Ennen kunnallisen itsehallinnon alkua olivat tieolot Räisälässä niin kuin ehkä muissakin Kannaksen kunnissa huonot. Kunnan rajoja oli pari vuosikymmentä aikaisemmin suuresti muutettu. Kaukolan kappeli oli erotettu eri kunnaksi ja Suotniemen, Marjalanniemen ja Kähönlahden kylät sekä osa Näpinlahden kylää oli liitetty Käkisalmen kuntaan. Yhteisten tierasitusten jakaminen näiden eronneiden kylien kohdalta oli jäänyt tekemättä. Vuonna 1869 Räisälän kuntakokous päätti käydä "pyytämään laillista eroa näiden ulkopitäjäläisten maantiepalstoista", mutta vasta 1880 on päätetty maanteiden jaosta Kaukolan ja Käki- salmen kuntien kanssa.

Ivaskan lautta. Kuvattuna Käkisalmen puoleiselta rannalta.

Vuonna 1857 toimitetun Vuoksen laskun yhteydessä joutui kunta osallistumaan Kiviniemen kosken sillan rakentamiseen ja vastaiseen kunnossapitoon. Jonkin vanhan säädöksen nojalla oli kunta niin ikään joutunut osallistumaan Viipurin Turun sillan rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä myöskin Vuosalmen ylikulun järjestelyyn. Vuosisadan vaihteessa rakennetun Räisälän-Sairalan maantien katkaisevan Karvassalmen ylikulun järjestelyyn kunnan oli osallistuttava yli 6.000 markalla.

Nopeasti kehittyvän talouselämän takia kaivattiin kipeästi liikenneyhteyksien parantamista. Teiden teko muodostui kunnalle varsin raskaaksi, sillä runsaiden vesistöjen takia oli rakennettava monia kalliita maantiesiltoja.

Ensimmäinen kunnallishallinnon aikana rakennettu tie lienee ollut ns.Torhon tie, mikä valmistui 1869. Sen valmistumisen jälkeen saatiin suora maantieyhteys Vuosalmen kautta Viipuriin. Nyt alkoivat kuntalaiset vaatia kylänteiden rakentamista. Syyskäräjissä 1869 jätettiin kihlakunnanoikeudelle runsaasti kylänteiden rakentamisanomuksia. Kihlakunnanoikeus hyväksyi kaikki nämä tiet, yhteensä 72 virstaa, rakennettavaksi neljän vuoden aikana. Mutta tämän määräyksen toteuttamista pitivät katovuosien köyhdyttämät kuntalaiset ylivoimaisena. Kuntakokouksessa toukokuun 30 päivänä 1870 päätti yli 40 kuntalaista nimineuvos Alexander van Assendelftin aloitteesta anoa Iäänin kuvernööriltä kihlakunnanoikeudessa vahvistetun määräajan pidennystä ainakin 10 vuodeksi. Anomuksessa valitettiin yleistä köyhyyttä ja sanottiin lopuksi: "Kuntalaiset ei myöskään voineet ymmärtää mitä varten nykyisen suvun täytyy kärsiä niin kovin suurta rasitusta teiden tekemisestä, koska teitä tehdään ei ainoastaan yhden miespolven, vaan ikuisia aikoja varten." Kuvernööri lieneekin kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen, koskapa pari vuosikymmentä myöhemmin kuntakokous on uudelleen päättänyt samojen teiden rakentamisesta.

Kunnassa on antanut paljon ajattelemisen aihetta ja herättänyt erimielisyyttäkin Räisälän kirkolta Käkisalmen kunnan rajalle johtavan maantien rakentaminen ja varsinkin tälle tielle tulevien Tyyskän- ja Ivaskansalmien ylikulun järjestely. Kuntakokouksessa tammikuun 25 päivänä 1873 on luettu Keisarillisen Majesteetin marraskuun 22 päivänä 1872 antama armollinen päätös, jossa maantie on määrätty rakennettavaksi. Saman vuoden huhtikuussa on kuntakokous päättänyt "Herra Kuvernööriltä syvimmässä nöyryydessä pyytää virkamiestä syynäämään Sakkalin salmen lautanpaikkaa". Seuraavana syksynä on päätetty Ivaskan- ja Tyyskänsalmiin rakennuttaa 4 hevosta kantavat lautat, ja sotarovasti Grönlund oli Ivaskansalmen lauttaa varten tehnyt piirustuksenkin, minkä kuntakokous oli hyväksynyt. Samalla oli tehty esitys lauttaa käyttäviltä kannettavista maksuista.

Tietä onkin alettu vähitellen rakentaa, ja 1875 on valittu toimikunta tekemään "riitinkiä" Ivaskansalmen molemmista "lauttaristaaneista".

Ivaskansalmen silta valmistui v.1909.

