Vuosien 1863-64 valtiopäivillä säädetyllä kunnallisasetuksella määrättiin kunnallinen elämä erotettavaksi seurakuntaelämästä ja kunnat muodostettaviksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta seurakunnan alueen käsittäviksi itsehallintoalueiksi. Tämän asetuksen keisari vahvisti helmik. 6. pnä 1865. Kuntien toiminta määrättiin aloitettavaksi kahden vuoden kuluessa asetuksen vahvistamispäivästä lukien. Siihen asti oli kunnalliset asiat hoidettu kirkon- eli pitäjänkokouksissa. Kunnallisten asioiden piiriin kuuluivat pitäjän vaivaisten hoito, lainamakasiinien järjestely, teiden rakentaminen sekä kyydityksen (hollin) ja kestikievarien pito sekä kansakouluasiat.

Räisälässä ryhdyttiin lain edellyttämiin toimenpiteisiin kunnallisen itsehallinnon perustamiseksi kuntaan kesällä 1867. Elokuun 18. päivänä pidettiin kirkossa pitäjänkokous, jossa seurakunnan silloinen kirkkoherra sotarovasti J F Grönlund luki uuden kunnallisasetuksen. Kokouksen osanottajat pitivät tarpeellisena, jopa kiireellisenäkin, kunnallisen elämän alkamista ja kokouksessa valittiin erikoinen komitea, johon tulivat kaikki kirkonmiehet, lautamiehet ja kylänvanhimmat, puheenjohtajana kirkkoherra, tekemään ehdotuksia kunnallisten toimihenkilöiden vaalista. Kokous lausui toimikunnalle, että kaikkiin kunnallisiin luottamustoimiin valittaviksi ehdotettujen henkilöiden olisi oltava kirjoitus- ja lukutaitoisia sekä äänioikeutta nauttiva hyvämaineisia kansalaisia. Saman komitean oli tehtävä myöskin ehdotus varojen hankkimisesta kunnalle.

Komitean valmistama ehdotus tuli seuraavaan kirkonkokoukseen, mikä pidettiin seurakunnan kirkossa saman vuoden syyskuun 8. päivänä. Kokouksessa hyväksyttiin henkilövaaleja koskeva ehdotus yksimielisesti ja tunnustettiin komitean tehneen siinä kohden työnsä hyvin. Mutta kun luettiin komitean pöytäkirjan toinen kohta, mikä koski kunnallisiin menoihin verottamalla koottavia varoja ja kun siinä ehdotettiin kannettavaksi kunnan rahastoon kahtena seuraavana vuotena jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kunnan asukkaalta 25 penniä hengeltä vuodessa, nousi kokouksessa pöytäkirjan mukaan "suuri rähäkkä". Huudettiin: "Maksakoot verot ne ketkä niitä ehdottavatkin." Tyytymättömien joukon poistuttua mielenosoituksellisesti, ryhdyttiin kokouksessa valmistamaan kohta kokoonkutsuttavan kunnan perustamiskokouksen ohjelmaa.

Perustava kuntakokous pidettiin pitäjäntuvassa 6.11.1867. Kokouksessa toimi puheenjohtajana ja pöytäkirjan pitäjänä sotarovasti Grönlund. Kokouksen alussa hän selvitteli laajasti kuntalaisille uutta kunnallisasetusta, sen kuntalaisille asettamia velvoituksia ja sen takaamia oikeuksia sekä kehotti kuntalaisia yksimielisesti ja nöyrästi hoitamaan asiat yhteiseksi parhaaksi, rukoillen siihen Jumalalta armoa ja apua. Tämän jälkeen valittiin kuntakokouksen puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi - kunnallisasetuksen 13. pykälän mukaisesti - rovasti Grönlund ja hänen varamiehekseen Suuren hovin silloinen tilanhoitaja Vilhelm Müller.

Samassa kokouksessa valittiin myöskin ensimmäinen kunnallislautakunta. Sen puheenjohtajaksi tuli valtiopäivämies Martti Kiurun poika Antti Kiuru Kivipellon kylästä ja hänen varamiehekseen talonpoika Yrjö Kauppinen samasta kylästä. Näiden lisäksi tuli kunnallislautakuntaan 5 vakinaista ja 5 varajäsentä. Vielä valittiin asetuksenmukainen kunnanvaltuuskunta, jonka tuli kuntakokouksen oikeudella hoitaa ja päättää kunnan asioiden hoidosta. Valtuuskuntaan kuului asetuksen määräämänä puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana kuntakokouksen puheenjohtaja ja hänen varamiehensä sekä jäseninä kunnallislautakunta kokonaisuudessaan ja lisäksi niin monta kuntakokouksen erittäin valitsemaa kunnan jäsentä, että valtuusmiesten lopullinen luku nousee kolme kertaa niin paljoksi kuin lautakuntaan valittujen jäsenten. Räisälässä valittiin kunnan valtuuskuntaan näillä perusteilla 21 henkeä.

