haikonen ja Javanainen olivat 1800-luvulla Räisälän sukunimien kolmen kärki. Niissä ovat edustettuina myös kolme räisäläisten sukunimien pääryhmää: läntiset (Haiko) ja itäiset miehennimet (Javana) ja lisänimet (ammattiin viittaava Suutari).

Oman suvun ja muiden tuttujen sukujen juuret kiinnostavat aina. Pääkaupungin Räisäläisten järjestämässä kaikille avoimessa tilaisuudessa Karjala-talossa 29.3.2009 keskustelimme räisäläisistä suvuista. Moni paikalla ollut kertoi omasta suvustaan - esimerkiksi Leo Lallukka esitteli Lallukan suvun vaiheita. Alustukseksi olin koonnut selvityksen siitä, mitkä olivat 1800-luvulla Räisälän tavallisimpia sukunimiä, ja mitkä ovat nimien taustat.
Valitsin 1800-lukua edustamaan 150 vuoden takaisen kolmen vuoden jakson, josta sain sopivan kokoisen aineiston. Poimin netissä olevasta Hiski-tietokannasta Räisälän seurakunnan yntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden nimet. Tähän otokseen sisältyi yli tuhat henkilöä, j oten se riittää jo hyvin osoittamaan, mitkä nimet olivat yleisimpiä. Lisäksi hain erikseen tietoja ortodoksisista räisäläisistä, mutta heidän tavallisimmat sukunimensä, kuten lkkonen ja Sinkko, eivät kuitenkaan nousseet kokonaistilastoissa kärkijoukkoon.

Räisälä 1858-60
1. Suutari
2. Haikonen
3. Javanainen
4. Henttinen
5. Rouhiainen
6. Laukkanen
7. Seppä
8. Pelkonen
9. Paavilainen
10. Kuisma

Esittelen tarkemmin listan kolmekymmentä kärkinimeä, jotka kattoivat reilusti yli puolet Räisälän asukkaista. Ne ovat tuttuja nimiä, sillä ne tunnettiin Räisälässä edelleen 1900-luvulla. Kaikista niistä on tietoja Karjalankannakselta, vaikkei aina juuri Räisälästä, jo 1500-1600-lukujen tai ainakin 1700-luvun asiakirjoissa.
Ihmisillä on aina ja kaikissa yhteiskunnissa ollut yksilönnimi, muttei välttämättä sukunimeä. Islannissahan ei useimmilla ole sukunimeä nykyäänkään, ja 1900-luvun alussa osa Länsi-Suomen väestöstä oli vailla sukunimeä. Itä-Suomessa sukunimet ovat olleet kaiken kansan käytössä jo kauan.
Yksittäisen tiedon perusteella ei voisi vielä sanoa varmasti, onko Suutari ammatin ilmaiseva lisänimi tai onko Haikonen nimenkantajan isän nimen Haiko tai kotitalon Haikola mukaan annettu nimi, joka ei periydy sukunimen tavoin polvesta polveen. Räisälän nimistön kokonaiskuva kertoo kuitenkin, että 1800-luvulla ja aiemminkin kutakuinkin kaikilla oli yksilönnimen (etunimen) lisäksi selvästi sukunimeksi tulkittava nimi.

Myös Mari voi olla miehennimi

Räisälän yleisimmissä sukunimissä ei toteudu tasa-arvo, sillä taustalla häämöttää useimmiten suvun jonkun ammoisen päämiehen nimi. Lännen kautta Suomeen tullut miehennimi on Haikosen lisäksi esimerkiksi nimen Henttinen taustalla.