Näyttää siltä niin kuin Sakkalin salmen takana asuvia Särkisalon ja Myllypellon kyläläisiä ei olisi tyydyttänyt lautan rakentaminen mainittuun salmeen, sillä kunta on saanut kuvernööriltä joulukuun 13 päivänä 1875 annetun päätöksen, missä on määrätty salmeen rakennettavaksi silta. Tästä kuvernöörin päätöksestä on valitettu H. M. Keisarille (senaattiin). Perusteluissa sanotaan, "että sillan teko tämän riitingin jälkeen on yhelle nykyään paljon teiden tevolla rasitetulle pienelle kunnalle aivan mahdotoin ainakin tällä kertaa, jos tahdotaan välttää tykkänään perikatoon joutumasta mainittujen teiden tevolla ja kustannusrasituksella muutamien vuosien sisällä, jotka meillä nykyään käsillä ovat". Lisäksi moitittiin suunniteltua siltaa liian pitkäksi, sillä vedet kuivuvat aina. Suurimman osan sillan pituudesta voisi täyttää kivillä ja soralla. Silta tulee Iiian kalliiksikin, kun tie jää vain kahden kylän käyttöiseksi kylätieksi. Jo vuosittainen kunnossapito maksaisi 2.000 markkaa. Kun kunnalla on jo kahdeksan suurta siltaa tai lauttaa kunnossa pidettävänään, ehdotetaan salmeen rakennettavaksi vain venelautta, joka kantaisi kolme hevosta huomioonottaen lisäksi niiden 25 puutaa painavan kuorman.

Asia on todennäköisesti palautettu senaatista takaisin kuvernöörinvirastolle, kun sieltä on pyydetty kunnalta selitystä. Selityksen antaja kauppias A. Puolakka on vedonnut jo valituksessa mainittuihin seikkoihin ja lisännyt vielä, että "meitä on kohdannut suuri vahinko kellotapulin palon takia, joiden kaikkien tähden pieni ,kuntamme on kovin rasitettu".

Siltojen rakentaminen siirtyi taloudellisten vaikeuksien takia pitkäksi ajaksi eteenpäin. Vuonna 1898 tehtyjen kustannusarvioiden mukaan olisi Tyyskän silta tullut maksamaan 35.400 ja Ivaskan silta 24.300 markkaa. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että koko kunnan talousarvio oli sinä vuonna alle 30.000 markan. Sillat saatiin rakennetuiksi vasta 1900-luvun puolella, Tyyskänsalmen silta v. 1907 ja Ivaskansalmen silta v. 1909. Kuntalaiset suorittivat rakennustyöt suurelta osaltaan luontoissuorituksina.

Karjalan radan valmistuttua tuli Sairala räisäläisten lähimmäksi asemaksi, mutta matka sinne Siirlahden vanhaa mäkistä tietä oli pitkä. Sen tähden alettiin suunnitella suoran tieyhteyden aikaansaamista Räisälän kirkolta Karvassalmen kautta Sairalan asemalle. Kuntakokouksessa on tien rakentamista vastustettu, mutta siitä huolimatta määräsi kuvernööri lokakuun 14 päivänä 1895 tien rakennettavaksi. Kuvernöörin päätöksestä kunta valitti senaattiin, mutta tie oli rakennettava, ja valmistui se 1B9B kuntalaisten suureksi tyydytykseksi. Toukokuun 2 päivänä 1904 pidetyssä kuntakokouksessa luettiin kuvernöörin välipäätös uuden maantien rakentamisesta Räisälän-Käkisalmen maantieltä Särkisalon kylän kohdalta Marttilankolkan kautta Pyhäjärven kunnan rajalle. Tämänkin tien rakentaminen suoritettiin luontoissuorituksena. Tie valmistui vasta 1916. Kun vielä mainitsemme sen noin 4 km:n pituisen maantien, jonka tekoajasta ei ole tietoa ja joka haarautui Räisälän-Sakkolan maantieltä Haaparannan kohdalta ja johti Pyhäjärven kunnan rajalle, sekä v. 1917 rakennetun Myllypellon asematien, onkin lyhykäisyydessään mainittu kaikki ne maantiet, yhteensä yli 90 km mitkä 1918 annetussa tielaissa määrätyin ehdoin saatiin siirtymään niillä olevine siltoineen valtion varoilla kunnossapidettäviksi.

Unnunkosken tie Sutkenlahden kohdilla.

Kunnanteiksi jäivät tämän jälkeen Kirvun rajalta Kaukolan rajalle johtava ns. Juokseman tie ja tältä tieltä Siirlahden kohdalta haarautuva, Räisälän-Kaukolan maantiehen Tienristin mäen luona yhtyvä maantie. Nämä pitäjän vanhimmat tiet jäivät pitkäksi aikaa kokonaan hoitamatta, mutta aikanaan vahvasti rakennettuina ja kovalla maaperällä kulkevina ne säilyivät kuitenkin liikennöitävässä kunnossa.

