Räisälän kylä-info

Näillä sivuilla pyritään esittämään useimmat Räisälän kylät. Olihan monessa kylässä koulut, nuorisoseurat, yhdistykset, myllyt ja muuta aktiivi toimintaa. Tietoja eri kylistä lisätään sitä mukaan, kun tietoa on saatavilla. Jos tiedät kylien asioista ja haluat täydentään sivun tietoja, niin ota yhteyttä sivuston ylläpitäjään. Kaikki lisätieto ja palaute on tervetullutta.

Alhotoja

Nykytilanne: Kylä Räisälän lounaisnurkassa on tyhjä ja asumaton. Kylän pohjoispuolella sillan alla kulkeva joki, joka on reunustettu nyt lahoavilla paaluilla. Kylän eteläpuolella Härkökorvessa on tyhjiä niittyjä.


Humalainen

Humalaisten kylä on Räisälän pitäjän eteläisin kylä, rajana Sakkola. Kylän uljaat hongikot tunnettiin, samoin harjujen väleihin sijoittuneet lukemattomat metsälammet sekä kylän läpi virtaavan Pahaojan kristallinkirkas vesi.
Kylän uskotaan saaneen nimensä mittavasta humalanviljelystä, ja humalasalkojen määrä olikin talokohtainen - muinoin jopa verot maksettiin humaloilla.
Eloisan kylän halkaisi kylätie, jota olivat tallanneet jo Pietari I:n ratsujoukot. Asutus oli pitkälti muodostunut tien varsille sekä joen partaalle. 79 taloa loi seudulle vaurautta kukin omalla tavallaan.
Yksi yhteinen tekijä kyläläisille on ollut 1902 perustettu nuorisoseura Alku ry, joka muistojen lisäksi on ainoa side, joka nykypäivänä yhdistää kyläläiset. Tuon nuorisoseuran toiminta on jatkunut jo toista sataa vuotta, sodan vuosia lukuun ottamatta, ja JATKUU EDELLEEN. Vuosittainen tapaaminen syyskokouksen yhteydessä on juhla, jossa rakkaus menetettyyn kotiseutuun on käsin kosketeltavissa.
100-vuotisjuhlaa vietettiin seuran perustamispaikalla, Humalaisten aholla, heinäkuussa 2002. Seura on julkaissut kyläkartan vuonna 1982, kyläkirjan vuonna 1995 ja nuorisoseuran historiikin vuonna 2002. Satavuotisjuhlissa vihittiin kylän ainoaan jäljellä olevaan rappukiveen kiinnitetty muistomerkki, myllynkivi. Se muistuttaa suomeksi sekä venäjäksi nykyisiä paikalle osuvia, että tässä oli aikoinaan elävä 79:n talon kylä.
Kylän tunnetuin merkkihenkilö on Juho Lallukka (1852-1913), joka syntyi Humalaisten kylän Heinahon tilalla. Menestyneen liikemiespariskunnan Juho ja Maria Lallukan muisto säilyy suomalaisten mielissä vuonna 1933 Helsingissä avatun Lallukan Taiteilijakodin myötä. Pariskunta testamenttasi lähes koko varallisuutensa sivistyksellisiin tarkoituksiin.
Vuosittaiset kotiseutumatkat ja edellä mainitut kirjalliset "jälkisäädökset" pitävät huolen siitä, että Humalaisten kylä on "eväsnyyttimme pohjalla vieläkin mukanamme".

Nykytilanne: Sotien jälkeen venäläiset purkivat kaikki kylän rakennukset. Jäljellä on vain rakennusten kivijalat, jotka muistuttavat ajasta jolloin kylä oli vireä ja elinvoimainen. Uusi venäläisten rakentama tie Kiviniemestä Räisälään ohittaa kylän itäpuolelta.

takaisin kyläkartalle


Humalanpelto

Humalanpelto kylä sijaitsi Unnunkosken tajaaman lähellä sillan itäpuolella. Kylä oli rekisteri kylä, mutta se luettiin yleisesti kuuluvan Unnunkosken laajaan kylää sekä Niemenkylään. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin. Siihen kuului noin kymmenen tilaa.

takaisin kyläkartalle


Hytinlahti

Ruotsin ja Venäjän välisten sotien 1570-1595 ja 1610-1617 jälkeen oli ruotsalais-suomalainen armeija miehittänyt Käkisalmen läänin. Armeija oli ryöstänyt lähes kaiken mikä oli mahdollista. Hävityksen jäljiltä Räisälässä oli vain 17 veroa maksavaa taloa, mikä oli viidesosa siellä ennen tuhoa olleista. Yksi taloista oli Hytinlahdessa. Olojen vakiinnuttua hävityksen jälkeen asukkaiden määrä alkoi hitaasti kasvaa.

Hytilahden kylä rajoittui pohjoisessa Kaukolan pitäjään. Kylää halkoi etelä-pohjoissuunnassa kulkeva maantie. Vuoksen vesistön yksi haara alkoi Juoksemajärvestä, Siirlahden puolelta jatkuen Unnunkoskelle asti. Kylä oli kasvanut ikään kuin virran molemmille puolille. Selkosen eteläisessä niemenkärjessä oli kylän koulu. Koska kylä oli paljolti vesistöjen pirstoma kävivät lapset opintiellä myös Unnunkoskella, Timoskalassa sekä Siirlahdessa.

Seurakunta- ja kristillinen yhteistyö Hytilahdessa oli hyvin aktiivista. Hytinlahdessa toimi jo varhaisessa vaiheessa 1800-luvun loppupuolelta lähtien pyhäkouluja. NKY (Nuorten Kristillinen Yhdistys) perustettiin 1919 Aatam Rännälin talossa. Unnunkosken koulu perustettiin vuonna 1890 ja sen koulupiiriin kuului myös Hytinlahti. Oppivelvollisuuden tultua voimaan muodostettiin Hytilahden koulupiiri vuonna 1923 ja koulu toimi alkuun vuokratiloissa. Oma koulu valmistui 1934 Selkojärven rannalle ja siinä toimi ylä- ja alakoulu.

Hytilahdessa elettiin pääasiassa maataloudesta. Tilat olivat kannakselaisittain keskikokoisia, peltopinta-alaltaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alle 15 ha. Hytinlahden Osuuskassa perustettiin 1910. Hytilahdessa ei ollut varsinaista teollisuutta. Rautakoprassa oli Simo Kuisman omistama kotitarvemylly, jonka yhteydessä oli myös sirkkelisaha ja pärehöylä. Hytinlahden työväenyhdistys perustettiin 1907, mutta sen toiminta loppui jo 1916. Räisälän Suojeluskunnan alaosasto toimi Hytilahdessa. Hytinlahden naisia liittyi Lotta-Svärd järjestön Unnunkosken kyläosastoon.

takaisin kyläkartalle


Härskeensaari

Härskeensaaren kylä asettuu historian valokeilaan 1500-luvun lopulla. Vuonna 1589 asiakirjoissa mainitaan sukunimeltään tunnettu luterilainen talonpoika Hendrich (Heikki) Härskinen (Herskin). Häntä voidaan perustellusti pitää kylän kantaisänä. Härskeensaari mainitaan jo vuonna 1613 asutuksi Tiurin, Unnunkosken, Humalaisten, Hytinlahden ja Räisälän kylän ohella. Härskeensaarella (Härskiänkylässä) asui 1600-luvun alkuvuosina ainakin neljä sukunimeltään tunnettua talonpoikaa: Liimatta, Javanainen, Akkoinen ja Matikka.

Härskeensaari sijaitsi Kannaksella Räisälän pitäjässä Vuoksen vesistön sivunhaarojen, peltojen, luonnonniittyjen, loivien mäentöyräiden, havu- ja sekametsien ympäröimänä, mitkä vesistöjen kanssa elävöittivät maisemaa. Härskeensaaren asema oli suojainen ja selväpiirteinen. Se oli kahden kapean Käkisalmen selkään laskevan haaran välisellä alueella. Härskeensaaren naapurikyliä olivat Unnunkoski pohjoisessa, Timoskala lännessä, Kivipelto etelässä sekä Sakkalinkylä ja Tiittala itäpuolella.

