1800-luvulla käytiin kauppaa etupäässä Pietariin, Viipuriin ja Käkisalmeen. Pietariin oli matkaa noin 180, Viipuriin 85 ja Käkisalmeen 35 km Räisälän keskustasta. Kun matkat oli suoritettava hevospeleillä, voi kuvitella kuinka hankalaa ja aikaa vievää tuo kaupankäynti oli. Mutta kyllähän siinä tietysti olivat omat hyvätkin puolensa, näiltä matkoilta ei puuttunut jännitystä ja kyllä kai romantiikallakin oli oma osuutensa. Vientitavarana olivat mm parkki, visakoivu, halot, heinät, voi ja liha. Vastaavasti tuotiin suolaa, jauhoja ja rautaa, myöhemmin kahvia, teetä ja sokeria ja kai ne vähän sitä viinakauppaakin siinä salassa ja sivussa toimittivat.

Yksityiskauppiaita

Mutta vuosisadan puolivälin jälkeen alkoi tilanne kehittyä jo parempaan suuntaan, silloin nimittäin voi kuvernöörin luvalla perustaa sekatavarakauppoja maaseudullekin. Lupa-anomukseen piti saada kuitenkin pitäjänkokouksen lausunto mukaan. Ja ensimmäisenä Räisäläisenä haki kauppalupaa v. 1860 Aleksander Kannin. Pitäjänkokous antoi kuitenkin kielteisen lausunnon, perustellen asiaa niin, että jos pitäjään perustetaan kauppa, niin pitäjäläisiltä kuluu liiaksi rahaa harkitsemattomiin ostoihin. Kun tämä sama mies sitten myöhemmin haki lupaa sekatavara- ja viinakaupan perustamiseen, niin pitäjänkokous antoi puoltavan lausunnon, perustellen asiaa nyt, että Pitäjäläisiltä säästyy aikaa, kun ei tarvitse hakea viinaa Käkisalmesta. Tämä kauppa sijaitsi Kanninin omistamalla Sutken tilalla, mutta ei ole tietoa, kuinka kauan tämä kauppa oli toiminnassa.

Vuonna 1871 avasi kauppias A. Puolakka sekatavarakaupan Lohikallioon ja se menestyikin varsin hyvin. Niinpä hän avasikin vuonna 1875 sivumyymälän TiurinkoskelIe J. Suokkaan myllytontille. Puolakka harjoitti myöskin maanviljelystä sekä nahkurinliikettä ja toimi Räisälän kunnallislautakunnan esimiehenä sekä kunnan rahastonhoitajana.

Vuonna 1877 perusti kauppias Pekka Paavilainen yhdessä kauppapalvelija Petter Puhakan kanssa sekatavarakaupan kirkonkylän Honkalan taloon. Paavilainen oli myöskin esimerkillinen maanviljelijä, saaden monet sen aikaiset palkinnotkin. Samoin hän oli meijeriliikkeen uranuurtajia RäisäIässä. Parhaimmillaan hänen meijerissään valmistettiin viikossa voita yli 1000 kg. Sekatavarakauppansa sivumyymälän hän perusti Tiurin kylään.

Vuonna 1877 haettiin jo kolme kauppa lupaa Räisälään. Joulukuun 29. pnä pitämässään kokouksessa antoi kunnanvaltuuskunta yksimielisen puoltavan lausunnon kauppapalvelija Juho Lallukan ja tilallisen Ivan Nikolajeff Kuisminin lupahakemuksiin. Lallukka avasi kauppansa appitalossaan SiirIahden kestikievarissa tammikuussa 1878 ja Kuismin tilallaan Särkisalossa. Lallukan liike menestyi erinomaisesti ja niinpä hän siirtyikin parin vuoden kuluttua Käkisalmeen, josta edelleen tukkukauppiaaksi Viipuriin, jossa hän sitten varsinaisen elämäntyönsä suorittikin.