Vuoden 1930 alussa kunnanvaltuusto valmisti uusien teiden rakennusohjelman. Niinpä suunniteltiin rakennettavaksi kunnantie, joka alkaisi Alhotojan koulun luota Räisälän kirkolta Vuoksenrannan kunnan rajalle johtavalta maantieltä ja kulkisi Mömmönsalmen kautta Tiuriin, leikkaisi siellä Sakkolan kunnan rajalle johtavan maantien ja Tiurin nuorisoseuran talon luona Uittokallion kohdalla ylittäisi Vuoksen ja jatkuisi Tiurin myllyn kautta Marttilankolkalle, jossa yhtyisi Särkisalosta Pyhäjärven kunnan rajalle johtavaan maantiehen. Tätä tietä nimitettiin Tiurin tieksi. Toinen tie, Unnunkosken tie, alkaisi Räisälän-Kaukolan maantieltä Hytinlahden kylän kohdalta Junnanmäeltä ja kulkisi entistä kylätien pohjaa Unnunkosken kansakoulun kohdalle, menisi sitten Unnunkosken yli ja jatkuisi ns. Turusen mökille, josta taas vanhaan kylätiehen yhtyen kulkisi ns. Kivipellon tiehaaraan Räisälän-Käkisalmen maantielle. Hytinlahden tie alkaisi Siirlahdesta Juoksemanjärven länsipäästä ja kulkisi Hytinlahden ja Rautakopran kylien halki Räisälän-Kaukolan maantielle. Salo-Hynnisen tie lähtisi Räisälän-Käkisalmen maantieltä Salokylän kohdalta ja kulkisi Salo-Hynnisen kautta Pyhäjärven kunnan rajalle.

Näistä suunnitelluista teistä ehdittiin talouspulan vuosina 1932-34 rakentaa varatöinä 5 km 200 m pitkä Tiurin tie Alhotojalta Sakkolan maantielle. Mömmönsalmeen rakennettiin hyvä silta, jonka vesiaukko oli 16 metrin levyinen. Tämän tien ja sillan rakentamiseen saatiin valtiolta 200.000 markan laina. Valtio osallistui tien ja sillan kunnossapitokustannuksiin 40 %:lla.

Samanaikaisesti rakennutti kunta tienpohjan jo edellämainituille Hytinlahden tielle ja Unnunkosken tien sille osalle, mikä tuli kulkemaan kokonaan ennen rakentamatonta suuntaa. Jonkinverran toimitettiin pohjan tasauksia myöskin Salo-Hynnisen tiellä.

Unnunkosken tien ja sillan rakentamisesta teki kunnanvaltuusto päätöksen 1937. Vanha tie oli levitettävä II luokan tieksi, jyrkkiä nousuja oli tasoitettava ja syviä notkoja täytettävä. Vaikeimmaksi tehtäväksi tällä tiellä muodostui sillan rakentaminen Unnunkosken yli. 40 metrin pituinen, kaksi jänneväliä käsittävä silta oli rakennettava kivistä muuratuille perusmuureille 90 senttimetrin vahvuisten rautapalkkien varaan. Rakentamissuunnitelmaa valmistettaessa oli pohja todettu kovaksi, mutta kun alettiin kaivaa sillan perusmuurien kuoppia, havaittiinkin kova kerros liian ohueksi. Kovan pohjan alla oli useita metrejä paksu liejukerros. Perusmuurien kuopat oli sen tähden paalutettava, ennen kuin pohjalaatat voitiin valaa. Kun työssä täytyi käyttää paljon sukeltajankin apua, kohosivat rakennuskustannukset melkein kaksi kertaa arviota suuremmiksi. Näistä lisätöistä ja vastuksista huolimatta valmistui silta syksyllä 1939 juuri ennen kertausharjoitusten alkua, niin että se jäi kunnanvaltuustolta vastaanottamattakin. Silta oli rautaisine kaiteineen suuri ja komea. Se oli ehkä Kannaksen suurimpia kuntien rakentamia maantiesiltoja. Se tuli maksamaan kunnalle noin miljoonan markkaa, mistä määrästä saatiin valtion avustusta 375.000 markkaa. Jatkosodan aikana perääntyessään oli vihollinen polttanut sillan puuosat, mutta jättänyt rautaosat räjäyttämättä. Viipurin Tie- ja vesirakennuspiiri rakennutti sillan puuosat jälleen hyvään kuntoon, ja niin se pääsi palvelemaan kuntalaisia heidän siellä ollessaan. Sillan rakentamisen yhteydessä suoritettua tien kunnostamistyötä ei ehditty saada kokonaan suoritetuksi, mutta ajokuntoon se kuitenkin saatiin.