Lähes kaikki härskeensaarelaiset saivat elantonsa maataloudesta. Sivuelinkeinona lähes jokaisen talon väki kalasti. Aikaisempina vuosisatoina, vanhan Vuoksen aikoina, kalastus oli hyvinkin tärkeä elannon antaja. Härskeensaarelle tullaan kirkonkylästä Myllypellon kautta Käkisalmeen johtavaa valtatietä, josta erkanevat Kivipellontie ja siitä poikkeava Unnunkoskentie. Kylätiet olivat hiekkateitä, jotka haarautuessaan muuttuivat kärryteiksi ja kinttupoluiksi. Härskeensaarelta pääsi Timoskan virran yli kävelysiltaa myöten Timoskalaa. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin ja kouluun kuljettiin soutaen ja talvisin jäätä pitkin.

Nykytilanne: Kylän uusi nimi on Hvojnoje. Uusi venäläisten tekemä tie sinne alkaa Kivipellolta noin 0,5 km lähempää Räisälän keskustaa. Vanhoja suomalaisten aikaisia taloja on jäljellä kolme v.2010 ( Hatara, Lampela ja Rantala). Kylään on rakennettu venäläisten toimesta uudempia rakennuksia.

takaisin kyläkartalle


Ivaska, Ivaskanmäki

Kun Räisälän kirkolta Käkisalmen suuntaan mentäessä oli ylitetty Ivaskan silta, alkoi Ivaskan kylä. Vuodesta 1875 palveli liikennettä maantielautta, joka korvaantui räisäläisten yhteisvoimin rakentamalla sillalla vuonna 1908.

Heti sillan ylityksen jälkeen alkoi Ivaskan hovin alue. Hovin kaksikerroksinen päärakennus oli maantien vasemmalla puolella. Monet vaiheet kokeneen sukukartanon 1922 valmistunut päärakennus oli järjestyksessään kolmas. Ivaskan hovin päärakennuksen edustalta on löytynyt useita arkeologisia löytöjä, niin kuin muualtakin Ivaskaa ja Ivaskanmäkeä. Vuonna 1921 Räisälän kunta osti suurimman osan hovin maista ja osan tilan rakennuksista. Ivaskan hovista käytettiin myös nimitystä Iso-Ivaska ja aivan perustellusti. Sillä maantiestä vähän matkan päässä oli tila nimeltä Pikku-Ivaska.

Maantien oikealla puolella oli aivan lähellä rantaa oli Räisälän ensimmäinen meijeri. 1880-luvulla rakennettu meijerirakennus oli 1900-luvulla muutettu useamman perheen asunnoksi. Tästä vähän matkaa oli kunnan sairastupa ja lääkäritalo. Samalla alueella oli vielä Ivaskan saha. Ivaskaan kuului myös alue muutaman kilometrin verran Pyhäsalon tien suuntaan. Käkisalmen maantietä eteenpäin mentäessä erkani tie Ivaskanmäkeen. Sen tien varrella vasemmalla oli 1932 valmistunut komea kunnalliskoti ja toisella puolella tietä oli lastenkoti.

Noin kilometrin päässä Ivaskanmäen tien haarasta Käkisalmen suuntaan oli kunnan maalla tiilitehdas. Siinä valmistettiin tiiliä vain kesäisin. Vähän ennen Härkeensaaren tiehaaraa alkoi Kivipellon kylä. Kylän Ivaskanmäen puoleinen osa niin kuin myös Kivipellon kylään rajoittuva kylän alue erosivat muusta Ivaskasta siinä, ettei alueella ollut Hovin maita.

Ivaskan kylän pääelinkeinot olivat maa- ja metsätalous, karjanhoito ja kalastus. Ansiotyössä kävijöille suurimpia työnantajia olivat Räisälän kunta ja Ivaskan hovi. Monessa taloudessa hankittiin lisäansioita ajamalla talvisin hevosella rahtia. Myös eri alan ammattimiehiä oli kylässä, esimerkiksi muurari, räätäli, puuseppä ja seppä. Kylässä pidettiin erilaisia talkoita. Oli katonteko-, heinänteko-, viljanniitto- ja kyntötalkoita. Kylän väki kävi ahkerasti kirkossa sekä muissakin seurakunnan eri tilaisuuksissa. Ivaskan kylässä ei ollut omaa kansakoulua, vaan kylä oli jaettu alueellisesti kahteen eri koulupiiriin. Kirkonkylän koulupiiriin kuului Ivaskanmäen alue ja suuri osa Ivaskaa. Itäisin Ivaskan osa kuului Kivipellon koulupiiriin, samoin Pyhäsaloon johtavan tien varren alue.

Nykytilanne: Ivaska kuuluu Melnikovoon. Vanha Ivaskan silta on purettu ja tilalla uusi venäläisten tekemä. Ivaskan hovin päärakennus on säilynyt, mutta on huonokuntoinen. Kunnalliskoti on säilynyt ja on nykyisin asuntokäytössä huonokuntoisena. Kunnalliskodin tie on siitä erikoinen, että se on päällystetty betonilevyillä.

takaisin kyläkartalle


Karkola

Karkolan kylä kuului Makkolan koulupiiriin (kts. Makkola).
Kylässä oli yhdeksän tilaa v.1939: Kalliola - Tuomas Sunin talo, Hanskinmäki/Partala - Heikki Väkiparran tila, Kivimäki - Yrjö Väkiparran perikunnan talo, Henttilä - Ilmari Henttisen talo, Juhola/Kirala - Matti Sepän tila, Ryönälä/Tattari - Aarne Sepän talo, Haapamäki - Arvi Sipiläisen talo, Karkola - Antti Ravantin perikunta ja Seppälä - Juho Sepän tila. Näiden tilojen pääelinkeinona oli maanviljelys ja lisätienestiä saatiin sivuelinkeinoista. Poikeuksena Arvi Sipiläinen, joka toimi ammattimaisena teurastajana/lihanostajana.

takaisin kyläkartalle


Kiisanlahti

Kiisanlahden kylä sijaitsi Unnunkosken taajamasta itään Vuoksen toisella puolella. Siihen kuului noin kymmenen tilaa. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin.

takaisin kyläkartalle


Kirkonkylä

Nykytilanne: Räisälän kirkonkylän nimi on Melnikovo. Räisälän kirkonkylässä on säilynyt paljon vanhaa suomalaista rakennuskantaa. Kylässä on toimiva hiililämpövoimala. Kylän keskustassa on liikenneympyrä, josta on risteykset itään, länteen, pohjoiseen ja etelään. Risteyksessä on useita suomalaisrakennuksia. Uuden tiilivuorauksen saanut kunnantalo, jossa on pankki. Sen vieressä on kauppoja ja tori. Tien toisella puolella on puinen ortodoksikirkko ja neuvostoaikainen sotamuistomerkki. Liikenneympyrän toisella puolella vanha vihreäksi maalattu "Räisälän liike", joka on nykyisinkin kauppana. Sen vieressä on uusi kauppa ja muita rakennuksia. Myös vanha säästöpankin rakennus on säilynyt ja nykyisin se on postina.

Kunnantalon pohjoispuolella on puistikossa säilynyt 1912 rakennettu kivikirkko. Kirkon ympäristössä oleva vanha suomalaisten hautausmaa on nyt puistona. Kirkon edustalle on 1992 pystytetty Pro Patria -muistomerkki. Kirkko on nykyisin kulttuuritalona. Kirkon takana on useita viisikerroksisia kerrostaloja ja suuri osa väestä asuu näissä taloissa. Räisälän hovia on yritetty kunnostaa, mutta kunto on rapautunut ja se ei ole käytössä. Kirkolta pohjoiseen on säilynyt useita komeita puutaloja. Joen pohjoispuolella on hieno kookas pappila, joka on maalattu keltaiseksi. Myös pienpappila on säilynyt.

takaisin kyläkartalle


Kivipelto

Kivipellon kylä ulottui Tyyskänvirralta Timoskalan vastarannalle. Kylän halki kulki Särkisalo-Myllypellon tie. Kivipellon kylän pääelinkeinot olivat maa- ja metsätalous, karjanhoito ja kalastus. Kivipellossa ei ollut teollista toimintaa. Kylän keskus oli kansakolun seutu ja oma rakennus koululle valmistui 1936. Koulurakennus sijaitsi Särkisalo-Myllypellon tie varressa, noin kilometrin Härskeensaaren tien risteyksestä Särkisalon suuntaan. Kivipellon koulupiiriin kuului osa Ivaskanmäkeä ja Sakkali.

takaisin kyläkartalle


Kökkölä

Kökkölän kylä kuului Makkolan koulupiiriin (kts. Makkola).
Kylässä oli seuraavat talot/tilat v.1939: Setälä/Peltola - Matti Ruponen, Suotorppa - "Kolkan Iita", Tyynelä - Paavo Schwindt, Juhola/Romula - Juho Jortikan talo, Ahopelto - Veljekset Hanikka, Ahopelto - Veljekset Hanikka, Saloranta - Vesalaisten salotupa, Pienkopra - Juhon Kopran talo, Kuusimäki - "Puukan lerikka", Puukkala - Anna Puukan talo, Tietävä - "Puukan Mari", Koppana - Arvo Kylliäisen talo, Sepänlahti - Osuuskaupan myymälä/posti/Koposen paja, Rantala - Uuno Remeksen talo, Lahtela - Viljam Pokkisen talo, Makkolan maalaisliiton talo/Huvilinna.

