Rehuneittamo tyhjentymässä räisäläisistä

Vaaniin Neittamo tai, kuten aluetta on kansankielellä kutsuttu, Rehuneittamo käsitti alun alkaen 11 tilaa, joihin tuli evakkoja useasta räisäläisestä kylästä. Alkuperäiset asukkaat jälkeläisineen ovat siirtyneet muille seuduille. Niinpä kylässä on jäljellä kolmen siirtolaisperheen jäseniä jatkamassa maanviljelystä.
Euran suunnasta tultaessa avautuu metsätaipaleen jälkeen tasainen, hieman silmämääräisesti keskeltä laskeva, noin 200 hehtaarin peltoaukea. Se on ollut aikoinaan matala järvi. Maat olivat seurakunnan ja Vaanin kartanon omistuksesta, kunnes alueelle tulivat siirtolaiset.
Aarne Räkköläinen luettelee alueelle asettuneet asukkaat seuraavasti (suluissa kylä, missä he asuivat Räisälässä): Ihalainen (Särkisalo), Issakoff (Unnunkoski), Kaija (Särkisalo), Laukkanen (Unnunkoski), Puputti (Särkisalo), Rouhiainen (Tiuri), Räkköläinen (Ivaska), Soikkeli (ei rakentanut alueelle) ja Vatka (Särkisalo).
- Silloin oli joka pihassa kuhinaa. Ensin rakennettiin, ja sitten yritettiin saada elanto aluksi hallanarasta maasta. Nyt on kylä hiljainen, toteaa Aarne Räkköläinen.
Kuten listasta käy ilmi, yhdelle tilalle ei rakennettu, koska Soikkeli piti Raumalla yleistä saunaa. Kaijan kerrotaan olleen poliisina Viipurissa kunnes oli mennyt kotivävyksi Räisälän Rammansaareen.

Halla vieraili kesäisin

Räkköläiset sijoittuivat evakkotaipaleensa alkuvaiheessa Kokemäelle. Siellä samassa kolmen asuntorakennuksen ja kahden navetan yhteisössä asui viisi perhettä. Aarne kertoo, että heidän perheensä käsitti vanhemmat, 4 lasta, isovanhemmat ja isoisän veljen.
- Isän alkoi tehdä mieli omaa paikkaa. Ensin muutimme Euraan Turajärvelle, missä viljeltiin vuokramaita. Vaaniin Neittamo ei ollut vielä niin pitkälle kuivunutta, että sieltä olisi annettu tiloja. Meillä, kuten useilla muillakin karjalaisperheillä oli alueella heinämaata. Omaa tilaa tarjottiin aluksi Kiukaisista, mutta isä ei sitä huolinut. Hän osti oma-aloitteisesti peltoa ja metsää täältä Rehuneittamolta.
Pellot olivat Aarnen mukaan niin pehmeitä alkuvaiheessa, että hevosella piti olla suokengät jalassa. Vahinkojakin tapahtui vetelän maan takia. Kerran hevonen upposi niin pahasti, että repi itsensä ja oli pakko lopettaa.
Saranpää-nimisen tilan peltosarat olivat lähes 500 m pitkiä, ja kasvoivat hyvin heinää. Joka kesä vieraillut halla aiheutti kuitenkin sen, että vilja oli syksyisin köykäistä.
- Viljatulot ja maidon tuotanto olivat hallan takia vaatimattomia. Pellot olivat kuitenkin hyviä kasvamaan viljaa ja heinää. Kun ojat perattiin ja metsät ojitettiin, loppuivat hallan vierailut, ja maat alkoivat tuottaa. Isä sanoi, että ojitus oli Vennamon ansiota, muistelee Aarne.
Rukiin viljely menestyi niin hyvin, että sitä riitti myytäväksikin. Muuten elettiin omavaraisesti, eli pellon tuotto käytettiin rehuksi lehmille, teuraaksi kasvatetuille vasikoille, sioille, kanoille ja tietysti kahdelle hevoselle ja varsoille.
navetta Aarne Räkköläinen on valmistanut 1952 rakennetun kotipaikan navetan tiilet pihamaalla. Rakennukseen tehtiin navetta, karjakeittiö, talli, kanala, sauna sekä yläkerran heinävarastoon johtanut ajosilta.

- Maito vietiin aluksi Kiukaisten meijeriin. Jossain vaiheessa Euran päättäjät havahtuivat, että alueella oli merkittävä maidon tuotanto, kun joka talossa oli karjaa. Niinpä kuljetussuunta vaihtui.

kauppa Aarne Räkköläinen ja Teuvo Ihalainen kylän kauppana ja kouluna toimineen Ihalaisten otitalon rapuilla.

Oma kauppa ja koulu

Räkköläisten tila oli heti peltoaukean alussa. Kun kuljetaan pellot halkaisevaa viivasuoraa tietä pitkin alueen toiseen reunaa, tulee näkyviin iso kaksikerroksinen kivitalo. Se kuului aikaisemmin Vaanin kartanon rakennuksiin, kunnes Ihalaiset ostivat sen vuonna 1948.
Taloa isännöi nykyisin Teuvo Ihalainen, joka otti tilan hoitaakseen vuonna 1987 ja jatkoi vanhempiensa Einon ja Ainon työtä. Hän kertoo rakennuksen olleen kylän keskeisiä kohteita, koska siinä on toiminut niin koulu kuin kauppakin.
- Kylältä lähti päättäjille ehdotus, että täällä voitaisiin pitää koulua, ettei tarvitsisi lähteä kauemmas. Toive meni läpi, ja supistettu, yhden opettajan koulu toimi rakennuksen yläkerrassa vuosina 1952-59. Opettajat olivat aluksi ylioppilaita. Viimeinen heistä oli käynyt seminaarin. Oppilaita oli parhaimmillaan yli 20 ja kaikki luokkatasot kuuluivat opetuksen piiriin, kertoo Teuvo, joka on itsekin käynyt koulua kotitalossaan.
Hän muistelee, miten koulun käynti tapahtui parin vuoden ajan öljylampun valossa, kunnes kunnan toimesta vedettiin sähköt kylään.
Ihalaisten talossa toimi 1960-luvulta alkaen myös kauppa kaksi kertaa viikossa. Paneliasta tullut kauppias pussitti jauhoja ja muuta pussitavaraa valmiiksi, ja toi myytäväksi. Mennessään hänellä oli kyläläisten tuottamia kananmunia vietäväksi kauppamarkkinoille.
Aarne Räkköläinen muistelee kauppatoiminnan olleen monipuolista, sillä kauppias oli halukas välittämään asiakkaittensa toivomia tavaroita kylään. Esimerkiksi Räkköläisten tilaamat krakula-matot hoituivat kaupan välityksellä.
Teuvo Ihalainen ja Aarne Räkköläinen muistelevat, että Rehuneittamon nimeä kantavalla kyläaukealla oli heinänteon aikaan seipäitä taajassa. Heinää tuli paljon, ja työtä tehtiin. Aarne toteaakin, että karjalaisporukka teki silloin paljon töitä, itseään tuli kuulemma rääkättyä.
Työ kuitenkin kannatti, sillä vanha järvenpohja alkoi antaa elannon viljelijälle, ja kyläyhteisöstä on lähtenyt maailman turuille vankka räisäläiset juuret omaava sukupolvi.

Takaisin syyskuun 2008 lehteen