Pitäjän suuren vesistörikkauden takia joutui kunta rakentamaan jalan kuljettavia siltoja kansakoululaisten koulunkäynnin helpottamiseksi. Tällaisia siltoja oli rakennettu Killatsunkosken alajuoksun yli Makkolan kansakoulupiirissä, Timoskalan virran yli Timoskalan kansakoulupiirissä ja Liimatan ym. salmien yli Kivipellon kansakoulupiirissä. Vielä oli päätetty rakennettavaksi samanlainen jalkasilta Savilahden yli Unnunkosken kansakoulupiirissä, mutta sitä ei ehditty toteuttaa.

Urpalan siltaa rakentavat Toivo, Kustaa ja Verner Vaetoja vv. 1929-32.

Kunnassa oli myös paljon kylänteitä. Edellä on jo tullut mainituksi, että kihlakunnanoikeuden päätöksellä 1869 määrättiin rakennettavaksi kuntaan kylänteitä yhteensä 72 virstaa. Kun tämä päätös tuli valitustietä kumotuksi, otettiin asia uudelleen esille kuntakokouksessa 1899. Silloin päätettiin rakennettavaksi kaikkiaan 25 kyläntietä, joiden yhteinen pituus olisi 62 250 m. Tästäkin kuntakokouksen päätöksestä on valitettu ja päätös saatu kumotuksi, mutta vähitellen ovat nämä kaikki tiet, vieläpä paljon lisääkin, tulleet rakennetuiksi.

Tieasioiden yhteydessä tulkoon vielä mainituksi muuan aloite, joka, jos se olisi toteutunut, olisi suuresti parantanut kunnan tieoloja ja edistänyt kuntaIaisten talouselämää.

Tie- ja vesirakennushallitus oli v. 1895 tehnyt ehdotuksen kuntakokoukselle, että kunta rakennuttaisi maantien Räisälän-Sakkolan maantieltä Haaparannan kohdalta Haaparannan talojen kautta Oriniemeen, sekä sinne rantalaiturin Ylä-Vuoksen laivaliikennettä silmällä pitäen, jotta laivaliikenne voitaisiin ulottaa Tiuriin asti. Kun tästä ei katsottu olevan kuntalaisille vastaavaa hyötyä, kieltäytyi kunta tietä rakentamasta mainitulle linjalle, tehden sen sijaan ehdotuksen, että tie rakennettaisiin Tiurinkoskelta Tiurinniemeen ja sinne johonkin sopivaan paikkaan rantalaituri. Tämä kuntakokouksen ehdotus oli paikallisia oloja tuntevien mielestä onnistuneempi ja yleistä Iiikennettä ajatellen parempi, mutta tämä tuli kumminkin Tie- ja vesirakennushallituksessa hylätyksi ja silloisia oloja ajatellen tärkeä Iiikenneyhteys suureen maailmaan jäi saamatta.

Talvisotaa edeltäneen YH:n aikana rakensivat puolustusvoimat monia huoltoteitä kunnan alueelle. Näistä mainittakoon Ivaskasta Pyhäsalon kautta Marttilankolkalle johtava tie, johon kunta oli varatöinä 1933 rakentanut tienpohjan Ivaskan ja Pyhäsalon välille. Ahvenisenkosken yli tehtiin silta. Lammasmäeltä tehtiin tie Vilakkeen salon kautta Tiuriin ja Nasarlahdesta lnoon sekä Humalaisista Hirvisaareen. Kaikilla näillä teillä olisi rauhanaikaisissakin oloissa ollut suuri merkitys.

Räisäläiset olivat aikaisemmin joutuneet osallistumaan myös oman alueensa ulkopuolella olevien siltojen kunnossapitoon. Niin ikään oli yhdessä Kaukolan ja Käkisalmen kuntien kanssa koottu mm. Pärnän siltarahastoon noin 20.000 markkaa. Nyt olisivat nämä kunnat halunneet erottaa Räisälän, joka oli eniten kartuttanut rahastoa, siitä kokonaan pois ja tekivät siitä kuvernöörinvirastoon ehdotuksenkin. Räisälän kuntakokouksessa syyskuun 29 päivänä 1882 on tätä ehdotusta vastustettu ja pyydetty, että Pärnän sillan, samoin kuin Papulankin (Viipurin) siltarahasto olisi talletettava varmaan rahalaitokseen. Kuvernööri on antanut asiassa jakopäätöksen, mutta siitä ovat räisäläiset valittaneet senaattiin, missä kuvernöörin päätös on kumottu, ja silta on rahastoineen jäänyt edelleen yhteiseksi.

Vuoksen laskun yhteydessä Kiviniemen kosken yli rakennetun maantiesillan on kuntakokoukselle maaliskuun 13 päivänä 1876 ilmoitettu tulleen maksamaan 39.800 markkaa.