Tämän kylän "liikekeskus" oli seurojentalo, kauppa, posti ja paja. Lähellä toimi myös Viljam Pokkinen, karjanostaja ja teurastaja. Valtaosa muista taloista sai toimeentulon maanviljelyksestä.

takaisin kyläkartalle


Köninginmäki

Köninginmäki oli rekisterikylä, mutta se luettiin yleisesti laajaan Unnunkosken kylään. Alue sijaitsi Unnunkosken taajaman pohjoispuolella ja rajoittui pitäjän pohjoisrajaan. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin. Köninginmäkeen kuului muutama tila ja sen kantatilat olivat Vätikkä ja Köninginmäki.

takaisin kyläkartalle


Lammasmäki

Lammasmäen kylä kuului Makkolan koulupiiriin (kts. Makkola).
Kylässä oli seuraavat talot/tilat v.1939: Sylkänmäki - Kustaa Blomin talo, Hutunmäki - Viljam ja Tauno Pusa, Metsotniemi - Pusan Salotupa, Ravakko - Anni Jortikka, Yrjölä - Juho ja Siiri Paavilainen, Torikan talo, Tammisen huvila, Hiekkaveräjä - Tuomas Paavilainen, Heikkilä - Heikki Paavilaisen perikunta, Jylönmaa - Juho Kuosan talo, Onnela - Tammiston Antin talo, Mykkälä - Adam Mykkänen, Rantala - Juho Rantalainen, Kekomäki - Matti Mykkänen, Pajulahti - Tuomas Korhosen talo.

Tilojen pääelinkeinona oli maanviljelys ja lisätienestiä saatiin sivuelinkeinoista. Kylässä oli suutari, kirvesmiehiä, rahdin ajajaa. Myös kesä-asukkaita muutamassa huvilassa.

takaisin kyläkartalle


Lamminautio

Siirlahti on runsaat kolme kilometriä pitkä ja paikoitellen hyvin kapea lahti. Se lähtee Helisevänjärvestä koilliseen ja lahden päässä muuttuu pelto- ja kyläalueeksi. Lamminautio on Siirlahden koulupiirin länsiosassa ja sijoittuu Siirlahden ja Kirvun rajan väliin. Vanha maantie, joka on rakennettu jo 1500 -Iuvulla Viipurin ja Käkisalmen välille, halkaisee Lamminaution kylän. Kylän nimen alkuperästä ei ole tietoa. Lienee niin, että siellä on ollut aikoinaan autiotila, mikä oli hyvin tavallista vanhan ruotsinvallan aikana. V. 1846 Lamminautiossa oli kaksi taloa, jotka omisti Pärttyli Jortikkaja Juho Eliaanp. Lavonen. V. 1908 Lavosen omistaman tilalla on tapahtunut omistajan vaihdos ja tilan halkominen. Uusina omistajina oli Olli Ollinp. Väkiparta (tilan nimenä Harjula) ja Antti Antinp. Seppä (tilan nimenä Rantala). Juho Väkiparta omisti Harjulan aina vuoteen 1935, jonka jälkeen se siirtyi Juho Kopralle. Toinen tilan puolikas (Rantala) on ollut Antti Sepän jälkeen Juho Poskiparran (Väkelän Juhon) omistuksessa. Ennen sotia Rantalan omistajaksi tuli Juho Häkli. Jortikka-tilan omistus oli vaihdellut moneen kertaan viime vuosisadalla.

takaisin kyläkartalle


Lohikallio

Lohikallion kylä sijaitsi noin 5 km Kirkonkylästä pohjoiseen Vuoksen länsipuolella. Lohikallio kuului Timoskalan koulupiiriin, jonne koulumatka oli noin 2 km. Kylässä oli 11 taloa/tilaa v.1939: Mari Leinonen, Helena Ruuskanen, Röksälä - Viljo Majuri, Vaskela - Antti Kuisma, "AskaisVasulaiset" - Vasili Suomen (ent.Asikainen) perilliset, Ahonsuo - Adam Vorne, Röksänkorpi - Antti Louhikkola (ent. Losikoff), Lohikallio - Juho Haikonen, Matti Illi, Mikko Musakka, Saari - Antti Pelkonen.

takaisin kyläkartalle


Lokinanpelto

Lokinanpelto oli pieni kylä Hytinlahden koulupiirin alueella. Kylässä oli 9 taloa/tilaa v.1939 ja osa tiloista rajoitui ahvenisen järveen. Talot: Paikkolanniitty - Aarne Lindberg, Paikkola - Simo Väkiparta, Riihimäki - Herman Laitinen, Arokallio - Vilppo Kotti, Lehmusmäki - Heikki Kotti, Aleksander Lindbergin talo/perikunta, Liisala - Arvi Sipiläinen, Haarala - Väinö Kauppinen, Poikselänharju - Pekka Kauppinen. Kylässä elettiin pääasiassa maataloudesta.

takaisin kyläkartalle


Luotsanlahti

Luotsanlahden kylä kuului Makkolan koulupiiriin (kts. Makkola).
Kylässä oli 7 taloa/tilaa v.1939: Seppälä - Antti Sepän talo, Hiekkala - Risto Rouhiaisen tila, Rällä - Tuomas Poikselän talo, Anttila - Antti Huppunen, Mattila - Matti Poikselän tila, Riekkosuo - Adam Poskiparta, Paikkoi - Ruskosuo - Liisa Sallinen. Tilojen pääelinkeinona oli maanviljelys ja osa taloista (perheistä) sai elatuksen toisten palveluksessa.

Luotsanlahden kylässä asui alunperin kaksi sukua, Huppuset ja Mykkäset. Kopriakin oli jonkin aikaa, mutta jo 1750-luvulta alkaen kylä oli pääosin noiden kahden suvun hallinnassa. Kylässä isojako päättyi 1841. Jakoa varten muodostettu Luotsanlahden tila oli tuolloin pinta-alaltaan n. 489 ha. Tämä tilajaettiin heti.

takaisin kyläkartalle


Läheniemi

Läheniemi ei ollut varsinainen kylä, vaan siihen kuului Läheniemen tila ja muutama lähitalo. On oletettu, että nimeen sisältyvällä lähteellä tarkoitettiin tilan alueella olevaa Läheniemen lammeksi kutsuttua lampea. Läheniemi kuului Unnunkosken koulupiiriin.

Matti Läheniemi s.1861 oli aikansa tunnetuimpia räisäläisiä. Hänen isänsä Erik Puputti siirtyi kotivävyksi Aatam Lavosen omistamaan Läheniemeen. Kun Matti tuli täysi-ikäiseksi, hän vaihtoi sukunimensä talon nimeen. Hän oli radikaali talonpoikaispoliitikko ja joutui usein konfikteihin viranomaisten kanssa. Läheniemi vastusti kiivaasti kaikenlaisia herroja, ja hän oli aina oppositiossa hallintoa vastaan. Läheniemi oli köyhän kansan ja erityisesti talonpoikien etujen puolustaja.

