Armas yksi seitsemästä pelastuneesta
Armas Hirvonen oli ollut jouluna lomalla armeijasta. Hänen tarkoituksensa oli palata kyseisenä uudenvuoden aattona Käkisalmesta tulevalla Ruposen autolla lomalta Viipurin kautta Valkeasaareen. Kuten Esko toteaa, hän oli ollut nurkkatansseissa, ja tanssinut siellä muutaman tanssin nuoren viipurilaistytön kanssa.- Auto lähti iltapäivällä viiden aikoihin. Kun nousin autoon, huomasin että tanssittamani viipurilaistyttö istui kolmannella penkillä. Luvan saatuani istuin hänen viereensä.
Armas muistaa, että sinä päivänä oli suojakeli joten jäinen tie oli liukas. Sydäntalvella, kellon lähestyessä puolta kuutta illalla, on jo pimeää. Näkyvyys oli muutenkin utuisen huono.
- Vaikka en silloin ollut ajanut autoa, oli mielestäni vauhtia liian paljon. Kun laskimme lossirantaan, näin siellä palavan lyhdyn. Saman tien menimmekin sitten päistikkaa Vuokseen. Sanoin tytölle, että mennään takapäähän. Kun pääsimme sinne, kuulin miten jäät kalisivat ikkunoihin. Nousin penkille seisomaan ja potkin ikkunan rikki. En tiedä mitä putkia siellä oli, olivatko häkäpöntöstä vai mistä, mutta niiden avulla sain vedettyä itseni ylös. Vasta jälkeenpäin kuulin, että tyttö piti minua jaloista kiinni. Vedin hänetkin auton katolle. Vettä oli jo rintaan asti. Siinä mietin, että mihin päin pitäisi lähteä, kunnes näin lossin vaijerin. Suuntasin sinne päin ja niin pääsimme molemmat kovalle jäälle. Saappaat olivat täynnä vettä ja mantteli kuten muutkin vaatteet läpimärkänä.
Armas kertoo heidän lähteneen tietä pitkin Räisälään päin. Parinsadan metrin päässä oli talo, mistä he saivat kuivia vaatteita ylleen. Tyttö soitti vanhemmilleen, jotka tulivat noutamaan hänet. Armas jäi taloon yöksi, koska hänen reppunsa oli jäänyt autoon.
- Minulla oli repussa parille kotikylän pojalle paketit, joita silloin oli tapana viedä lomalta palatessa kavereille. Seuraavana iltana sain reppuni, kun auto nostettiin ylös. Sain myös kuljettajalta todistuksen myöhästymiseni syystä.
Seitsemän pelastui, kahdeksan hukkui
Auton kuljettaja pelastui tuulilasin kautta. Armaksen tietojen mukaan vuoksenrantalainen Einari Virolainen rikkoi auton toiselta puolen ikkunan. Sieltä pääsi ulos neljä. Näistä yksi nainen lähti uimaan väärää rantaa kohti. Vuoksi on lossin kohdalta 400 m leveä, mutta onneksi toisten huudot pelastivat hänet.Hyisestä kylvystä pelastui siis seitsemän henkeä. Kahdeksan menetti onnettomuudessa henkensä. Heidän joukossaan menehtyi yksi kolmesta autossa olleesta sotilaasta.
Ruposen ruskean katolla näkyy sekä häkäpöntöstä tuleva iso putki että tavaratelineen
rautoja. Nämä olivat Armakselle erinomaisena apuna kun hän veti itsensä ja tytön
auton katolle. Kuva on otettu vuonna 1945 Puhoksella. Manu Naskali ja Alpo Jortikka
olivat silloin Savonlinna-Joensuu linjalla. - Vanhempani lukivat ilmeisesti Karjala-lehdestä uutisen, missä lueteltiin hukkuneiden nimet. Tunsin heistä yhden, joka oli kotoisin Makkolasta. Olinhan käynyt siellä koulua ennen kuin perheemme vuonna 1938 muutti Hytinlahteen. Siellä totuin myös veteen ja sen vaaroihin, joten sillä tavalla ei sen varaan joutuminen hätkähdyttänyt, kertoi Armas Hirvonen, yksi seitsemästä pelastuneesta.
Martta jäi autosta
Martta Kuisma asuu nykyisin Helsingissä. Hän kirjoitti aikoneensa kyseisenä uudenvuoden aattona nousta Vuokseen ajaneeseen linja-autoon. Onnekseen hän ei koskaan siihen päässyt.- Olin pyrkimässä tämän Ruposen auton kyytiin. Se tuli Käkisalmesta, mutta se ei edes pysähtynyt Räisälän kirkonmäellä Osuuskaupan kahvilan eteen missä autoa odottelin. Tarkoitukseni oli päästä sen mukana Viipuriin. Sieltä matkan piti jatkua junalla Helsinkiin, missä oli silloinen työpaikkani Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriosastolla. Joululomani oli loppunut. Olin viettänyt sen kotonani, mihin kotiväkeni oli saapunut Räisälän valtauksen jälkeen syksyllä 1941. Kesällä olin ollut siellä kolme kuukautta palkattomalla virkavapaalla auttaakseni maataloustöissä.
Martta muistelee päässeensä jollain konstilla Hiitolaan. Sieltä hän meni junalla Helsinkiin.
- Liftaaminen oli muodissa ja sotilasautoja kulki, kirjoittaa Martta Kuisma.
Vaaratilanteesta voi siis selvitä odottamattomalla tavalla. Ruposen autojen reitti kulki yleensä mainitun Osuuskaupan kahvilan ohi, mutta tämä vuoro ajoi eri reittiä. Armas Hirvonen on sitä mieltä että jos se olisi tullut Räisälän kirkonmäen kautta, se olisi matkalla tullut myös hänen kotinsa läheltä, ja hän olisi päässyt sieltä kyytiin. Martta odotti siis aivan ilmeisesti autoa väärässä paikassa.
Lue lisää Räisäläinen 02/05 lehdestä, sivut 17 ja 4.