Heilu hakku, joudu työ, kirves kiirehesti lyö
Esko Ahola, TurkuSain helmikuun alkupäivinä puhelinsoiton Räisäläisen toimittajalta, joka kertoi toimitukseen tulleesta nuottipaperista. Paperi oli löytynyt lähettäjän äidin jäämistöstä. Tuo äiti oli laulanut sitä laulua Räisälän Tiurin sekakuorossa Kannaksen juhlassa Pyhäjärven Kokkolinnassa. Toimittaja oli saanut vihjeen edeltäjältään, että särkisalolainen Aholan Esko tietäisi tuosta laulusta hieman lisää.
Kirjaan tähän lehteemme laulusta omat muistissakin säilyneet kokemukseni. Kesällä 1939 Räisälän Särkisalossa kotona odottelin jo koulun alkamista yläluokkalaisena, ihan III luokalla. Heinäkuun lopulla satuin olemaan isäni työhuoneessa, kun hän sai puhelun Viipurista. Soittaja oli isäni hyvä ystävä, säveltäjä Väinö Haapalainen (1893-1945), joka puhelimitse lauloi melodian, jonka hän oli säveltänyt runoilija Aleksanteri Aavan (1883-1956) kirjoittamaan runoon, Linnoittajan lauluun. Hän ilmoitti tehneensä siihen myös sekakuorosovituksen, jonka nuotit hän lähettää seuraavana päivänä isälleni Ruposen linja-autossa.
Kantaesitys Kokkolinnassa
Keskustelussa oli sovittu, että Räisälän pitäjän Tiurin sekakuoro ja Särkisalon sekakuoro harjoittelevat Linnoittajan laulun, joka esitetään vain parin viikon kuluttua (6.8.1939) Kannaksen Liiton juhlassa Pyhäjärven Kirkonkylässä Kokkolinnassa. Laulu harjoitettiin vakavan innostuksen ilmapiirissä. Vielä siinä vaiheessa S ärkisalon kuorolaisia odotti maalaiskuorolle harvinainen ulkomaanmatka. Kuoro oli saanut kutsun Tallinnaan, mutta juuri Kokkolinnassa se jouduttiin perumaan yleisen tilanteen takia.
Tällainen oli ohjelma Kannaksen juhlassa.
Perinteiseen itäisen Kannaksen juhlaan oli kutsuttu vieraiksi Kannaksen linnoittajia, miehiä ja lottia. Kokkolinnan kentällä oli yleisöä lähes 2000 henkeä, joista linnoittajia noin 300. Juhlakuoro lauloi isäni johdolla Linnoittajan laulun kantaesityksenä. Sanomalehti Karjalan kirjeenvaihtaja kuvasi laulun vastaanottoa näin:
"Esitystä yleisö kuunteli seisaaltaan ja palkitsi sen lopuksi vilkkain suosionosoituksin. Ohjelmanumero teki valtavan vaikutuksen juhlayleisöön sekä sen joukossa oleviin linnoittajiin."
Tuossa juhlassa en ollut, vaikka Kokkolinnaan oli kodistani vain 20 km.
Vastaava Kannaksen Liiton juhla järjestettiin sitten Seinäjoen Törnävän saaressa sunnuntaina 4.8.1940, kun oltiin jo evakkona. Siellä olin mukana. Päiväjuhlassa melkein samat kuorot lauloivat isäni johtaessa. Kun päiväjuhla radioitiin, niin Linnoittajan laulua ei laulettu, mutta se esitettiin iltajuhlassa, jota ei radioitu!
Alkuperäiseltä näyttävä Linnoittajain laulun. Kuorosovituksessa kappaleen nimenä on Linnoittajain marssi.
Unohdettuna 50 vuotta
Laulu unohdettiin sitten vuosikymmenien ajaksi. Tampereen Sotaveteraani-lehdessä 1/1990 toimittaja Esko Mustonen kirjoittaa, että 50 vuotta unohduksissa ollut Linnoittajan laulu oli harjoiteltu esitettäväksi Amurin koululla juhlassa, jossa oli veteraaneja. Juontaja Mustonen oli lähes varma, ettei yleisön joukossa ole sellaisia, jotka olisivat olleet kantaesityksessä Pyhäjärven Kokkolinnassa. Kysäisi kuitenkin ja kuuli vastauksen: "Minä olin." Vastauksen antoi Eira Rajamäki o.s. Ahola, joka lauloi 19-vuotiaana Särkisalon kuorolaisena mukana Kokkolinnassa. Elokuun 1939 ohjelma, Karjalan lehtiseloste 7.8.1939, linnoittajan laulun sävelmän ja kuorosovituksen nuotit olivat Eira-siskoni hallussa. Hän toimitti ne varatuomari Simo Kärävälle tuon juhlan jälkeen.br> Kesällä 1999 Simo Kärävä Sotaveteraani-lehdessä 4/1999 kirjoitti, että hän toimitti kuorosovituksen Helsingin Sotaveteraanikuoron johtajalle musiikkineuvos Arvo Kuikalle. Tämä kuoro ottikin laulun Itsenäisyyspäivän aaton Kirkkojuhlan ohjelmaan Temppelinaukion kirkossa 5.12.1999. Kuoron puheenjohtaja Pekka Pusa lähetti Kirkkojuhlaan kutsun Eira Rajamäelle. Hän kiitti kutsusta, mutta ilmoitti, ettei jaksa lähteä. Puheenjohtaja lähetti heti kutsun minulle, joka sain olla mukana arvokkaassa, lämminhenkisessä juhlassa ja tavallaan isäni edustajana.Näin olen kuvaillut kesän 1939 linnoitustöiden kunniaksi kirjoitetun runon ja sävellyksen vaiheita. Samalla olen elänyt niissä tunnelmissa, joita sain lapsena seurata ja kokea juuri Linnoittajan lauluun liittyen.
Lue lisää Räisäläinen 01/05 lehdestä.