Matti Läheniemi ja Aina Maria Streng saivat lapset Veikon ja Lainan. Veikko Läheniemi oli jääkärivänrikki ja sai kaatui v.1918 Kivennavalla. Veikko haudattiin Läheniemen lammen rannalle. Laina tytär meni naimisiin veljensä räisäläisen taistelutoverin jääkärikapteeni Antti Junnkarin kanssa. Heidän isännyydessään oli Läheniemen vanha sukutila aina Karjalasta lähtöön saakka. Matti Läheniemi kuoli v.1942 ja haudattii poikansa Veikon hautakumpuun. Isä ja poika taistelivat maalle itsenäisen Suomen ja itselleen haudan rakastamansa kotilammen rannalla.

Nykytilanne: Läheniemen rakennukset ovat poissa. Hautakumpu on enää tuskin havaittavissa ellei ennestään tiedä sen tarkkaa paikkaa. Muistomerkki ja katos ovat ajat sitten hävinneet.

takaisin kyläkartalle


Makkola

Vuoden 1656-57 sota päättyi Ruotsalaisen voittoon ja sen johdosta lähes kaikki ortodoksit pakenivat Räisälästä Venäjälle. Aluelle muuttanut väestö ei kuitenkaan ollut täysin yhtenäistä. Savakojen ja äyrämöisten tavat ja kulttuuri olivat erilaisia jopa niin, että vielä 1850-luvulla vaatetuksen perusteella voi päätellä kumpaan joukkoon talonpoika kuului. Muiden heimojen osuus Makkolan varhaisesta väestöstä oli vähäinen. Sotien edellä 1930-luvulla ei enää voinut tunnistaa tai erottaa savakoita ja äyrämöisiä toisistaan.

Makkolan koulupiirin kuului kuusi kylää: Karkola, Kökkölä, Lammasmäki, Luotsanlahti, Makkola ja Näpinlahti. Koulupiirissä oli taloja 142 ja asukkaita noin 750. Kylissä vanhimmat talot olivat Ruotsin vallan aikana syntyneitä, kruununtalonpoikien asuttamia tiloja ja näistä lohkottuja pientiloja. Poikkeuksena Näpinlahti, jonka talot olivat entisiä seurakunnan torppia. Todellisia suurtiloja ei Makkolan koulupirissä ollut. Talollisten joukossa oli vain muutamia joiden tilan koko ylsi yli 200 ha. Räisälän kirkolta Sairalan asemalle johtava tie valmistui 1898 ja oli Makkolan koulupiirin tärkein maantie. Toinen tärkeä maantie oli koulupiirin pohjoisosan läpi kulkeva Siirlahdentie, joka noudatteli ikivanhaa ratsutietä.

Makkolan merkittävin teollisuuslaitos oli Vaitojan veljesten saha, joka harjoitti vientisahausta. Saha, puusepänverstas ja mylly työllistivät n. 10 henkilöä ja välillisesti puunhankinnan ja ajojen ansiosta huomattavasti enemmän.

Sahaustoimintaa harjoittivat myös sirkkelisahurit, joita koulupiirissä oli kaksikin. Rakennusmiehiä, maalareita, muurareita, kirvesmiehiä, kivimiehiä jne. oli kolupiirissä monia, osa toimi urokoitijoina työskennellen naapuripitäjissäkin. Suutareita ja räätäleitä oli koulupiirissä useita samoin ompelijoita, myös ammattimainen kutoja. Hierojia, kuppareita ja lapsenpäästäjiä oli heitäkin tarpeeksi. Ammattimaisia parsiniekkoja jotka ostivat ja teurastivat karjaa oli koulupiirissä ainakin kaksi. Oli nahkuri, useita seppiä, veneiden tekijöitä, rekien ja kärrien tekijöitä ja tietysti seppiä. Maanmittari, poliisi, vankivyöräri ja pontikankeittäjä löytyivät myös omasta takaa. Räisälän osuuskauppa avasi sivumyymälän Makkolaan 1931.

Koulupiirin sivistyselämän keskus oli seurojen talo (maalaisliiton talo) siellä kokoontuivat paikalliset yhdistykset etenkin nuorisoseura Pyrintö. Seurojen talolla harjoitteli ja esiintyi myös Makkolan jouhiorkesteri. Seurojen talon vieressä oli urheilukenttä, joka oli ahkerassa käytössä. Makkolan kansakoulu perustettiin 1913 vuokratiloissa ja varsinainen koulurakennus valmistui 1918. Alakoulun toiminta alkoi vasta 1930.

Nykytilanne: Kylä uusi nimi on Studenoje. Kylässä on vanhoja pieniä asuintaloja ja hökkeleitä. Kylässä ei ole mitään palveluita.

takaisin kyläkartalle


Muonola

Muonolan kylä sijaitsi Unnunkosken tajamasta noin 2 km:n päässä, sillan itäpuolella Vuoksen rannalla. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin. Siihen kuului noin kymmenen tilaa.

takaisin kyläkartalle


Myllypelto

Myllypellolta ei ole löytöjä kivikaudelta. Räisälän runsaat kivikautiset löydöt ovat 21 metrin korkeuskäyrän yläpuolella ja Kivipellon alue oli silloin veden alla. Särkisalon naapurikylässä on useita löytöjä, joten voimme olettaa kivikauden ihmisten kalastelleen Myllypellon alueella. 1600-luvun lopulla tuli kylään ensimmäiset pysyvät asukkaat: Puputit, Hännikäiset ja Homan.

Lumilahti on aina ollut kyläläisille särpimen antaja ja joillekkin huomattavakin tulonlähde. Vuoksen vedenpinnan laskussa 1857 antoi Lumilahti runsaasti maata viljelykseen ja karjalaitumiksi. Kulkuyhteydet pitäjän keskukseen olivat ratsupolut ja Vuoksi. Syksyllä 1872 Venäjän keisari määräsi räisäläiset rakentamaan maantien Särkisalon kylän läpi Käkisalmen pitäjän rajaan. Tyyskän ja Ivaskan salmiin tehtiin lautat, jotka kantoivat neljä hevosta rattaineen. Lautat korvattiin silloilla vuoteen 1909 mennessä. Hiitola - Raasulin rautatien rakentaminen 1913 - 1919 toi työtä ja asukkaita Myllypellolle. Käkisalmeen johtavalta tieltä rakennettiin ns. asematie vuonna 1919 Myllypellon asemalle.

Karl Fazer hankki omistukseensa v.1918 Pyhäjärveltä Vpl. Taubilan kartanon. Kartanoon kuului mm. metsää 2770 hehtaaria ja ne rajoittuivat Myllypellon kylään. Taubilan hovin metsän hakkuut aloitettiin v.1924 ja ne kestivät pari vuotta. Tukkien kuljetukseen asemalle tehtiin pienoisrautatie. Noina vuosina Myllypelto oli yksi suurimmista tukkipuun lähetysasemista Suomessa.

Ensimmäinen kauppa avattiin kylään vuonna 1877. Sen toiminta ei kestänyt kauaa ja vasta vuonna 1905 uusi kauppa aloitti Myllypellolla.Yritystoimintaa oli mm. meijeri, sementtivalimo, saha ja myllyt. Myllypellolla toimi myös VPK. Nuorisoseura perustettiin v.1911 ja seuran nimeksi annettiin "Säde". Oma nuorisoseuran talo valmistui v.1915. Työväenyhdistys perustettiin ensimmäistä kertaa v.1915, mutta pysyvä yhdistys v.1920. Yhdistykselle oma talo Myllypellon keskustasta saatiin v.1935 ostamalla valmis tila. Räisälän maamieseura peustettiin 1899 ja Myllypellolla toimi maamiesseurapiiri jo v.1905. Myllypellon Marttayhdistys ry perustettiin v.1925. Suojeluskunta toimintaa oli kylässä heti Räisälän suojeluskunnan perustamisesta v.1917. Lotta-Svärd Myllypellon kyläosasto perustettiin v.1926. Kansakoulujen perustamisen jälkeen myllypeltolaiset kävivät aluksi Särkisalon koulussa. Vuonna 1913 perustettiin Myllypellolle oma kansakoulu.

Nykytilanne: Myllypelto on säilynyt aseman nimenä, tosin kyrillisenä versiona Kommunary Mjulljupelto. Kylässä on sekamelskassa neuvostoaikaisia kerrostaloja, suomalaiskauden rakennuksia, pikkuhökkeleitä ja tuotantolaitoksia. Kylän aseman molemmin puolin on kauppoja. Kaksi suomalaiskauden navettaa on säilynyt. Päätien molemmin puolin on suomalaisia asuintaloja ja turkistarhoja.

