Makkolan koulupiirin 25-vuotisjuhlan osallistujia Pitkäjärven majalla Kokemäellä.
Makkolan koulupiirillä 25-vuotisjuhla
Armas KähäriSunnuntaina 24.7.05 kokoonnuttiin viettämään koulupiirin kyläkerhon pienimuotoista 25-vuotisjuhlatalaisuutta Kokemäen Pitkäjärvelle. Mukana oli joukko koulupiiriläisiä ja kutsuvieraina mm. Räisäläisten Säätiöstä hallituksen puheenjohtaja Juhani Huppunen seuralaisineen.
Tilaisuus alkoi "kyläkerho emäntien" tarjoamalla tulokahvilla. Tämän jälkeen seurasi tervehdyspuhe, laulettiin Karjalaisten laulu sekä pidettiin hiljainen hetki poisnukkuneiden muistolle.
Juhlapuheen piti kotiseutuneuvos Erkki Honkanen. Puheessaan hän käsitteli koulupiirin historiaa, sen eri kehitysvaiheita aina Laatokan vedenpinnan laskuun asti. Sanotaan että Laatokka kallistui ja näin syntyi Neva.
Viime vuosina on suoritettu paljon tutkimuksia ja kaivauksia Kannaksella. Tässä yhteydessä on löytynyt myös Valkealammelta ikivanha asuinsija ja monta muuta historiallista löytöä Räisälästä.
Toimintakertomuksen oli laatinut Anna-Maija Penttala, joka myös luki sen. Kun oli syöty maukas ateria ja sen päälle juotu vielä kakkukahvit, oltiin valmiit syvempään keskusteluun vieraiden kanssa sekä saunomaan ja uimaan.
Lapset juurillaan mummolassa Räisälässä
Tähän tilaisuuteen otettiin varaslähtö jo kesäkuun 9. päivänä tekemällä kotiseutumatka koulupiirin alueelle Räisälään. Matkalaiset olivat etupäässä nuoria (noin 20 ensikertalaista) hyvin iloista ja välitöntä väkeä. Sen sai huomata kun menimme Laatokan rantaan uimaan. Siinä vaatteet lensivät. Nuoret pääsivät uimaan "Karjalan mereen". Se oli suuri nautinto heille. Kotiseudulla käynti oli kaikkien mielestä ihanaa. Sai tutustua mummon ja ukon sekä suvun kotipaikkoihin.Karjalan reissulla
Matkalla Makkolan koulupiirin Kökkölän kylään, Hanikalle, Lammasmäen kupeeseen, Helisevän rannalle.
Anu Salminen Jäimme pois bussista jo suureksi osaksi hiljenneen valtaisan kolhoosin kohdalla. Ruposen kotipaikka oli sotkettu kolhoosin alle. Kävellen lähdimme kohti kotia. Matkalla näimme Ida Elmenin talon paikan ja tie vasemmalle johti kolhoosin taakse Jortikalle. Oikealla erkani tie muihin tuttuihin naapureihin. Merkittävää oli matkan varrella nähdä kulleroiden kukkivan. Jossain kohdin oli nähtävissä metsätyön menetelmiä, mutta kaikkein komeimmat männyt taisivat olla tallella vielä. Kaksi käsiparia tarvittiin, jotta niiden ympäri ulotuttiin.Kotitalo alkoi siintää puiden lomitse. Sitä tunnetta ja hetkeä ei koskaan unohda. Nyt sen ymmärtää miksi toiset käyvät reissaamassa niissä maisemissa yhä uudelleen - osa itsestä jäi sinne kotikonnuille kuleksimaan. Emme tienneet talomme asaukkaista, mutta Musakan Antti oli meillä tulkkina ja kohtasi talon nykyisen emännän heti pihassa. Hän oli kovin ystävällinen ja herttainen, samoin isäntäkin, joka saapui kohta paikalle. Saimme katsoa joka huoneeseen ja komeroon, ja tutkia joka puskan puutarhassa.
15 vuotta sitten Hanikkalaisten ryhmä kävi ensimmäisen kerran Makkolassa, ja silloin puutarha oli ihan tukossa, sen sijaa kolhoosi käytti peltoja ja niiden yli näkyi järvelle asti. Nyt uusi isäntäpari oli työstänyt puutarhaa kovasti, vaikka oli ollut paikassa vasta vuoden ja kaikki arvokas oli jätetty paikoilleen, kuten omenapuut, tuijat ja jalomänty. Uusia marjapensaita oli myös istutettu. Sen sijaan sarkaojat olivat niin puskittuneet, että ei olisi koskaan luullut järven näkyneen pihaan asti.
Kuvassa vasemmalla takana Hannu Levomaa, hänen edessään tyttärensä Maikki Levomaa ja
kyykyssä Lea Levomaa (Hanikka). Seuraavaksi on talon nykyinen emäntä ja hänen vieressään
Airi Turunen (Hanikka), joka on 5-vuotiaana lähtenyt evakkoon. Sitten Salmisen perhe,
puun runkoa vasten pitkä tyttö Selina vieressään äitinsä Anu (Hanikka) raitapuserossa,
toinen tytär Silja ja takana Hannu Salminen. Topi Levomaa on takana toinen oikealta ja
Esa Hanikka takana äärimmäisenä oikealla. Oikealla edessä on Harri Hynönen vieressään t
yttöystävänsä Jenni Hanikka.
Lue lisää Räisäläinen 3/05 sivu 13.