Tällä tavalla lähti Räisälässä alkuun varsinainen "laillinen" kunnallinen elämä. Monta vaikeutta ja mutkaa oli alkuun matkassa, mutta rehellisellä ja tunnollisella työskentelyllä vältyttiin suuremmilta kommelluksilta. Näistä vaikeuksista mainittakoon mm suuret kato- ja nälkävuodet 1866-1868. Näinä nälkävuosina kuoli maassamme 138.000 henkeä, ollen kuolleisuus nelinkertainen normaali kuolleisuuteen verrattuna. Toinen vaikeus oli köyhäinhoidon järjestäminen, joka tuotti suuria vaikeuksia katovuosien köyhdyttämälle kunnalle. Mutta jotenkuten näistäkin vaikeuksista selvittiin. Näihin aikoihin alettiin pitää myöskin ns vaivaismajaa, johon otettiin hoidettaviksi tilapäisesti hoitoa tarvitsevia. Tästä maksettiin talolle keskimäärin 50 mk vuodessa ja hoidokkien ruoasta suoritettiin 80 penniä hoitopäivältä. Tälläinen vaivaismaja oli pitkän aikaa mm maanviljelijä Kustaa Marilalla Ivaskanmäellä.

Myöskin kunnalliskodin perustamista oli pitäjään suunniteltu. Ensimmäinen kunnalliskoti päätettiin perustaa 3.3.1915 pidetyssä kuntakokouksessa. Se perustettiin vuokrataloon Lohikallioon, jonka silloin omisti kauppias Emil Malin. Mainittu tila ostettiin sitten kunnalle ja rakennuksia kunnostettiin niin että siellä tultiin toimeen. Vuonna 1930 toukokuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä eräs mielisairas hoidokki sytytti kuitenkin talon tuleen ja palossa tuhoutui tilan osittain kaksikerroksinen päärakennus. Vuonna 1931 alettiin rakentaa uutta kunnalliskotia Pitkänniitynmäelle Ivaskan tilalle. Siitä tulikin uljas kolmikerroksinen talo, jonka välittömään yhteyteen kuului myöskin mielisairaala. Talo valmistui syksyllä 1932.

Terveydenhoito

Kunnallisen itsehallinnon alkuvuosina oli sairaanhoito Räisälässä varsin heikkoa. Ei ollut sairaalaa eikä omaa lääkäriä. Lähin sairaala oli Viipurissa, lähin lääkäri Käkisalmessa. Tämä tuotti hankaluuksia huomioonottaen sen aikaiset matkustusvaikeudet. Räisäläläisillä oli kuitenkin eräs etu, nimittäin Suuren hovin silloinen omistaja kreivi Nikolai Sievers, joka palveli keisarillisessa hovissa jahtimestarina ja vietti kesiään Räisälässä loistavan seurueensa kanssa, johon kuului myöskin perhelääkäri. Tämä samainen lääkäri antoi apuaan myöskin paikkakunnan sairaille, jakaen myöskin lääkkeitä omasta varastostaan. Myöskin kirkkoherra Johan Kristian Schvindtin poika Johan Fredrik harjoitti pitäjässä lääkärin ammattia. Hän tuli nimittäin Räisälään, kun hänen isänsä vanheni ja alkoi tarmokkaasti viljellä sukunsa omistamaa Putorian tilaa. Lisäksi oli pitäjällä yhteinen lääkäri mm Kirvun kunnan kanssa. Ensimmäinen oma lääkäri saatiin kuntaan huhtikuun 13. päivänä pidetyn kuntakokouksen tekemän päätöksen mukaan ja valittiin silloin lääkäriksi lääketieteen lisensiaatti Väinö Inberg. Hänen jälkeensä toimivat sitten Räisälässä lääkäreinä Yrjö Antti Linko, Juho Litmanen, Erkki Pelkonen, Paavo Valtimo, Torsten Lindblad ja Reino Rafael Oravala. Sitten tuli tohtori Eemeli Ketomaa, joka toimi sotiin saakka.

Räisälän marttayhdistyksen alotteesta perustettiin vuonna 1922 lääkärin asunnon välittömään läheisyyteen sairasmaja. Uutta ajanmukaisempaa sairaalaa suunniteltiin, mutta työ jäi suunnitteluvaiheeseen talvisodan syttyessä. Räisälän kunnalla oli Karjalan kuntain yhteisessä Rauhan piirimielisairaalassa 10 sairaspaikkaa. Samoin kunta oli osakkaana Tiuruniemen keuhkotautiparantolassa.