Muistoja Myllypellolta:
  • Leo Kohonen, kansakouluopettaja Urho Kohosen poika muistelee lapsuuttaan Myllypellolla:
    tarinaa Myllypellolta

takaisin kyläkartalle


Neitsytkallio

Neitsytkallion kylä sijaitsi Ivaskanmäen kylän yläpuolella Vuoksen itärannalla. Kylästä oli Räisälän kirkonkylään matkaa tietä pitkin noin 5 km. Neitsytkallio kuului Kirkonkylän koulupiiriin ja sen koululaiset oli koulupiirin pitkämatkaisimmat (kesäkelillä 5 km, soutumatka 2,5 km ja talvella hiitäen 3 km). Kylässä oli 11 taloa/tilaa v.1939: Juho Sinkko, Simo Rakkolainen, Helena Iivonen os. Sinkko, Matti Kopra, Matti Kopra, Matti Pelkonen, Johannes Rakkolainen, Viljami Kilpinen, Heikki Rappe ja Eino Rakkolainen.

takaisin kyläkartalle


Niemenkylä

Niemenkylä kuului Unnunkosken koulupiiriin (kts. Unnunkoski).
Niemenkylä tarkoittaa aluetta, johon kuuluu osia useista Unnunkosken kylistä (Pataksela, Tiittala, Kiisanlahti, Läheniemi, Humalanpelto, Muonola, Sutkenlahti). Niemenkylän eteläraja on Sutken kohdalla.

takaisin kyläkartalle


Näpinlahti

Näpinlahden kylä kuului Makkolan koulupiiriin (kts. Makkola).
Kylässä oli 28 taloa/tilaa v.1939: Pilkansoppi/Nurkkala - Antti Suutarin talo, Savolainen - Helena Savolaisen mäkitupa, Louhela- Antti Savolaisen talo, Maijala - Juho Kekin talo, Neitsytaho - Maria Pelkosen talo, Kotiranta - Akseli Kuokkasen talo, Koskelä - Väinö Vaetojan omistama, Koskela - Niukkanen tila, Koskela - Erik Kuokkasen tila, Pappilan mylly - August Koponen, Lähteenkorva - Juho Heikkosen talo, Lähteenmäki - August Pirkkalaisen talo, Ikmäki/Auneheikkilä - Ilmari Sepän talo, Pyy - Eino Ruposen talo, Raja-aho - Pekka Raja-ahon talo, Kalliola - Immanuel Eevan talo, Anttila - Toivo Henttisen tila, Patjaksen salotupa- Tuomas ja Elina Eeva, Pekke Virolaisen mökki, Mäenala - Toivo Jortikka, Peräkorpi- Kaarlo Kopran talo, Läherinta - Sulo Kuhan talo, Pekkala/Tammala - Iida Seppä, Pekkala - Juho Sepän talo, Hietakangas - Ville Poikselän talo, Mäenrinne - Matti Tenhosen talo, Niemi - Nuutti Rantalaisen talo, Paikkoi - Juho Kopran paikka.

Näpinlahden talot olivat entisiä seurakunnan torppia. Tilojen pääelinkeinona oli maanviljelys ja lisätienestiä saatiin sivuelinkeinoista. Pappilan myllyn vuokraajana ja myllärinä toimi pitkään August Koponen, kuuluisan veljessarjan nuorin.

takaisin kyläkartalle


Pataksela

Patakselan kylä sijaitsi Unnunkosken tajaaman vieressä sillan itäpuolella. Kylä oli rekisteri kylä, mutta se luettiin yleisesti kuuluvan Unnunkosken laajaan kylää sekä Niemenkylään. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin. Siihen kuului noin kymmenen tilaa.

takaisin kyläkartalle


Piiskonmäki

Piiskonmäki oli rekisterikylä, mutta se luettiin yleisesti laajaan Unnunkosken kylään. Alue sijaitsi heti Unnunkosken kylätaajaman pohjoispuolella ja siihen kuului noin kymmenen tilaa. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin.

takaisin kyläkartalle


Putoria

Räisälän kirkonkylän keskustasta johti neljä maantietä eri suuntiin. Kun lähdettiin kulkemaan Käkisalmeen menevää tietä noin kilometrin verran, tultiin Putorian kylään. Tienhaaran viitta näytti vasemmalle Käkisalmeen ja suoraan menevä tie osoitti Kiviniemeen päin. Tienviitan soikeassa keskus kilvessä oli ennen vanhaan nimi PUDORIA, asiakirjoissakin käytetty, josta nimestä kansa pudotti puheessaan "herras-d:n" pois.

Putorian kartanon vanha päärakennus risteyksessä oli parin sadan metrin etäisyydellä Ivaskan sillasta. Kun lähdettiin Kiviniemen tielle, sijaitsi ensimmäisenä maantien oikealla puolella Paavilaisten sisarusten pieni kotitalo pihoineen. Sen jälkeen kallion takana samalla puolella tietä Tervosen punaiseksi maalattu kauppatalo. Sitten alkoivat kansanopiston pellot. Vasemmalla mäntyharjanteella rakennusryhmä, kauppaneuvos Lallukan lahjoittama kartano eli opiston myöhemmin sodassa palanut päärakennus, opettajien ja oppilaiden asuntolat sekä veistola lähellä Vuoksen rantaa.

Muutaman sadan metrin päässä tuli vastaan Putorian pieni "naapurilähiö" - Parkalan kylä. Ensimmäisenä oikealla kujasten päässä oli Tontin Annan asumus. Seuraavana oli seppä Edvard Kärkkäsen talo pajarakennuksineen. Heillä oli kylän ensimmäinen puhelin ja kuorma-auto tukinajoon. Einari Kärkkänen toimi autonkuljettajana. Aivan tien laidassa oli Eljas Pöystin talo, pihassa kylän nuorison suosima tukeva kiikku. Kapean kylätien tuntumassa oli Härkösen Antin talo. Kauempana metsän laidassa sijaitsi Katri Multasen harmaan talon pihapiiri. Viimeisenä tien poskessa oli punertava pikku mökki, jossa Seppälän Taavetti asusti Maijansa kanssa. Oikealla aukeni Karhulammen suo, vasemmalla nousi kivikkoinen tie Tuulaskoskelle. Tästä kohdasta kertyi matkaa kirkolle parisen kilometriä. Parkalan kylän kaikki asumukset oli rakennettu maantien oikealle puolelle, koska vasemmalla kohosi männikköinen harju ja sen takana virtasi rauhallinen Vuoksi.

Juho Lallukka osti Pudorian kartannon ja kunnostutti sen opetustarkoituksiin, hankki opetusvälineet ja palkkasi opettajat ja maksoi kaikki opiston kustannukset viiden vuoden ajan. Opisto aloitti työnsä 9.11.1908. Räisälän valtauksen yhteydessä 1941 opiston päärakennus, poikien asuntola, sekä karja- ja talousrakennukset tuhoutuivat.

takaisin kyläkartalle


Rautakopra

Rautakopran kylä kuului Hytinlahden koulupiiriin (kts. Hytinlahti).
Rautakoprassa elettiin pääasiassa maataloudesta. Kylässä oli Simo Kuisman omistama kotitarvemylly, jonka yhteydessä oli myös sirkkelisaha ja pärehöylä

Nykytilanne: Kylän uusi nimi on Koverino. Kylässä on säilynyt navetta, jossa on komea kivijalka. Vielä 2000-luvun alussa kylässä seissyt kookas suomalainen hirsirakennus on palanut. Kylään ei ole tienviittaa, kylttiä eikä siellä ole kauppaa tai mitään palveluja. Kylässä on vain iso hiekkakuoppa ja muutamia datsoja.

takaisin kyläkartalle


Räisälä

Pitäjän keskustan kylä oli nimeltä Räisälä, mutta keskustan seudusta haastettaessa käytettiin tavallisesti selvemmin kuvaavaa nimeä Kirkonkylä (kts. Kirkonkylä).

takaisin kyläkartalle


Sakkali

Pitäjän eteläisin vesireitti Marttilan selältä ohittaa Virransaaren, virtaa alitse Tyyskän sillan ja jatkuu leveänä hyvänä soutuväylänä, Tyyskän virtana. Ohittaa Taarpytyn saaren. Saavutaan Sakkalin lahdelle, Virta jatkuu oikealta kulkuaan Sakkalin niemen ohitse. Saavutaan Vuoksen järvelle. Useimmat talot ovat Sakkalin lahden vasemalla, Kivipellon puoleisella rannalla, muut Sakkalin niemessä.

