Viehkat pittää olla euralaisillaki
Euran Karjalaiset ry:n 60-vuotisjuhlakahvit juotiin 25. syyskuuta perinteisen kirkkopyhän yhteydessä. Vajaan sadan juuriltaan lähinnä räisäläisen jäsenen muodostaman seuran jatkotoimintaan todettiin liittyvän tärkeimpinä asioina karjalaisuus ja piiras. Nämä toimivat tulevina vuosina suuntaa antavina viehkoina.Noin 80 henkeä nautti Euran seurakuntakeskuksessa kirkkokahvit. Euran Karjalaisrten puheenjohtaja Maija Mäkelä kertoi seuran jäsenten valmistaneen tarjolla olleet pullapitkot, täytekakut ja lähes 250 karjalanpiirakkaa.
- Ihan mukava määrä väkeä tuli kahvitilaisuuteemme, vaikka emme halunneet järjestää tämän suurempaa tapahtumaa, myhäili Maija Mäkelä.
Euran seurakunnan tervehdyksen kahvitilaisuudessa lausunut kirkkoherra Jouko Kemppainen kertoi silloisen Kuopion piispan Matti Sihvosen asettaneen hänet ensimmäiseen virkaan. Kemppainen muisti Sihvosen olleen Sortavalan maaseurakunnan poikia.
- Mieleeni tulee Sihvosen puheista Laatokalla käytetyt viehkat, joilla merkittiin jäätie. Niiden välissä oli turvallista kulkea. Elämässä on myös hyvä olla viehkoja osoittamassa suunnan mitä kulkea, korosti Kemppainen.
Hän totesi 60 vuoden olevan pitkä aika etenkin, mutta karjalaisten kohdalla se aika on nyt kulunut evakkotiellä. Edelleen on kuitenkin mentävä eteenpäin.
Maija Mäkelä ja Martti Puputti laskivat ennen juhlakahvituksen alkua kukat seuran
1955 hankkimalle Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.
Toiminta jatkukoon
Lyhyen katsauksen seuran 60-vuotisen taipaleen pääkohtiin tehnyt Aarne Räkköläinen kertoi,
että ensimmäinen seuran perustamista koskeva kokous pidettiin 2.3.1945 tien vastakkaisella
puolella vanhassa koulurakennuksessa. Hän totesi seuran jäsenmäärän olleen parhaimmillaan
yli 400. Alkuvaiheessa nähtiin tarpeelliseksi vaikuttaa itse mahdollisimman paljon omiin
asioihin.
Hänen mielestään tulevaisuuteen kuuluu perustoiminnan lisäksi kaksi tärkeää viehkaa,
karjalaisuuden säilyttäminen sekä piiraspäivä-tilaisuuden jatkaminen.
Hän kertoi etenkin naisilla piiraspäivän olevan vuoden työteliäimmän ja rasittavimman päivän.
- Tietysti miehetkin ovat mukana kun 2000 piirasta leivotaan ja myydään. Yleensä voidaan
todeta että kaik män eikä piisantkaa.
Juhlakahvituksessa piiraat piisasivat, vaikka moni vihjaisi yhden vetonaulan kahvipöytään
olleen aidon kotitekoisen karjalanpiirakan saamisen.
Kullervo Huppunen
Aarne Räkköläinen ja Maija Mäkelä hymyilevinä onnistuneen kahvitilaisuuden jälkeen.
Euran Karjalaiset 60 vuotta
Seuramme on toiminut kuusi vuosikymmentä. Se on pitkä aika ja olisi historiikki paikallaan. En kuitenkaan laatinut sellaista, mutta jotain kuitenkin.Euran Karjalaiset ry perustettii 2. päivä maaliskuuta 1945 ja paikka olj tuos tie toisel puolel oleva vanhemp koulurakennus. Kokous valits seura ensimmäiseks puheenjohtajaks Eino Meriläisen.
Alkuaikoi toiminta olj erittäi vilkasta ja rikasta. Toiminta sisäls paljo muutaki eikä ainoastaa harrastustoimintua. Siirtoväe taloudellist sekä muut asiat ja ongelmat tulliit kokouksis aina hyvi keskeisest esil. Niihi tartuttii tarmol ja tuloksiiki synty. Asioihe nii vaaties lähetettii kirjelmii aina valtiovallal ast. Seura riveis olj henkilöi jotka näkkiit, et karjalaisten on itse yritettävä paljo vaikuttaa ommii asioihi. Yhten näkyvän esimerkkin täst on se, et vuonna 1945 kunnallisvaaleihi männiit karjalaist oman vaaliliitton. Ei-poliittise ryhmä nimen olj Siirtoväe vaaliliitto. Listalt myöski piäs valtuustoo.
Toiminta näihin päiviin asti
On iha luonnollista, et kuutiekymmeniä vuotie seura toiminnas sisältyy hiljaisempiiki kausii.
Mut kokonaisuuten ottai toiminta on olt vireää. Seura toiminta on alkuaikoi jälkie jatkunt
karjalaisil tutuks käyniel taval. Kokouksii, tarinatuokioi, määräaikaisjuhlii, osallistuttu
yhteisii heimojuhlii, tehty erilaisii retkiä. Naapuripitäjien Karjalaseuroi kans on
kanssakäymine melko tiivistä. Tarinaa riittää ko kylliä männiä tai vieraita saahaa.
Seura toiminnal on keskeistä jäsenet ja jäsenmäärät. Täs muutamii lukuja: Perustavas
kokoukses seurua liitty yli 60 jäsentä. Suurimmillua jäsenmäärä on olt yli 400. Täl hetkel
jäsenmäärä on hiuka alle sadan. Seura toiminnas on olt mukan karjalaisii yli kymmenäst
luovutetu aluie pitäjäst.
On syytä mainita et seura hankki Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin vuonna 1955.
Oman lipun saimme 1965.
Kuusi vuosikymmentä Karjalaisseuran työtä on kunnioitettava saavutus. Mutta mitä sitten
tästä eteenpäin? Olkoon seuramme melko vireä toiminta takeena sille, että kuusikymmentä
vuotta sitten alkanut työ ja toiminta jatkuu. Päätavoitteena, mutta myös velvollisuutena
on karjalaisuuden säilyttäminen ja vaaliminen.
Aarne Räkköläinen