Muista viime vuosisadan puolella toimineista kauppiaista Räisälässä mainittakoon lautamies Tuomas Heikinpoika Puputti, jolla oli kauppa Myllypellolla, sitten Heikki Suutari Lamminautiossa sekä kauppias Antti Kopperi Putoriassa. Kaikkien edellämainittujen oli lopetettava kauppansa muutaman vuoden kuluttua kannattamattomana. Samoin kävi myöskin tilallisen Antti Lallukan, joka perusti kauppansa Tiuriin noin vuonna 1900.

Vuonna 1892 perusti kauppias Tuomas Javanainen sekatavarakaupan Unnunkoskelle laivalaiturin luo. Hänen kauppiasuransa kestikin yli 40 vuotta. Vuonna 1910 hän perusti toisen kaupan Honkalaan. Kuten Paavilainenkin, harjoitti myöskin Javanainen sekä meijeri - että puutavaraliikettä. Kauppias Javanaisen luottamusta ja asiantuntemusta käytettiin myöskin paljon kunnallisissa luottamustehtävissä samoin säästöpankki- ja opistotyössä. Pohjanmaalta Räisälään tullut rakennusmestari Leander Vaetoja avasi sekatavarakaupan Lammasmäellä v. 1903. Tämäkin kauppa kesti vain muutamia vuosia. Mutta nyt alkoi ilmaantua uusia kauppiaita yhä tiheämmässä tahdissa, vaikka edeltäjien toimet eivät olleetkaan kovinkaan hyvin menestyneet.

Vuonna 1905 perustivat tilallinen Mikko Haikonen ja Sakkolasta muuttanut Salomon Lamppu sekatavaraliikkeet, edellinen Myllypellolle ja jälkimmäinen kirkonkylään, Honkalaan, kun Paavilaisen liike oli yllättäen tehnyt vararikon. Mutta Honkala ei näyttänyt olevan hyvä kauppapaikka, koska Lamppukin jo muutaman vuoden kuluttua joutui lopettamaan liikkeensä. Haikonen menestyi sen sijaan hyvin ja niinpä hän perustikin sivuliikkeen Särkisaloon. Vuosisadan alkupuolella siirtyi jo edellä mainittu Puolakan liike hänen vävylleen kauppias Eemil Malinille, joka kuitenkin myöhemmin myi koko tilansa Lohikallion Räisälän kunnalle, muuttaen itse Käkisalmeen. Hänen jälkeensä piti Lohikalliossa vielä kauppaa Puolakan ja Malinin puukhollari, kirjanpitäjä Aleks Pessi, mutta hänkin joutui lopettamaan jonkin ajan kuluttua.

Noin vuonna 1920 perusti sekatavaraliikkeen Särkisaloon kaupanhoitaja Juho Kaikkonen, joka liike menestyi hyvin ja niinpä hän laajensikin liikettään niin, että hänellä oli sivuliike mm Myllypellolla ja päämyymälä oli siirretty Käkisalmeen.

Vielä tilallinen Juho Puputti harjoitti sekatavarakauppaa Särkisalossa noin 10 vuotta. Sitten noin vuodesta 1935 piti Puputin paikalla liikettä kauppias Sulo Sokura talvisotaan asti. Vuonna 1925 perusti tilallinen Toivo Kuisma sekatavarakaupan Siirlahteen, toimien hyvällä menestyksellä Karjalan luovuttamiseen saakka. Samaan kylään perusti vuonna 1929 sekatavarakaupan AnttI Armas Kuisma, rakentaen parin vuoden kuluttua oman liiketalon. Myöskin Kuisma piti liikettä talvisotaan saakka, toimien sitten jälleen kauppiaana Kauhajoen Päntäneen kylässä, josta siirtyi takaisin Siirlahteen. Karjalan luovutuksen jälkeen hän perusti liikkeen Kokemäelle Peipohjaan.

Kun kauppias Javanainen lopetti liikkeensä kirkonkylässä, myi hän sen perustetulle Räisälän Liike Oy:lle, joka aloitti siinä toimintansa vuonna 1935. Toimitusjohtajana toimi pääosakas Väinö Niittymäki. Liike menestyi hyvin ja laajeni niin, että sillä oli sivuliikkkeet Unnunkoskella ja Tiurissa. Räisälän Liike Oy antoikin voimakkaan panoksen Räisälän palvelutoiminnan kehittymiseen.