Etupäässä elettiin omavaraistaloutta, mutta usein käytiin Käkisalmassa myymässä tuotteita. Sakkalin niemessä oli iso laituri, josta kesäisin lähdettiin Käkisalmeen. Myytäväksi vietiin voita, kalaa, marjoja, sieniä ja monenlaita tavaraa. Talvisin kuljettiin hevosilla jäätä pitkin. Matkaa oli 17 km.

takaisin kyläkartalle


Siirlahti

Varhaisimmat Räisälän alueelta tehdyt kivikautiset löydöt ovat suurelta osin pitäjän pohjoisosista Siirlahden alueelta. Myöhäisemmistä ajoista muistuttaa "Pontuksen sotatie" eli tie Saralasta Siirlahden kautta Kaukolaan ja Käkisalmeen. Tie tehtiin ruotsalaisen hallintokaudella yhdystieksi Viipurista Käkisalmeen, kun Pontus de la Gardie (1520-1585) oli vallannut Käkisalmen.

Räisälän pitäjän luoteiskolkassa sijaitseva Siirlahti oli aikoinaan vireä kylä. Vuonna 1939 Siirlahden koulupiirissä oli 95 taloutta ja noin 500 asukasta. Kylässä oli kaksi kaksi kauppaa, kansakoulu ja suojeluskuntatalo.

Vuonna 1878 avasi Juho Lallukka ensimmäisen oman kauppansa ja ensimmäisen kaupan Siirlahteen, Jääskeläisen talon riiheen. Lallukan vaimo Maria oli Jääskeläisen tyttäriä. Tämän jälkeen kului 45 vuotta, ennen kuin Toivo Kuisma perusti v. 1925 Siirlahteen kaupan. Kiinteiden kauppojen lisäksi paikkakunnalla kulki etenkin talvikausina kierteleviä laukkukauppiaita pientavaroineen.

Kansakoulu aloitti toimintansa Siirlahdessa v. 1904 ja kirjasto v. 1908. Siirlahteen perustettiin kesällä v. 1915 oma nuorisoseura "Valon-Soihtu". Kuorotoimintaa oli kylällä ja Siirlahden sekakuoro esiintyi monissa tapahtumissa. Suojeluskunta perustettiin Räisälään v. 1917 ja Siirlahteen perustettiin oma suojeluskunnan osasto. Siirlahden suojeluskunnan talo saatiin valmiiksi juuri ennen talvisotaa v. 1939.

Pääelinkeinoina Siirlahdessa oli maa- ja metsätalous. Metsästyksen ja kalastukseen oli myös hyvät edellytykset suurilla saloilla ja kalaisissa järvissä ja lammissa, joita Siirlahden aluella oli kaikkiaan 14. Räisälän maamiesseura perustettiin jo v. 1899 ja Siirlahteen perustettiin v. 1927 oma maamiesseuran piiri. Räisälän marttayhdistys perustettiin v. 1914 ja Siirlahteen perustettiin oma kylän kerho v. 1938.

Nykytilanne: Kylän uusi nimi on Zavetnoje. Siirlahden entisistä rakennuksista on jäljellä vain kansakoulu, sitä vastapäätä suojeluskunna tiilirakennus ja kaksi kyläkauppaa. Muut on hävitetty pois. Uusia rakennuksia on pystytetty palvelemaa kesäsiirtolaa Kosmonaut -2, joka on kylään perustettu v. 1948. Kaiken aikaa kohoaa uutta loma-asustusta, erityisesti Juoksemajärven ympäristöön. v. 2008 avattiin Siirlahden entisen kansakoulun tiloihin kotiseutumuseon ja v. 2010 avattiin museoon Siirlahti-osaston yhteistyössä suomalaisten kanssa.

takaisin kyläkartalle


Sutkenlahti

Sutkenlahti oli muutaman talon muodostama alue Unnunkosken eteläosassa ja se kuului kuului Unnunkosken koulupiiriin.

Korkean Vuoksen aikana oli tehty Savilahden ja Sutkeenlahden yhdistävä kaivanto. Silloin vesimassat voimakkaina virtasivat ja pyörittivät kaivannon suulla olleen myllyn valtaisia vesirattaita. 1850-luvun paikkeilla rakennettiin Sutkenhovin pitkä 1-kerroksinen päärakennus. Varhaisimmilta ajoilta Sutkenhovin omisti ainakin van Assendelf suvun jäsenet. Käkisalmelainen jauhokauppias Kannin sai hovin omistukseensa ja hänen jälkeläiset hallitsi sitä 1900-luvun alkuun asti. Seuraava omistaja oli Juho Kuisma ja viimeiseksi jäi Antreasta muuttanut Antti Rouhiainen perheineen.

takaisin kyläkartalle


Särkisalo

Särkisalon Hovisaari on historiallista seutua. Siellä on ikivanhaa asutusta ja monet hautalöydöt ovat antaneet arvokasta tietoa maamme historiasta. Kauniit korut ovat olleet esikuvina lukuisille tämän päivän koruille. Vuonna 1728 asui Särkisalossa ainakin seuraavat talolliset: Heikki Torkkeli, Yrjö Nikki, Niilo Nikki, Yrjö / Simo Torkkeli, Matti Sojakka, Juhana Laukkanen, Vilppu / Abraham Pokkinen, Risto Tontti, Antti Sallinen, Simo / Risto Puputti, Heikki Sallinen ja Eerik Puputin leski.

Särkisalon kylä sijaitsi Räisälän kirkonkylältä itään Käkisalmeen menevän maantien varrella. Tämä maantien määräsi Venäjän keisari rakennettavaksi v.1872. Lautat korvattiin silloilla v.1909. Särkisalon kylä alkoi Tyyskän sillasta ja päättyi Mustanojan siltaan. Siinä oli Korpelaa, Marttilankolkkaa, Salopuolta ja Salokylää, josta lähti tie Hovisaareen, Rammansaareen ja Sikosaareen. Ennen Mustaojan siltaa lähti Suotie Tiiranmäkeen päin. Kylän päätietä oli 7-8 kilometriä. Taloja oli 223 ja asukkaita toista tuhatta 1930-luvun lopuilla.

Suurin osa Särkisalolaisista sai toimeentulon maataloudesta. Oli myös seppiä, suutareita, muita nikkareita ja muutama ammattikalastaja. Kylässä oli mylly ja sen yhteydessä sahalaitos. Särkisalossa oli oma osuusmeijeri. Ensimmäisen kaupan perusti Mikko Haikonen 1900-luvun alkuvuosina Korpelan mäkeen. Vuonna 1936 oli Särkisalossa jo viisi kauppaa: Keski-Karjalan Osuusliike, Räisälän Osuuskauppa Korpelassa, Sokuran kauppa, Kaikkosen kauppa ja Räisälän Osuuskauppa Salokylässä. Särkisalon osuuskassa perustettiin v.1906.

Kansakoulu valmistui Särkisalon Pitkämäkeen v.1899. Koulu olikin Särkisalon toisessa laidassa, koska koulu suunniteltiin yhteiseksi Myllypellon oppilaiden kanssa. He kävivätkin 12 vuotta Särkisalon koulua, ennen oman koulun valmistumista. Särkisalon koulu muuttui ylä- ja alakouluksi v.1925. Työväenyhdistys perustettiin v.1907 ja se sai oman talon v.1914 (entinen osuuskauppa) Korpelanmäeltä. Nuorisoseura perustettiin v.1905 ja oma nuorisoseuran talo rakennettiin v.1920. Särkisalon marttayhdistys perustettiin v.1922. Särkisalossa oli oma suojeluskunnan osasto. Itsenäistä lotta toimintaa ei ollut, vaan se keskittyi kirkonkylän Vartiosuojan ympärille.

