elisenva
Räisälän ja Konevitsan matkalaisia Pyhäjärven Lomarannassa. Niklas Gabrielsson
oviaukon kohdalla, jonka päällä lukee Musakka. Hänestä vasemmalle Kauko Korpi
edessään vaimonsa Päivi Korpi, jonka vieressä vasemmalla Leena Reunanen. Hänen
takanaan Pirjo Matikainen vasemmalla puolellaan miehensä Seppo. Toinen oikealta
Väinö Poskiparta. Martta Kuisma on kuudes oikealta ja Sinikka Karimo viides punai-
sessa puserossaan. Kuva Leena Reunasen o.s. Ollanranta.

Koettiin Räisälä ja Konevitsa

Martta Kuisma, Helsinki
Tuli käytyä Räisälässä, Käkisalmessa ja Konevitsassa elokuun alussa. Majoitus oli Pyhäjärvellä Antti Musakan lomarannassa. Kerron tässä joitakin kuvia ja kohokohtia matkaltamme.

marttak
Martta Kuisma ja Pyhäjärven Lomarannan isäntä Antti Musakka.

Perjantaina elokuun 5. pnä 2005 kävimme Konevitsan luostarisaarella. Laatokka halusi näyttää meille myrskyävän puolensa. Vesisade pisaroi ja niinpä toisten tutustuessa saaren nähtävyyksiin vietin sen ajan luostarin kirkossa. Säveltäjä olisi pitänyt olla jotta sen tunnelman olisi saanut kartoitettua. Taideopiskelijat maalasivat ja hartauden ja hiljaisuuden atmosfääri oli läsnä. Ikonit olivat paljon puhuttelevia. Pois lähtiessä oli hiukan hankaluuksia siirtyä sotapurresta siviilikajuuttaan. Mutta onnistuihan se minultakin. Kapteenin syli oli vastassa ja jäin hänen hyttiinsä nähden kuinka kolme merimiestä myötäili aallokkoa. He koko voimallaan painoivat venettä toiseen suuntaan, kun se kallistui. Näin tasapaino säilyi, emmekä joutuneet veden armoille.
Käkisalmessa kävimme Konevitsan luostarisaaren jälkeen. Kiertelimme kaupunkia ja toiset menivät torille ostoksille. Niklas osti kengät. Tykin luona bussimme pysäköi. Se oli lähellä linnaa. Linnaan sisälle emme päässeet.
Kerrottiin että kaupungissa olisi ainakin kesäisin 40 000 asukasta. Ennen sotia 4000-5000. Sodissa säästynyt asemarakennus oli saanut vaalean kellertävän maalin. Kaupunki vaikutti siistiltä.

 Suuntasimme Kaukolaan päin menevää tietä lauantaina 6. pnä elokuuta. Tien vasemmalla puolella oli sitten viime näkemän ilmestynyt hökkelikylä ennen Ukonkosken siltaa. Talot tienlaidalta Tienristiin olivat kadonneet. Käännyimme vasemmalle Siirlahteen vievää tietä. Vasemmalla oli Lallukan talo ja pihalla näkyi ihmisiä. Kopran talo oli seuraava ja se näytti ränsistyneeltä autiotalolta. Vuonna 1941 elokuussa talon seinässä luki KENTTÄPOSTI, kun Räisälän valtauksen jälkeen olin menossa kotiini, jossa silloin talo oli tallella kuin myös navettarakennus. Olin pyytänyt matkanjohtajaa jättämään Kopralta muutaman metrin päästä oikealle erkanevan tien kohdalla pois bussista. Ylikoski kääntyi tielle, joka oli erinomaisessa kunnossa. Navetan kivikasa alkoi näkyä ja bussi pysähtyi. Päivi ja isänsä Väinö-serkkuni, Niklas ja minä jäimme kävelemään Heinkorpea pitkin, jossa heinä oli niitetty.
Me jäimme Niklaksen kanssa kahden tutkimaan Sointulan tilaa. Minä kävelin varovasti jalkoihini katsoen, etten kompastuisi mättäisiin. Kun kohotin katseeni, näin asevelvollisen navetan kiviröykkiön huipulla. Siellä navetassa aikoinaan 1920-luvulla isomummo Helena hoiteli lehmiä niin hyvin, että Kaunikki-niminen lehmä tuli v. 1927 Lahden maatalousnäyttelyssä Viipurin läänin parhaimmaksi.
Pian kuulimme bussin äänitorven ja toiset olivat siinä. Puolisen tusinaa matkaseurueestamme lähti katsomaan kotipaikkaamme lähemmin, mutta aika oli kortilla ja meidän oli vielä käytävä kahdessa muussakin paikassa. Timoskalan kansakoulun paikalla liehui lippuja. Sitä oli laajennettu. Takaisin kirkon ohitse Kivipeltoon, missä Sinikka Karimon lapsuuskotipaikka piti löytää. Sinne lähti toinen puoli matkaseurueestamme. Pari tuntia he viipyivät eivätkä olleet löytäneet. Sinä aikana me toiset olimme juoneet kahvia ja syöneet vadelmia. Ei muuta kuin toinen yrittäminen, koska viimeksi saapunut Leena Reunanen kertoi sen kuitenkin löytäneensä. Keijokin lähti mukaan merkitäkseen pikkukirveellä puihin merkin seuraavaa kesää varten. Päivi kertoi että he ylittivät lätäkön pitkospuita pitkin, kun taas asevelvollinen pitkä poika hyppäsi yli.
Sunnuntaina elokuun 7. päivä oli aika jättää hyvästit Pyhäjärven Lomarannan ystävälliselle isännälle Antti Musakalle. Halusin muistoksi antaa viime vuonna 2004 huhtikuussa ilmestyneen kirjan Timoskalan kylä Räisälässä. (Martta Kuisma on toimittanut kirjan ja yksi sen kirjoittajista) Matka suuntautui koti-Suomeen Viipurin kautta, missä kävimme torilla ja auton ikkunasta vilkutimme Viipurin linnalla.
Kiitokset meidän kaikkien puolesta ja ONNEA!
Takaisin joulukuun lehteen