Vielä toimivat Räisälässä kauppiaina mm. Matti Julku, Mikko Malaska ja Juho Tervonen porukassa. Malaska ja Julku myivät kuitenkin osuutensa Tervoselle jonkin ajan kuluttua. Tervosen kuoltua jatkoivat hänen perillisensä, ensi sijassa AarneTervonen, isänsä alkamaa kauppaa lähes talvisotaan asti. Vielä pitivät kauppaa Juho Kuosa ja Nikolai OIkkonen, mutta huonolla menestyksellä. Viimeksi perusti itsenäisen sekatavarakaupan Räisälään Tiurin Osuuskaupan pitkäaikainen hoitaja Albert Kuisma. Hänen kauppansa ehti päästä vasta alkuun, kun talvisota lopetti sen. Sotien jälkeen Kuismalla oli Harjavallassa iso liike, Harjavallan Rauta ja Väri, joka toimi hyvällä menestyksellä.

Kamreeri Pekka Kopra harjoitti Räisälässä useita kymmeniä vuosia kirjakauppaa, jonka hän luovutti sitten vanhemmiten tyttärelleen Irjalle, joka sitten piti siitä yhdessä miehensä Einari Liiimataisen kanssa, evakuointiin saakka. Sotien jälkeen Liimataisella oli monipuolinen kirjakauppa Harjavallan Liikekeskuksessa sekä toinen kauppa Kummussa.

Osuuskauppatoiminta

Jo 1800-luvun loppupuolella heräsi viljelijöissä ajatus oman osuustoiminnallisen työn alkamisesta. Kauppahan oli tähän saakka ollut yksityisten kauppiaiden hallinnassa. Niinpä vuonna 1890 opettaja Antero Tolkin johdolla ja aloitteesta perustettiin Tiuriin Voimeijeriosakeyhtiö. Isännät, jotka toivat maitoa meijeriin, perustivat sitten meijerin yhteyteen myöskin sekatavarakaupan, ja vuonna 1895 edellä mainittu osakeyhtiö muutettiin Tiurin meijeri- ja kauppaosakeyhtiöksi. Tämä taas lakkautettiin vuonna 1906 ja tilalle perustettiin tiurin meijeri- ja kauppaosuuskunta. Kylän eteläisten isäntien toimesta perustettiin toinen osuuskunta J. Torstin johdolla. Se aloitti toimintasa kauppias P. Paavilaisen talossa. Vuonna 1907 nämä molemmat osuuskunnat yhdistettiin ja muodostettiin Tiurin Osuuskauppa Pyrintö rl. Ja näin oli varsinainen osuuskauppatoiminta saanut alkunsa.

Kun osuustoiminta-aate edelleen levisi, alettiin myöskin kirkonkyIässä suunnitella oman osuuskaupan perustamista. 17.4.1906 oli kunnantupaan kutsuttu kokous, jossa asiasta keskusteltiin. Ja niin päätettiinkin perustaa Räisälän Osuuskauppa rl. Tilaisuudessa hyväksyttiin Pellervo-seuralta hankitut malli säännöt sellaisinaan sekä valittiin ensimmäinen hallinto johon tulivat: Matti Kauppinen puh.joht., Mikko Kuisma siht., Armas Lavonen rah.hoit., Pekka Kopra, Adam Karhinen, Taavi Skyttä ja Erik Pelkonen. Ensin mainittu hoiti uskollisesti puheenjohtajan tehtäviä 40 vuoden ajan. Varsinainen liiketoiminta aloitettiin syysk. 1. pnä 1907 kauppias Eemil Malinta ostetussa talossa Tienristissä. Ensimmäisenä liikkeenhoitajana toimi August Tanninen Viipurista, kuitenkin vain kuukauden verran, ja hänen jälkeensä tuli liikkkeenhoitajaksi Juho Mustonen Konnitsasta.