Kunnan talous

Kuten jo tämän tekstin alussa mainittiin, oli kunnan talous ja varojen hankkiminen alussa vaikeaa. Mutta verotuksen vakiintuessa ja elämän muutenkin kehittyessä, myöskin kunnan talous alkoi vakiintua. Kunnan menojen kasvua itsenäisyyden aikana kuvaavat talousarvioiden loppusummat: 1928 1.824.228 mk, 1938 2.809.761 mk ja 1939 2.928. 687 mk.

Myöskin varatöitä jouduttiin kuntalaisille jo 1800-luvulla järjestämään. Näistä varatöistä mainittakoon mm metsien ojitukset, erilaiset tietyöt, viemäriojien perkaustyöt, Vuoksen laskutyöt ym. Nämä työt rasittivat luonnollisesti kunnan taloutta suuresti. Mainittakoon, että vielä vuonna 1934 käytettiin työttömyyden torjuntaan tammikuussa lähes 44.000 ja helmikuussa 27.000 markkaa. Työttömyys oli kuitenkin näihin aikoihin. jo huomattavasti vähentynyt. Samana vuonna lakkautettiinkin varatyöt sekä työttömyyslautakunnan toiminta.

Kun Imatran suuri sähkövoimalaitos valmistui, alettiin Räisälässäkin suunnitella pitäjän sähköistämistä. Kunnassa toimi muutamia pienehköjä yksityisiä sähkölaitoksia, mutta nämä riittivät vain pienien paikallisten alueiden tarpeisiin. Vuonna 1928 perustettiin Räisälän Sähkö Oy yhden miljoonan markan osakepääomalla ja alettiin laatia suunnitelmia. Talvisodan jälkeen pitäjäläisten palattua takaisin rakensi puolustuslaitos yhteistyössä Räisälän kunnan kanssa korkeajännitelinjan kirkolle saakka sekä muuntajan. Mutta pitemmän tähtäyksen työt jäivät, kun sota sitten kääntyi meille epäedulliseen suuntaan ja jouduimme jälleen jättämään kotiseutumme.

Tilastotietoja

Räisälän asukasluvun kehityksestä todettakoon: vuonna 1613 oli asukkaita noin 400 henkeä, v. 1815 3.998, v.1860 4.709, v.1900 5.727, v.1920 7.300 ja v.1939 7582 henkeä.

Kuten edellä olevasta huomaa, oli pitäjän asukasluvun kasvu varsin tasaista. 1900-luvulla on havaittavissa kuitenkin kasvun nopeutumista, mikä kuvaa osaltaan kunnan kehityksen nopeutumista ja paranemista. Alkoihan näihin aikoihin maanviljelys nimenomaan kehittyä voimakkain askelin, samoin kauppa sekä liikenne. Nyt on vielä huomioitava, että Räisälässä oli varsin paljon kreikkalaiskatolista väestöä ja kun heidät liitetään mukaan, oli Räisälän asukasluku mm vuonna 1930 8.222 henkeä.

Kunnallismiehiä

Seuraavassa luetellaan sellaisia kunnallismiehiä, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön kunnallisessa elämässä.

Ensimmäiset uuden kunnallislain mukaiset kunnanvaltuutettujen vaalit toimitettiin Räisälässä 4. ja 5. päivä joulukuuta 1918. Valtuutettuja valittiin 23: Matti Kauppinen, Juho Kuisma ja Eerik Javanainen Kivipellolta, Juho Kekki, Tuomas Hynninen ja Tuomas Kuronen Särkisalosta, Antti Ohvo ja Adam Kuisma Hytinlahdesta, Juho Haikonen, Matti Kiuru Myllypellolta, Sipri Henttinen, Simo Lallukka Tiurista, Juho Torsti Tiurinmäeltä, Samuli Pusa, Adam Mykkänen ja Taavi Pusa Lammasmäeltä, Aleksanteri Puukka ja Juho Puukka Humalaisista, Tuomas Suutari Tekemälahdelta, Pekka Sinkko Timoskasta, Juho Seppä Makkolasta, Hekena Kuisma Tarhalasta ja Tuomas Jääskeläinen Neitsytkalliosta. Ensimmäisessä kunnanvaltuuston kokouksessa vaIittiin puheenjohtajaksi Matti Kauppinen ja varapuh.joht. Juho Kuisma.

Kunnanvaltuuston puheenjohtajina toimivat Räisälässä seuraavat henkilöt: Matti Kauppinen 1919-1923, Tuomas Hynninen 1924-1930, Juho Paavilainen 1931-1932, (T. Hynninen jälleen 1933), Tuomas Jääskeläinen 1934-1938, Adam Rännäli 1938-1940 ja Matti Jortikka 1941 valtuuston lakkauttamiseen asti.

