Tulevasta tv-ohjelmasta väliaikatietoa
Tämän vuoden ensimmäisessä Räisäläisessä YLE:n toimittaja Oulusta etsi ja kyseli yhteyksiä henkilöihin, jotka ovat olleet Elisenvaaran suuressa pommituksessa 20.6.1944. Hän on suunnitellut ja laatinut tv-ohjelman alkuperäisiin kokemuksiin ja tietoihin perustuen. Jo tuossa kyselyn esittämisvaiheessa toimittaja oli perehtynyt kirjalliseen aineistoon ja oma-aloitteisesti ottanut henkilökohtaisia yhteyksiä muutamiin henkilöihin mm. tämän lehtijutun kirjoittajaan. Yhteydenotossa hän on korostanut, että suunniteltu ohjelma ei ole sensaatiohaluinen, vaan pikemminkin kunnianosoitus suurpommituksen uhreille, menehtyneille ja selviytyneille.Tavallaan väliaikatietona tässä vaiheessa voidaan kertoa, että suunnitelman toteutus etenee. Monitahoisen kokonaissuunnitelman yhtenä osana pikkuryhmä kävi 31.8.2005 Elisenvaarassa. Toimittaja Erkki Rahkola suunnitelman tekijänä johti käyntiämme kuvaaja Jussi Norokydön kanssa. Ryhmässä meitä räisäläisiä oli kaksi pommituksen 20.6.1944 kokenutta, Aila Rusi o.s. Timoska ja Esko Ahola. Mukana oli elisenvaaralainen Annikki Söderholm, joka oli nuorena lottana työssä aseman sotilasruokalassa myös pommituksen aikoina.
Toimittaja Rahkola oli saanut yhteyden ilmasotahistorian asiantuntijaan DI Carl-Fredrik Geustiin, joka oli myös mukana ryhmässämme. Venäjänkielen taitoisena hän oli varsinaisen työnsä aikana päässyt perehtymään Neuvostoliiton sota-arkistoissa mm. Simolan ja Elisenvaaran pommitustietoihin, jotka aiemmin ovat olleet ehdottoman suljettuja.
Venäjän puolella käynti Elisenvaarassa oli varsinainen tavoitteemme, mutta jo Käkisalmen majapaikkaamme mennessä pysähdyimme Särkisalon koulun pihalla. Pysähtymisen ensisijaisena syynä oli se, että Elisenvaaran ohjelmakokonaisuuteen keskeisesti liittyvä Maire Virtanen, Suutarin Maire Sallisenmäestä, on ehtinyt olla oppilaana Särkisalon koulussa sotavuosina. Pysähtymisen syynä oli sekin, että koulu on tämän lehtikirjoituksen tekijän synnyin- ja kotitalo.
On tarpeen selvittää syy siihen, miksi suunnitelman yhtenä osana oli käynti Mairen kotona Raumalla lokakuun lopulla. Meistä Elisenvaaran kävijöistä Annikki Söderholm ja Esko Ahola kävivät toimittajan ja kuvaajan kanssa Mairen kotona Raumalla. Annikki Söderholm oli tavannut pommituksen loputtua Mairen, joka itki kuolevan äitinsä vieressä. Tämä tilanne jäi nuoren Annikki-lotan mieleen. Sitten kului vuosikymmeniä eikä Annikki Söderholm saanut mitään tietoja Mairesta, kunnes 1998 hän sai Hakupalojen kautta yhteyden, joka johti heidän ystävystymiseen. Pommituksen jälkeen metsikössä 9-vuotista Mairea ohjaileva nainen kysyi äidiltäni, että tuntisiko hän ehkä tämän. Äitini tiesi hänet koulunsa oppilaaksi ja lupasi ottaa hoivattavaksi, kunnes sukulaisiin saadaan yhteys. Tästä johtui, että Maire kuului perheeseemme kesä-heinäkuussa, kun evakkokoti oli Jalasjärven Luopajärvellä. Sitten elokuussa 1991 Särkisalon kyläjuhlissa kyselyn kautta Esko tavoitti Mairen. Tuntikausien tapaamisessa tammikuussa 1992 käytiin läpi kummankin elämänvaiheet.