Alkuvaikeuksien jälkeen alkoi Osuuskaupan toiminta vilkastua ja kehittyä ja niin tuli ajankohtaiseksi myymälöiden perustaminen myöskin muihin kyliin palvelemaan niiden asukkaita. Vuonna 1908 osti osuuskauppa Hackman & Co:ta tämän omistaman liiketalon Louhelan 4500 markan hinnasta ja siinä avattiin päämyymälä, Tienristin jäädessä sivumyymäläksi. Vuonna 1917 avasi osuuskauppa myymälän Myllypellolle, jonne sitä olivat innokkaasti puuhanneet mm Matti Kiuru, Juho Rp Haikonen ja Juho Yrjänp. Pusa. Ja jälleen vuonna 1918 osti osuuskauppa Särkisalosta kaupp. Haikoselta talon sekä tavaravaraston ja näin avattiin pitäjässä liikkeen neljäs myymälä. Kaksikymmentäluvun alku oli liikkeelle hankalaa, jolloin parissa vuodessa menetettiin kaikki mitä aikaisemmin oli saatu kokoon, Tämä huono taloudellinen tila herätti osassa jäsenistöä tyytymättömyyttä ja aiheutti erimielisyyksiä asioitten hoidossa. Tämä aiheutti hajaannusta ja eroamisia, mutta vähitellen mielet rauhoittuivat ja niin voitiin jälleen voimat koota liikkeen hyväksi.

Sitten vuokrattiin kunnalta kirkonkylän keskeiseltä paikalta tontti, johon alettiin rakentaa uutta liiketaloa ja vuoden 1924 tammikuussa Louhelasta liike muutettiin vasta valmistuneeseen taloon. Seuraavana vuonna avattiin samaan yhteyteen myöskin kahvila.

Liiketoiminnan vilkastuessa edelleen avattiin 1930-luvulla myymälöitä mm Makkolaan v 1931, Alhotojalle 1932, Taljalaan Vuoksenrannassa 1933, Oravankytöön 1936 ja Timoskalassa. Ennen pitkää alkoivat päämyymälän tilat käydä ahtaiksi ja oli jälleen ryhdyttävä rakennuspuuhiin. Marraskuun 29. pnä 1937 muutettiinkin sitten täysin ajanmukaiseen liikehuoneistoon. Vuonna 1938 oli Räisälän Osuuskaupalla 11 myymälää, kahvila, teurastamo ja yksi jakelupaikka. Kolmekymmentäluvun alkupuolella alettiin ostaa myöskin metsänomistajilta pinotavaraa. Kun liikkkeen liikevaihto oli vuonna 1907 21.085 mk oli se vuonna 1938 jo 11.105.395 mk. Nämä luvut kuvaavat hyvin liikkeen kehittymistä suurliikkeeksi. Maataloustuote- ja tarvikekauppa muodosti huomattavan osan liikevaihdosta, esim. vuonna 1938 oli niiden osuus myynnistä 48 % ja tavaranhankinnasta 36 %.

Kun räisäläiset syksyllä 1941 palasivat koteihinsa, ryhdyttiin heti puuhaan osuuskaupan toiminnan aloittamiseksi. Pääliikkeen myyymälärakennus oli palanut, mutta jo syyskuussa avattiin päämyymälä säilyneen keskusvaraston yläkerrassa. Ja niin vuosina 1942-44 oli toiminnassa 7 sivumyymälää sekä kahvila. Saavutettiinpa vuonna 1943 uusi myymäläennätys 14.816.312 mk, josta maataloustuote- ja tarvikekaupan osuus 41 %.

Räisälän Osuuskaupan hallintoneuvoston ja johtokunnan pitkäaikaisimpia jäseniä ja osuuskaupan uskollisimpia koossapitäviä voimia hajaannuksenkin aikana ovat olleet Matti Kauppinen, Tuomas Seppä, Adolf Paavilainen, Matti Poikselkä, Samuli Pusa, Matti Paavilainen, Simo Lallukka, Yrjö Suutari, Adam Mykkänen, Juho Paavilainen, Kustaa Marila ja Heikki Nikki. Liikkeen toimitusjohtajan vastuun kantoivat Juho Mustonen, Adolf Pitkänen, Ale Mikkonen, August Rastas sekä Eino Ruottinen.