Nykytilanne: Kylän uusi nimi on Krotovo. Särkisalo on 2,4 km pituinen kyläkokonaisuus, jossa on harvakseltaan yksittäisiä pientaloja. Särkisalon koulu on säilynyt ja on nykyisin remontoitu ulkoapäin. Kylässä on toimiva kauppa.

takaisin kyläkartalle


Tarhala

Tarhalan kylän alue sijatsi noin 3 km Kirkonkylältä pohjoiseen. Sen keskus oli Kaukolan tien ja Siirlahden tien risteyksen ympäristö. Tätä teiden yhtymäkohtaa kutsuttiin Tienristinmäeksi.Tienristin alarinteessä sijaitsi Räisälän Osuuskaupan myymälä. Kylässä oli 8 taloa/tilaa v.1939: Tienristin Simo - Simo Pelkonen, "Lallukkalaiset" - Toivo Pelkonen, Tapanainen - Klaus Sarasto, Räisälän Osuuskaupan myymälä, Sipiläiset - Arvo Sipiläinen, Heikki Rakkolainen, Majasaari, Malaska - Mikko Leppänen.

takaisin kyläkartalle


Tekemälahti

Tekemälahti oli rekisterikylä, mutta se luettiin yleisesti laajaan Unnunkosken kylään. Alue sijaitsi Unnunkosken taajaman pohjoispuolella ja rajoittui pitäjän pohjoisrajaan. Kylä kuului Unnunkosken kolupiiriin. Tekemälahteen kuului noin kymmenen tilaan. Tekemälahdessa oli laivalaituri, jossa poikkesivat Käkisalmen reitin laivat.

takaisin kyläkartalle


Tiittala

Timoskalan ohella oli Tiittalan kylä toinen Räisälän ortodoksisten karjalaisten asuma alue. Kylä sijaitsi pitkän ja kapean Savilahden pohjoisella rannalla. Tiittalassa olivat Olkkoset valtasukuna ja siitä johtuen Tiittalaa kutsuttiin myös Olkkolaksi. Tilojen maat olivat varsin reheväkasvuisia, sijaitsivathan ne yleensä kaikki Vuoksen päivänpuoleisella rinteellä.

Tiittalan eli Olkkolan asujamistona oli alkujaan vain kolme tilaa: Hinkkala, Jaakkola ja Simpanen eli Issakoffilaiset. Viimeksi mainitusta myöhemmin jakotoimituksen kautta muodostui Jurkkala. Kylässä oli vielä eräitä pienempiä asuintiloja. Tiittala kuului Unnunkosken koulupiiriin.

takaisin kyläkartalle



Timoskala

Pähkinäsaaren 1323 ja Täyssinän 1595 rauhoissa Käkisalmen läänin katsottiin kuuluvan itäisen kirkon piiriin. Stolbovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni joutui Ruotsille ja ortodokseja pakkokäännytettiin ja -kastettiin. Siksi tapahtui ortodoksien joukkomuuttoja Venäjälle, Tverin alueelle. Vuosina 1656-1657 muutti pois 4107 ortodoksiperhettä. Ehkä Timoskankin seudulle jäi muutamia umpiniskaisia ja uskossaan sitkeästi pysytteleviä.

1660-luvulla Räisälän ortodoksit luettiin kuuluvaksi Tiurulan seurakuntaan. Tiurula sijaitsee Hiitolan pitäjässä Laatokan rannalla. Vuodesta 1932 alkaena kuuluivat he jälleen Käkisalmen seurakuntaan. Räisälän ortodokseja on ollut erityisesti Timoskan ja Tiittalan kylissä kahden puolen Vuoksea. Vanhin rukoushuone Räisälässä lienee kuitenkin ollut Rammansaaressa Särkisalon kylässä. Räisälän ortodoksella oli hautausmaa Unnunkoskella, Lankisen myllyn lähellä. Uusi hautausmaa perustettiin myöhemmin keskelle ortodoksista asututsta Timoskan Haapaniemeen. Haapaniemessä on ehkä jo hyvinkin kauan ollut rukoushuone eli tsasouna. Uusin ja laajennettu rukoushuone tehtiin sinne 1926.

Timoskalan kylä oli pieni kylä verrattuna pitäjän moneen muuhun kylään. Kylän maat sijaitsivat yhtenäisenä alueena, jonka itäinen reuna oli Vuoksi. Kylän keskiosassa sijaitseva Korpilahti ja se oli ennen vuoksen laskua avoimessa yhteydessä Vuokseen. Kylän poikki kulki maantie Räisälän kirkolta Kaukolaan. Vuoden 1701 maakirjan mukaan mainitaan Timoskalassa asuneen Jeherma Senkof, Senka -nimisen henkilön, sittemmin vuoden 1728 maakirjan mukaan Conrad Senou Sinko ja Daniel Senou Sinko samasta talosta sekä Jefrem Aristow Sinko. Timoskalan kylässä oli 29 maarekisterissä olevaa taloa vuonna 1939. Kylän talot olivat kovin pieniksi tiloiksi: 1-5 ha 13 kpl, 5-10 ha 5 kpl ja 10-20 ha 8 kpl.

Timoskalan kansakoulu aloitti toimintansa 1927 vuokratiloissa. Kylään valmistui 1938 uusi koulurakennus, joka oli silloin Räisälän ajanmukaisin. Koulussa toimi alakoulu vuodesta 1930 lähtien. Timoskalan koulupiiriin kuului taloja Vuoksen toiselta puolelta Kivpellosta ja Hytilahdesta Väkelän sillan eteläpuolelta. Myös muutamia taloja Tarhalasta ja Lohikalliosta. Vuonna 1921 perustettiin Timoskalan Nuorisoseura Alku.

Nykytilanne: Kylä lasketaan kuuluvaksi Melnikovoon. Kivinen kansakoulu on säilynyt ja on ollut aika ajoin majoituskäytössä. Nyt se on kunnostettu yksityishuvilaksi, joka on eristetty puomilla. Muualla kylän alueella on peltoja ja muutama vanha talo.

takaisin kyläkartalle


Tiuri

Tiurin kylässä on ollut asutusta jo kivikaudella. Kylän rajalta Alhotojalta on löydetty n. 6000 vuotta vanha kivikautinen asuinpaikka. Noin 4000 vuotta sitten Saimaan vesistön vedet raivasivat tiensä Vuoksea myöten Laatokkaan Tiurin kylän halki. Satoja neliökilometrejä jäi järven pohjaa jäi kuivaksi, heikentyivät kalastus mahdollisuudet, hävisi asutuskin Tiurin alueelta ehkä vuosituhansien ajaksi. Pronssikaudeltakaan ei ole löydetty kylän alueelta asutukseen viittaavia merkkejä. Vasta rautakaudella n. vuoden 500 paikkeilla on Vuoksen rantojen todettu asututksi.

Tiurinlinna syntyi 1100 tai 1200-luvulla alussa saarelle Vuoksen kapeimpaan kohtaan, samoihin aikoihin kuin Käkisalmen linnakin. Saari oli n. 230 m pitkä ja 40-60 m leveä, jonka ympärille asukkaat rakensivat kivimuurin. Kaivauksissa on todettu linnassa olleen toistakymmentä puurakennusta. Kylän läntinen raja oli v. 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauhan raja. Tämä jätti Tiurin Venäjälle kuuluvaksi ja avoimeksi hillittömille ryöstöille. Ruotsalaiset hävittivät linnan vuonna 1411.

Nykyisistä tiurilaisista suvuista Henttisen suku on ollut jo Tiuria asuttamassa 1600-luvun puolen välin seuduilla. 1600-luvun lopuilla on Torsti ja Lallukka suvut siellä asuneet sekä muutamia muita. Vuoden 1857 tapahtuneen Vuoksen laskun jälkeen vesi laski yhdellä kertaa 4-5 m, joten Tiurin kylän kohdalla matalista liejupohjaisista rannoista tuli satoja hehtaareja peltoa. Samalla hiljeni Tiurin kylän kohdalla ennen niin mahtava Vuoksen uoma hiljaiseksi sisäjärveksi.