Tätä kirjoittaessani tiedossani oleva viimeisin kuvaus oli käynti Sota-arkistossa tuon Rauman tapaamisen jälkeen. Ohjelman valmistelu kokonaisuudeksi kuitenkin jatkuu. Toimittaja Erkki Rahkola pyytääkin vielä lähettämään hänelle Elisenvaaran pommitukseen liittyviä valokuvia osoitteella:
Erkki Rahkola
YLE Asiaohjelmat
PL 277, 90101 OULU
Toimittajan antaman tiedon mukaan sunnuntaina 9. huhtikuuta 2006 TV1 esittää
Ykkösdokumentissa ohjelman: Elisenvaaran evakkopommitus, vaiettu murhenäytelmä.
Esko Ahola, Turku
Sirkka ja Eino Welling ovat saaneet lähtemättömät muistot Elisenvaaran ja sodan tapahtumista.
Lähtemättömät jäljet
Eino Welling oli nukkumassa Elisenvaaran asemalle pysähtyneessä junassa vaunun penkillä. Kesken kaiken hän kertoo heränneensä koneiden ja pommien aiheuttamaan meteliin. Paineaalto rikkoi vaunun ikkunat. Hän luikahti aivan aseman kohdalla olleen vaunun alle. Siitä alkoi tapahtumasarja, mikä ei tule häipymään silloin 8-vuotiaan Einon mielestä.Alhotojan kylästä lähti muiden evakkomatkaajien mukana Myllypellon aseman kautta Elisenvaaraan Väinö Wellingin perhettä. Perheen isä itse oli 01 syntyneenä työvelvollinen ja lastaamassa tavaroita. Vanhin sisar oli kuljettamassa kahta lehmää. Äiti Anna Leena t yttärensä ja poikansa kanssa sekä isoäiti, täti poikansa kanssa sekä sedän vaimo matkasivat kohtalokkaassa junassa.
Pommituksen alettua Eino erkani muista sukulaisista piilouduttuaan vaunun alle. Jossain vaiheessa asemalla ollut sotilas sanoi, ettei junan alle saa mennä.
- Kysyin sotilaalta, että lähteekö tämä juna. Ei lähtenyt, mutta siirryin lähellä olleeseen viemäriojaan, mistä sitten lähdin etsimään muita. Alueella oli pommikuoppia. Paikalle tuli lotta, joka kyseli että olet sie yksin ja kehotti menemään pommikuoppaan. Lotta kysyi, että pelkäät sie. Myönsin vähän pelottavan, jolloin hän sanoi laittavansa havuja päälle, etten näkisi.
Kuoppa oli kuitenkin niin syvä, että sinne alkoi tulla vettä. Niinpä Eino siirtyi lähellä olevien halkopinojen väliin. Sinne tuli myös eräs äiti muutaman vuoden ikäisen tyttönsä kanssa, joka ei puhunut mitään.
- Tytön äiti mietti jäädäkö sinne vai siirtyä johonkin muuhun suojapaikkaan. Kun toinen pommiaalto tuli, olin itse siirtynyt takaisin viemäriojaan. Siihen alueelle tuli pommeja niin, että halon kappaleet sinkoilivat ilmaan. Olen usein miettinyt tuon äidin ja tyttären kohtaloa. Miten heille mahtoi käydä, pohtii Eino vakavana.
Täti menehtyi
Kyseisen viemäriojan yli oli mahdollisuus päästä lankkua pitkin ja sitten aukion takana olevaan metsikköön. Missä ei suinkaan ollut turvassa eikä matalalla lentävien koneiden tulitukselta suojassa. Einon serkku on jälkeenpäin kertonut, ettei hänen äitinsä uskaltanut lähteä ylittämään ojaa vaan he jäivät asemalle. Siellä ojassa tämä yritti suojella poikaansa ja menetti siinä karmealla tavalla henkensä.
Ääni kuului Hiitolaan
Sirkka Welling o.s. Tiainen asui vanhempiensa Eemeli ja Impi Tiaisen kanssa noin 10 km päässä
Elisenvaaran asemalta Kuoksjärven kylässä Hiitolan puolella. Hän kertoo pommituksen kuuluneen
heille asti. Muutenkin sodan äänet saivat aikaan sen, että hän ei katso sotakuvia vielä tänä
päivänäkään.
- Muistan sen päivän elävästi. Pommituksesta puhuttiin koko pitäjässä. Lähellä olleen Alhon
aseman asemamies Aarne Pösö kertoi siellä kuolleen myös sotamiehiä siviiliuhrien lisäksi,
muistelee Sirkka.
Kullervo Huppunen
Lue lisää Räisäläisen 4/05 numerosta