Ilkka Puukan väitöskirja tarkastettiin

Muistiinpanot ja tutkimusten puute pohjana

Ilkka Puukan väitöskirjan aihe on Valtapelit hallinnossa. Tapaustutkimus sotilaskulttuurin puolustuksesta puolustushallinnon uudistamisessa. Siinä todetaan puolustushallinnossa vallinneen kilpailun sotilaallisten ja poliittistaloudellisten näkemysten välillä merkinneen valtapelejä ja hidasteita hallinnon uudistamisessa. Ratkaisuksi Puukka ehdottaa aseellisen maanpuolustuksen johdon yhdistämistä ministeriömallin mukaiseksi.
Eversti (evp) Ilkka Puukan lähes 27-vuotinen upseeriura päättyi toimintaan sotilasasiamiehenä Jugoslaviassa, Itävallassa ja Turkissa. Vuonna 1986 hän siirtyi osastopäälliköksi puolustusministeriöön, jossa kului 15 vuotta puolustusasiainneuvoksena. Tehtäväkenttään kuului hallinnon kehittäminen ja toimiminen uudistusten vastuullisena toteuttajana. Hankalissa saneeraustehtävissä kaivattuja selvityksiä tai tutkimuksia päätösten vaikutuksesta ei ollut saatavissa.
- Pidin koko ajan työpäiväkirjaa, mihin kirjasin päätökset sekä niiden taustat. Näin kertyi arviolta 4000 sivua aineistoa. Vaimo ehdotti väitöskirjan laatimista niiden pohjalta. Niinpä päätin tallentaa tuleville seuraajilleni jotain kättä pidempää, kertoo Ilkka Puukka.
Tutkimus on jatkoa hänen vuoden 2001 lisensiaattityölleen. Yliopistosta kannustettiin tekemään tutkimus, koska kyseessä oli harvinainen tilaisuus saada pitkään virassa olleen henkilön tiedot hyödynnettyä.
- Tässä tutkimuksessa aineisto on koottu todellisista ja luonnollisista tilanteista sekä ilmiöistä. Laaja ja monipuolinen tutkimusaineisto antoi mahdollisuuden etsiä yhteistä selitystä tapahtumille.

Tulevaisuudenkuvana turvallisuusministeriö

Ilkka Puukan tutkimuksen mukaan puolustusministeriö ja puolustusvoimien johto eivät ole kehittäneet sotilaallista maanpuolustusta aina yksissä tuumin. Ministeriö on näyttänyt painottavan poliittisia ja hallinnollisia näkemyksiä, kun taas sotilaat ovat perustaneet tavoitteensa sotilaallisen valmiuden ja taistelukentän vaatimuksille. Muutoksen edessä yleisin reaktio on ollut vastustaminen.
- Tutkimuksessa etsitään tekijöitä, jotka kussakin tilanteessa saavat toimijat vastustamaan muutosta. Esille saattavat nousta ammatillinen identiteetti ja valtaedut, aluepoliittiset pyrkimykset ja jopa johtajan oma identiteetti. Kulttuuri ja valtakäsitteen avulla analysoidaan neljää tapausta, joiden avulla etsitään vastausta kysymykseen, millaisilla valtapeleillä sotilaskulttuuri puolustautuu muutostilanteissa, kuvailee Puukka tutkimuksen ydintä.
Valtapeleistä suosituimmaksi osoittautui tilanne, jota väittelijä nimittää sponsoripeliksi. Tämän pelin henki on pyrkiä saamaan omille valtapyyteille arvovaltainen tukija, joka useimmiten on hierarkiassa korkeammalla oleva auktoriteetti. Myös erilaiset liittoutumat olivat Puukan mukaan varsin yleisiä "pelimuotoja". Siksi ei ole harvinaista, että sotilasjohto on mieltynyt vallankäyttönsä rajojen kokeiluun tilanteissa, joissa poliittinen johto on vaihtumassa.
Loppulausunnossaan Puukka toteaa, että 80 vuoden ajan on esitetty pääesikunnan ja puolustusministeriön yhdistämistä yhdeksi virastoksi.
- Koko ajan on kahden viraston yhdistämistä vastustettu vetoamalla voimassa olevaan hallitusmuotoon. Kuluneina vuosikymmeninä on hukattu paljon voimavaroja hallintovirkamiesten ja sotilaiden välisiin valtataisteluihin. Nykymaailmaan sopimaton ja osittain jopa keinotekoinen jako sotilas- ja hallintoasioihin on syytä tarkistaa.
Tutkimus osoittaa, että nykyaika vaatii muuttumista kriisinhallinnan suuntaan. Pitkällä aikavälillä otetaan todennäköisesti askel "turvallisuusministeriö-mallin" suuntaan. Sille kuuluisi kriisinhallinnan kokonaisvaltainen johtaminen ja hallinta.
Kullervo Huppunen

Takaisin joulukuun lehteen