Vielä toimi Räisälässä Unnunkosken Osuuskauppa, joka perustettiin v. 1910. Monien vaiheiden jälkeen tämä osuuskauppa liittyi vuonna 1917 OTK:n jäsenyyteen, mutta jo kahden ja puolen vuoden kuluttua tästä liittymisestä se joutui konkurssiin.

Sitten Särkisalon, Kivipellon ja Myllypellon miehet perustivat vuonna 1907 Särkisalon ja Melnitsankylän Osuuskauppa rl:n, joka avattiin joulukuussa Juho Sunan talossa. Jo viiden vuoden kuluttua oli tälläkin liikkeellä vaararikko edessään.

Jo vuonna 1923 kokoontuivat ne henkilöt kokoukseen, jotka olivat jääneet vähemmistöön ehdotuksessa liittää Räisälän Osuuskauppa OTK:hon ja päättivät ryhtyä puuhaamaan Keski-Karjalan Osuusliikkeen myymälää kirkonkylään. Tämä liike toimi pääpaikkanaan Hiitola. Pääliike olisi suostunut myymälän perustamiseen kirkolle sillä ehdolla, että olisi saatu heti noin 100 jäsentä sekä talletuksia 50.000 mk. Tätä pidettiin silloisissa olosuhteissa saavuttamattomana ja hanke raukesi. Saaman vuoden maaliskuussa oli kuitenkin edellä mainittu liike avannut sivumyymälän Myllypellolle, jossa innostus oli suuri. Jäseniä oli noin 80 ja vuoden liikevaihto 558.070 mk. Tämän myymälän perustajajäseniä olivat mm O Väisänen, M Mustonen, Häyrynen, J Lång, M Kutto, A Jukka ja M Pusa. Myllypellon myymälän aluejuhlassa vuonna 1931 otettiin esille uudestaan myymälän avaaminen kirkonkylään. Matti Kopran aloitteesta organisoitiin jäsenkeräys, ja perustamispuuhaan osallistuivat lisäksi Pekka Tonteri, Juho Lätti, Juho Rouhiainen, Toivo Menna, Erkki Kuvaja, Antti Tammisto, Juho Vihavainen ja Edvard S Kärkkäinen. Jäseniä kertyi lähes 150 ja niin liike avattiin vuokrahuoneistossa apteekin talossa syyskuussa, jossa se toimi vuoteen 1935. Tällöin ostettiin J. Hallenbergin perikunnalta liiketalo tontteineen. Liikkeen hallintoneuvostoon kuului P Tonteri vv 1932-34 ja hänen jälkeensä M Kopra. Vielä avattiin myymälä Särkisaloon Matti Nikin taloon ja olivat perustajajäseninä mm J Haikonen, V Javanainen, T Matikka, E Moitus, J Nikki, T Kuokkanen ja M Torsti. Keski-Karjalan Osuusliikkeen sivumyymälöiden toiminta oli varsin vilkasta ja ne menestyivät hyvin.

Pankit

22.7.1901 pidetyssä kuntakokouksessa luettiin Suomen säästöpankkivaltuuskunnan kirjelmä, jossa kehoitettiin kuntia ryntymään toimenpiteisiin pankkien, perustamiseksi kuntiin. Esitys sai kokouksen yksimielisen kannatuksen ja päätettiin perustaa pitäjään säästöpankki. Aluksi ihmiset suhtautuivat epäluuloisesti pankkeihin, mutta uutteran valistustvön kautta luottamus pankkitoimintaan lisääntyi ja talletukset alkoivat hiljalleen kasvaa. Lainananto sensijaan heti alkuun oli huomattavaa. Pankki avattiin varsinaisesti vuonna 1904 ja se toimi ensin vanhassa kunnan tuvassa. Pankin ensimmäisessä hallituksessa toimivat J Kuisma esimiehenä, H Hynninen, J Torsti ja S Marila. Ensimmäisenä kirjanpitäjänä toimi kauppias Juho Paavilainen. Joulukuussa 1914 ostettiin pankille vesitehtailija Hilpas Relanderilta talo, joka kunnostettiin pankin toimitaloksi. Liiketoiminta vilkastui niin, että vuonna 1918 säästöt ylittivät 1 miljoonan markan rajan, toinen miljoona saavutettiin vuonna 1925. Syksyllä 1939 olivat talletukset jo yli 5 milj. mk.

