Arkeologisia tutkimuksia Kannaksella
Karjalankannaksen kivikauden tutkimus alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja jatkui intensiivisenä 1910-luvulle asti. Räisälän ja Kaukolan alueet olivat näissä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tutkimuksissa keskeisiä alueita koko Suomen kivikauden mittakaavassa.Vuonna 1892 Räisälästä kotoisin ollut Theodor Schvindt teki kaivauksen Räisälän Teperinahon kivikautisella asuinpaikalla – kyseessä oli ensimmäinen kivikautisen kohteen kaivaus paitsi Kannaksella, myös koko Suomessa.
Tyypillistä kampakeramiikkaa, löydetty Hytinlahdelta, A. Vorneen perunamaasta
Se, että Vuoksen rantamaat toimeentulomahdollisuuk-sineen ja liikenneyhteyksineen houkuttelivat ihmisiä alueelle jo tuhansia vuosia sitten, on yksi asia. Toinen seikka on, että Vuoksen laskun vauhdittama maanviljelys oli ennen toista maailman sotaa merkittävin arkeologista materiaalia tutkijoiden käsiin tuonut tekijä. Peltotöiden yhteydessä löytyi paljon esineitä, ns. irtolöytöjä, jotka toimitettiin Kansallismuseoon - näiden löytöjen perusteella arkeologit pystyivät löytämään ja tutkimaan useita asuinpaikkoja. 1900-luvun alussa.
Ensimmäiset irtolöydöt Räisälän alueelta toimitettiin silloisen Historiallisen Museon kokoelmiin vuonna 1862. Irtolöytöjen keräämisessä ja museoon toimittamisessa pitäjän omien asukkaiden rooli oli merkittävä. Keskeisessä asemassa oli tohtori Theodor Schvindt, joka paneutui intensiivisesti kotiseutunsa tutkimukseen. Vaikka arkeologina Schvindt keskittyikin lähinnä rautakauden kysymyksiin, on hänen merkityksensä kivikauden tutkimukselle paitsi kerääjänä, myös innoittajana ja neuvojana merkittävä. Keskeisin Schvindtin innostama toimija on myöhemmillä päivillään Amerikkaan muuttanut hytinlahtelainen talollinen Eero Väkiparta. Väkiparta toimitti pääasiassa 1890-luvun aikana Räisälästä ja muista Kannaksen pitäjistä Kansallismuseoon yhteensä yli 20 lähetystä jotka sisälsivät esihistoriallisia esineitä - tämä tarkoittaa satoja kiviesineitä. Arkeologisen materiaalin lisäksi hän keräsi runsaasti myös kansatieteellistä ja folkloristista aineistoa.
Kerkko Nordqvist tutkimusmatkalla Räisälässä
Muinaisesineiden keräilijänä on syytä Schvindtin ja Väkiparran lisäksi mainita myös hytinlahtelainen Antti Huppunen. Hän lähetti museoon satoja esineitä ja keramiikan paloja, joita oli löytänyt pellollaan sijaitsevalta Räisälän Pitkäjärven asuinpaikalta. Nämä löydöt houkuttelivat paikalle arkeologi Sakari Pälsin, joka suoritti asuinpaikalla kesällä 1915 myös kaivaukset. Pälsi, samoin kuin muut alueella liikkuneet arkeologit, keräsivät paikallisten löytämiä esihistoriallisia esineitä museoon toimitettavaksi. Lisäksi kokoelmien kartuttajana voi mainita 1800-luvun lopulla järjestetyt Viipurilaisen osakunnan keräilyretket, eikä unohtaa sovi myöskään etenkin Kaukolan puolella toimineen räätäli Simo Iivosen toimintaa, joka ulottui hyvin tuloksin myös Räisälän puolelle.
Silmänsä auki pitäneiden maanviljelijöiden ja ojankaivajien sekä museon asiamiehinä aktiivisesti toimineiden henkilöiden ansiota on, että Räisälästä saatiin tietoon niinkin suuria määriä löytöjä kuin saatiin. Kokoelmiin saapui löytöjä yhteensä noin 510 luettelonumeroa, joista viimeiset tulivat museoon Räisälän kansanopiston kokoelmista talvisodan jälkeen vuonna 1940. Nykytutkimukselle tämä materiaali tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia: esineiden ja niiden löytöpaikkojen analysoinnilla saadaan uutta tietoa siitä, minne kivikautinen toiminta Räisälän alueella on sijoittunut ja millaista tämä toiminta on ollut. Edellytyksenä on tietysti se, että löytöpaikat saadaan paikannettua kartalle. Koska löytöjen toimittamisesta museoon on kulunut vähimmilläänkin jo 65 vuotta, on tämä kuitenkin monesti hankalaa. Niinpä tämän kirjoittaja ottaakin kiitollisena vastaan kaikki tiedot paikoista, mistä esihistoriallista materiaalia on löytynyt, sekä muistelot siitä, kuka esineitä on löytänyt ja miten. Myös mahdolliset kertomukset siitä, kuinka arkeologit 1900-luvun alkupuolella seudulla toimivat, ovat tervetulleita.
Lue lisää Räisäläinen 01/05 lehdestä.