Tiurin kylä oli laaja pinta-alaltaan ja asukkaita noin 1000. Läpi virtaava Vuoksi jakoi sen kolmeen kyläryhmään: Joenpuoli - Suurkylä -Alhotoja-Härkökorven ryhmiin. Kylä oli jaettu kolmeen kansakoulupiiriin: Tiuri, Kynsijärvi ja Alhotojan piiri. Näissä kolmessa piirissä toimi ylä- ja 36-viikkoinen alakansakoulu. Näiden lisäksi osa Salopuolen lapsista kävi Humalaisten koulupiirin koulussa.

Kylälle antoi leimansa sen voimakkaasti kehittyvä maatalous. Sen 152:lla viljelijällä oli peltoa yhteensä 1302,8 ha eli 8,57 ha viljelmää kohti. Teollisuuslaitoksia ei kylässä ollut, lukuunottamatta Tiurin Mylly- ja Sahaosuuskunnan omistamaa myllyä. Tiurinkosken länsirannalla oli kauppias Paavilaisen liiketalo jo 1800-luvun loppupuolella. Tämä siirtyi 1907 perustetun Tiurin Osuuskaupan omistukseen, jossa toimi osuuskunnan päämyymälä. Sivumyymälät olivat Humalaisissa ja Tiurin kylässä.

Tiurin Nuorisoseura toiminta alkoi v. 1905 ja oli yksi seutukunnan ripeimmin ja monipuolisimmin toimiva valistusjärjestö. Seuralle valmistui oma talo v. 1919 kylän keskustaan. Kuorotoimintaa oli kylällä jo vuodesta 1897 alkaen. Soittokunta harrastus oli vilkasta ja Räisälän Soittokunnan soittajista valtaosa oli tiurilaisia. Näytelmäharrastus oli kylällä aktiivista. Urheilu ja liikuntaa harrastettiin paljon, olihan nuorisoseuralla oma urheilukenttä Napuli.

Nykytilanne: Kylän uusi nimi on Vasilevo. Pitkänomainen kylä on ainoa säilynyt asutuskeskus Kasarmilan ja Räisälän välillä. Kylän keskellä on valkoinen kivipaasi, joka toteaa kylän saaneen nimensä paikalla kuolleen neuvostosotilaan mukaan. Kylä on kokonaisuudessaan pientä asutusta päätien varrella ja kylän pohjoisosasta löytyy kauppa. Kylän keskiosassa on suuri tuotantolaitos tai sohvoosi joka on autiona. Kylän eteläosassa on uusia datsoja. Kylän pohjoispuolella on pieni kirkkoa merkitsevä kyltti. Tie nousee harjulle, jonka leikkauksesta avautuu Kannaksen hienoimpiin kuuluva näkymä: pienelle saarelle on rakennettu puinen tsasouna. Nykyään Tiurinlinnan alue on asumaton. Linnan muurin raunioita on vielä havaittavissa Linnasaarella. Tämä on hiljainen ja luonnonkaunis paikka sekä suosittu kotiseutumatkojen kohde.

takaisin kyläkartalle


Tiurinmäki

Tiurinmäki oli pieni kylä Tiurin ja Humalaisten välissä. Kylässä oli 8 taloa/tilaa v.1939: Veikkolainen - Helena Kopra, Pojula - Ilkka Henttisen perikunta, Turtiainen - Heikki Vesalainen, Torstila - Juho Torstin perikunta, Paavola - Simo Torsti, Paavilanmäki - A. Ahlström Oy, Haaparanta - Heikki Miettinen ja Oriniemi - Väinö Käkönen. Tiurinmäellä elettiin pääasiassa maataloudesta ja siellä ei ollut teollista toimintaa. Muusta kuin maanviljelysta saivat toimeentulon rakennusurakoitsija Albert Puukka ja veneenrakentaja Heikki Miettinen. Tiurinmäki kuului Humalaisten koulupiiriin.

takaisin kyläkartalle


Unnunkoski

Muinaisina aikoina vedet virtasivat Laatokasta Suomenlahteen. Vähäinen asutus oli keskittynyt Unnunkoskella rannoille ja saariin. Kivikaudella maa kohosi hiljalleen. Laatokka puhkaisi uuden kulkuväylän, Nevan. Laatokan pinta alkoi laskea ja Unnunkosken tienoot nousivat vedestä. Muodostui laaja, järvimäinen selkä. Myöhemmin 1857 vesi vielä laski 2-3,5 m, koska Kiviniemessä avattiin kannas. Rautakaudelta on aseita ja työkaluja löytynyt Unnunkoskelta Hoppendorfin niemen pellosta ja hautaraunioita Raksunmäeltä. 1600-luvulla esiintyi Unnunkoskella jo tuttuja sukunimiä: Javanainen, Matikka, Haikonen, Väkiparta, Orava, Laukkanen, Rouhiainen, Kähönen, Puputti, Suutari, Olkkonen, Patrakka ja Parta.

Unnunkosken kylä sijaitsi Räisälän kirkonkylältä pohjoiseen pitäjän luoteisosassa Vuoksen varrella. Kylän ensimmäisen kaupan perusti käkisalmelainen kauppias Aleksander Kannin 1860-luvun alkupuolella. Seuraavan kauppaliikkeen avasi keskelle kylää, laivarannan lähelle kauppias Tuomas Javanainen vuonna 1892. Martti Laamasen toimesta avattiin Räisälän osuuskaupan jakelupaikka vuonna 1907 ensin Virtakalliolle, sitten Puputin taloon. Pari vuotta myöhemmin osuuskaupan myymälä perustettiin Juho Suutarin taloon. Liikenneyhteys oli Vuoksea pitkin Käkisalmeen kaksi laivavuoroa päivässä. Laivalla kuljetettiin valmistetut tuotteet Käkisalmen markkinoille. Liikennettä hoitivat höyrylaivat Ala-Vuoksi ja Käkisalmi. Unnunkosken vanha (kävely)silta palveli yli kaksikymmentä vuotta ja jäiden lähdön aikaan 1923 virta vei sillan. Ennen talvisotaa rakennettiin Vuoksen yli uusi, komea silta v.1938.

Unnunkosken kansakoulu perustettiin 1890 Matti Läheniemen ja lukuisten kyläläisten toimesta. Oma koulurakennus valmistui 1900 ja alakoulurakennus vuonna 1929. Nuorisoseura oli perustettu Räisälän Nuorisoseurana 1895 kirkonkylässä, mutta joutui sortovuosien aikana siirtämään toimintansa Unnunkoskelle. Myöhemmin muihinkin kyliin perustettin nuorisoseuroja ja Unnunkoskella olevan nimeksi jäi Räisälän Nuorisoseura. Uusi upea seuratalo valmistui vuonna 1913 Kukkurinmäelle. Seurantalo paloi 1930 ja uusi talo saatiin valmiiksi 1933. Evakossa seuran toimintaa jatkettiin vielä vuoteen 1985. Työväenyhdistys perustettiin Unnunkoskelle ensimmäisten joukossa koko Räisälässä. Yhdistyksen talo paloi 1924 ja jäsenet siirtyivät muiden työväentalojen käyttäjiksi. Unnunkosken Marttakerho perustettiin 1930. Lotta Svärd-toiminta pääsi alkuun Unnunkoskella vuonna 1929. YH:n aikana Unnunkoskelle sijoittui JR 23, komentajanaan eversti Martti Laurila.

Nykytilanne: Kylän uusi nimi on Gory. Kylässä on vanhoja suomalaisten rakentamia rakennuksia ja uudempia sekaisin. Nuorisoseuran talo on vielä pystyssä, mutta rapistuneena. Unnunkosken yläkoulun rakennus on vielä jäljellä, mutta alakoulu tuhoutui tulipalossa. Alueella on toiminut lomakeskus eli Baza Otdyha Severnaja. Kylässä on toimiva kauppa. Unnunkosken sillan toisella puolella uusia datsoja ja joitain vanhempia rakennuksia.

takaisin kyläkartalle


Virtelä

Virtelän kylä sijaitsi Räisälän pitäjän luoteiskulmilla. Se kuului Siirlahden koulupiiriin ja sijaitsi sen etelä osissa noin 3 km Siirlahden keskustasta. Kylässä oli 9 taloa/tilaa v.1939: Alina Lallukka, Juho Henttinen, Juho Teperi, Toivo Huppunen, Onni Keskinen, Matti Pelkonen, Taavetti Pelkonen, Jaakko Ruippo, Juho Poikselkä.

takaisin kyläkartalle