Jatkosodan evakuoinnissa tuhoutuivat pankin arkisto sekä tilikirjat kokonaisuudessaan. Vuonna 1948 liitettiin pankki Kiukaisten Säästöpankkiin.

Osuuskassat

Osuustoimintalain tultua voimaan vuonna 1901 alkoi Pellervo-seura levittää osuustoiminta-aatetta. Eräänä marraskuun iltana oli Pelllervo-seuran konsulentti Janne Vitikka esitelmöimässä Tiurin kannsakoulla, jonne oli kokoontunut muutamia kylän isäntiä häntä kuulemaan. Tästä tilaisuudesta lähti kipinä, mikä sitten johti osuuskassatoimintaan Räisälässäkin, vaikka samoin kuin säästöpankin alkuvaiheissa, tässäkin ilmeni epäluuloja toimintaa kohtaan. Mutta kaikesta huolimatta syksyllä 1904 alkoi toimintansa Räisälän ensimmäinen osuuskassa, Maanviljelysosuuskassa, Tiurissa. Ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat Yrjö Henttinen, Heikki Henttinen, Juho Lallukka ja kirjanpitäjänä Matti Paavilainen. Tämä kassa yhdistettiin vuonna 1943 kirkonkylän osuus kassaan.

Kivipellon osuuskassan perustava kokous pidettiin velj. Heikki ja Juho Suutarin talossa lokak. 3. pnä 1905. Saman kuun 15. päivänä pidetyssä kokouksessa valittiin ensimmäinen hallitus, johon tulivat Adam Haikonen puh. johtajana, sitten Juho Kuisma kirj.pit. Juno Suutari, Heikki Suutari ja Adam Suutari. Tämä kassa toimi vuokralaisena H Suutarin talossa. Hallituksen pitkäaikaisimmista ja uutterimmista jäsenistä mainittakoon Adam Haikonen, Erik Javanainen, Juho Kuisma, Matti Kauppinen, Juho Suutari ja Yrjö Suutari.

Samoihin aikoihin kivipeltolaisten kanssa ryhtyivät särkisalolaiset puuhaamaan osuuskassaa ja, niinpä syksyllä 1906 pidettiin Särkisalon kansakoululla Särkisalon Osuuskassan perustava kokous. Kokouksessa 14 isäntää kirjoitti nimensä perustamiskirjan alle. Samassa kokouksessa valittiin myöskin ensimmäinen hallitus, johon tulivat Juho Kekki puh.joht., Heikki Luukkonen, Esko Seppä ja Juho Suutari Särkisalosta, J Leppänen, Martti Laamanen ja Jaakko Haikonen Myllypellolta. Kassan toiminta alkoi helmikuussa 1907. Alkuun kassa toimi vuokralaisena, mutta osti sittemmin Räisälän Osuuskaupan talon toimitalokseen. Hallituksen pitkäaikaisimpia jäseeniä olivat J Kekki, Juho Pusa, Matti Tiira, Armas Rakkolainen ja opettaja Paavo Ahola, viimeksi mainittu puheenjohtajana lähes 20 vuotta. Särkisalon osuuskassan perinteitä on vuodesta 1946 jatkanut Säkylän Osuuskassa.

Kirkonkylän Osuuskassan perustava kokous pidettiin v 1908 ja saaman vuoden marraskuussa vahvistettiin toimintasäännöt. Perustajajäseniä olivat Heikki Väkiparta, August Pirkkalainen, Juho Kuha, Simo Pelkonen ja Mikko Kuisma. Mutta vasta vuonna 1914 saatiin Keskuslainarahastolta 4.000 markan luotto, jonka turvin toiminta voitiin alkaa vuonna 1915. Kokoukset pidettiin pastori R Rainion kotona, jossa kassan konttorikin sijaitsi. Mutta vuonna 1937 kassa muutti omaan taloonsa. Kassan kirjanpitäjinä toimivat mm pastori Rainio, maanv. Oskari Kiuuru ja kunnankirjuri Tommi Tiira. Monien siirtolaisvaiheiden jälkeen liitettiin kassa vuonna 1948 Kokemäen Osuuskassaan.