Miehennimellä Hentti on sama kantanimi kuin Henrikillä. Alkujaan ortodoksiset miehennimet Kuisma ja Kari ovat sukunimien Kuisma ja Karilainen takana. Karjalassa Kari on Makarios-nimen jatkaja. Naisennimiä ei sisälly edes nimiin Sallinen ja Marila, sillä vanhat läntiset nimet Salli ja Mari ovat ilmeisesti aikoinaan olleet käytössä miehenniminä - Mari voi olla tässä tapauksessa lyhentynyt vaikkapa Jalmari-nimestä.
Monessa tapauksessa sukunimen taustalla oleva miehennimi voi olla joko läntinen tai itäinen. Nimi Laukkanen tulee miehennimestä Laukka, joka on kristillisenä aikana idän ja lännen kautta levinneen Laurentius-nimen muoto. Sukunimi ja miehennimi Nikki voi tulla Nikolaus-, Nikodemus- tai Nikon-nimestä, Teperi puolestaan Stefanus-, Stepan-nimestä.
Miehennimi on voinut vakiintua sukunimeksi sellaisenaan (Patrakka, Torkkeli, Pusa) tai nen-, la- tai lainen -johtimellisena. Hynninen tulee läntisestä miehennimestä Hynni. Paavilainen ei tule katolisen kirkon johtajan nimityksestä vaan miehennimestä Paavila tai Paavi.
Sukunimien taustalla on myös muinaisia suomalaisia miehennimiä. Itä-Suomessa tavallisen nimen Pelkonen arvellaan tulevan miehennimestä Pelkoi. Nimi Vesalainen tulee ehkä talonnimestä Vesala, johon voi sisältyä jo muinoin käytetty suomalainen miehennimi Vesa.
Räisälän 30 yleisimpään sukunimeen lukeutuvat Rouhiainen, Karonen, Lallukka, Puukka ja Rakkolainen, joiden taustaa ei tunneta kovin varmasti. Johonkin niistäkin voi sisältyä miehennimi (Rouhia?), josta ei vain ole säilynyt muuta tietoa. Nimen Karo on arveltu olleen alkujaan ehkä jonkun jääräpäisen ihmisen lisänimi.
Nimenkantajan ominaisuutta kuvaavasta lisänimestä on tullut sukunimeksi Väkiparta. Se on alkujaan ollut jämeräpartaisen isännän saama liikanimi. Vahvakätinen isäntä on voinut saada nimen Rautakopra, joka on lyhentynyt Räisälässä sukunimeksi Kopra. Onkohan Poikselkä ollut kumararyhtisen miehen lisänimi?
Suutarin tavoin ammatinnimitykseen pohjautuva Seppä oli Räisälässä varsin tavallinen nimi. Nämä nimet eivät ole pelkästään karjalaisia, vaan kumpaakin on esiintynyt kautta Suomen.

Karhut ja kiisket puuttuvat

Eläimennimityksiin perustuvia nimiä (Karhu, Repo, Rastas, Kuha, Kiiski, Hiiri, Kirppu) pidetään tyypillisinä Karjalankannaksen sukuniminä. Kuten Kalevi Paavilainen on hyvin havainnut, jostain syystä sen tyypin nimet kuitenkin puuttuivat melkein kokonaan Räisälästä. 1800-luvun 30 kärkinimen joukossa oleva sukunimi Kiuru perustunee l innunnimitykseen. Puputti voi tulla jänistä merkitsevästä murresanasta puputti tai siihen liittyvästä puputtaa-verbistä. Se on voinut olla joko metsästäjän tai ulkonäöltään jänistä muistuttavan tai puputtavaan tapaan puhuvan liikanimi.
Matikka on kalannimitys, mutta räisäläinen sukunimi Matikka ei tule siitä, vaan monien muiden sukunimien tavoin miehennimestä. Matti-nimestä on syntynyt puhuttelumuoto Matikka.
Sami Suviranta

Lähteitä: Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokanta hiski.genealogia.fi/hiski; Mikkonen-Paikkala: Sukunimet.

Siirlahtelainen Kuisman perhe 1910.
Kuva: Fabian Laukkanen. WiO:n kokoelma.

Takaisin kesäkuun 2009 lehteen