Hytinlahden Osuuskassa perustettiin vuonna 1909. Perustavassa kokouksessa merkittiin heti 18 jäsentä ja näiden joukosta valittiin ensimmäinen hallitus, johon tulivat Matti Javanainen, puh.joht., Matti Matikka, Antti Pelkonen, Juho Väkiparta ja Adam Kuisma. Alku oli hankalaa tälläkin osuuskassalla, mutta vähitellen toiminta vakiintui ja kassasta muodostui hyvinkin merkittävä tekijä.

Näitä rahalaitoksia perustettaessa toivottiin niiden vaikuttavan pitäjän kehitykseen ja nimenomaan pienviljelijöiden toimeentulon parantamiseen. Tässä suhteessa kassat varmastikin täyttivät toiveet. Mm vuonna 1927 kassojen myöntämien lainojen turvin raivattiin uutta peltoa 57 ha, luotiin uutta ojaa yli 102 km, hankittiin väkilannoitteita ja siemeniä 300.000 markan arvosta, rakennettiin 25 asuin- ja 28 karjarakennusta, ostettiin 18 uutta tilaa ja lisämaata vanhoille tiloille 168 ha, ym. Tuollaiset saavutukset eivät voineet olla vaikuttamatta pitäjän kehitykseen myönteisesti. Niinpä Räisälä olikin voimakas maatalouspitäjä, jonka kehitys ennen sotia edelleen jatkui voimakkaana. Näin yhteistoiminta osuustoiminta-aatteen innoittamana koitui koko pitäjän parhaaksi.

Teollinen toiminta

Varsinaista suurempaa teollisuutta ei Räisälään ehtinyt kehittyä, mutta pienempiä yrityksiä, kuten sahalaitoksia ja myllyjä, oli useitakin. Näistä varsinkin vehnämyllyt olivat hyvin ajan mukaisia ja niissä jauhettiin hyviä tuotteita. Näistä myllyistä mainittakoon mm Tiurin mylly, jonka yhteydessä toimi myöskin saha sekä villakarstaamo. Tiurin myllyn pitkäaikaisena myllärinä toimi Israel Koponen sekä hänen poikansa Matti. Tiurin mylly toimi osuuskuntana, jonka hallituksen jäseninä olivat Heikki Lallukka, Matti Teperi, Juho Jortikka, Tuomas Paavilainen ja Juho Haikonen, kaikki edellä mainitut osuuskunnan ensimmäisessä hallituksessa.

Räisälän suurin ja ajanmukaisin sahalaitos oli Räisälän kartanossa. Se rakennettiin vuonna 1920, kauppaneuvos J. Hallenbergin omistaessa silloin kartanon. Siinä harjoitettiin huomattavaa vientisahausta talvisotaan asti. Laitoksen yhteydessä toimi myös isonpuoleinen mylly.

Noin vuonna 1908 rakensi mylläri Edvard Vaetoja Killatsunkoskeen vesivoimalla käyvän raamisahan, sitten vuonna 1920 puusepäntehtaan, jossa olivat ajanmukaiset koneet. Eetun kuoltua jatkoi hänen poikansa Väinö isänsä alkamaa liikettä kehittäen ja laajentaen sitä jatkuvasti. Sahatavaratuotteista huomattavin osa myytiin ulkomaille. Myöskin Vaetojat harjoittivat samassa yhteydessä myllyliikettä.

Vielä oli Räisälässä Unnunkoskella Lankisen mylly, kirkolla Pusan ajanmukainen vehnämylly, Särkisalossa Viljo Hynnisen mylly ja sahalaitos, sitten Ivaskanhovin mylly ja sahalaitos sekä lukuisat mylly- ja sahaosuuskunnat eri puolilla pitäjää. Käsiteollisuuden harjoittajia oli Räisälässä useita, kuten seppiä, suutareita, räätäleitä ym.

Tämä teksti on tiivistelmä v.1973 Karjala-lehden julkaisemasta Räisälä liitteen kirjoituksesta.
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Pentti Matikka.