Kunnallislautakunnan esimiehinä olivat: Antti Kiuru 1867-1870, kanttori Juhana Viskari 1871-1872, kauppias Antti Puolakka 1873-1892, Taavi Pusa 1893-1898, Adam Haikonen 1902-1910, Matti Kauppinen 1911-1913, Tuomas Jääskeläinen 1914-1916, opettaja Oskar Kauppinen 1917-1919, Pekka Kopra 1920-1924 ja Tommi Tiira 1925-1940.

Eri lautakuntien puheenjohtajista ja muista kunnallisista toimihenkilöistä mainittakoon: kunnanrahaston pitkäaikaiset hoitajat Ambrosius Tiussa ja Adolf Paavilainen, huoltolautakunnan puheenjohtajat: Heikki Rakkolainen 1925-1932 ja Martti Jortikka 1933-1940, lastenvalvojat: Pekka Tonteri 1922-1924 ja 1931-1932, Aleksanteri Kuismin 1925-1930, Juho Torsti 1933-1939 ja Kustaa Marila 1939-1944, tielautakunnan puheenjohtajat: Simo Lallukka 1920-1928 ja 1933-1938, Pekka Tonteri 1929-1932 ja Eemeli Kuisma 1939-1940, kansanhuoltolautakunnnan puheenjohtajat: S Thorvall 1939-1940 ja Pekka Ruponen 1941-1944, kansanhuollon johtajat: Aarne Korhonen 1941-1943 ja Aarne Tervonen 1943-1944 sekä kunnankirjuri Tommi Tiira ja Heikki Rakkolainen ynnä ammattientarkastaja Pekka Roininen 1922-1940.

Kunnanvaltuuston toimiaikana kävi läänin maaherra kaksi kertaa virallisella tarkastuksella kunnassa. Ensimmäisen tarkastuksen suoritti maaherra Lauri Kristian Relander vuonna 1920. Hän kiinnitti erikoisesti huomiota verotusta, köyhäinhoitoa, kieltolakia, maanteiden hoitoa ja puolue-elämää koskeviin kysymyksiin. Samoin hän tiedusteli valtuutettujen mielipidettä kunnan ja lääninhallituksen välisistä suhteista ja niiden kehityksestä. Toisen tarkastuksen piti maaherra Arvo Mannner vuonna 1938. Kunnan kirjanpito, talousarvion toteuttaminen, asutustoiminta ja kansansivistyksen kohottaminen olivat silloin tarkastuksen kohteina. Kummassakin tarkastuksessa maaherrat lausuivat suuren tyytyväisyytensä kunnan asioiden hoitoon.

Räisälän kunta kiinnitti myöskin huomiota vapaaseen kansansivistystyöhön, tukien sitä monin eri tavoin, samoin isänmaallista aatetta ja urheilutoimintaa. Kunta vuokrasi mm kansanopistolle vuonna 1919 omistamansa Putorian kartanon 200 mk:n vuosivuokrasta rakennuksineen maineen päivineen, samoin Räisälän voimistelu- ja urheiluseura Pamaukselle maa-alueen urheilukenttää varten sekä myöhemmin osoitti myöskin varoja sen kunnostamiseksi. Monella muulla tavalla kunta osallistui kuntalaistensa harrastuksiin.

Lisäksi kunta oli jäsenenä mm seuraavissa maakunnallisissa ja paikkakunnallisissa laitoksissa ja järjestöissä: Maalaiskuntien Liitto, Kirvun Puhelin Oy, Kannaksen Liitto, Rauhan piirimielisairaala, Rauhan ja Tiuruniemen keuhkotautiparantola, Etelä-Karjalan kuntainsähköyhtymäin liitto, kuntain yhteinen työlaitos Hiitolassa, Räisälän metsänhoitoyhdistys, Kieltolakiliiton taistelijain tukijärjestö, Kuntain keskeinen tuberkuloosiparantola, Räisälän tuberkuloosiyhdistys, Räisälän Osuuskauppa, Räisälän maatalouskerhoyhdistys sekä Kieltolakiliiton Viipurin aluejärjestö.

Sen voimme lopuksi todeta, että Räisälän pitäjä oli jo kolmekymmentäluvulla nopeasti kehittyvä ja vauras maatalouspitäjä, jossa kuntalaiset tunsivat asemansa turvatuksi ja viihtyisäksi. Kehitys oli voimakkaassa nousussa eri sektoreilla, joka kehitys käynnistettiin heti talvisodan jälkeen takaisin palattua. Mutta sinne Räisälä oli lopultakin jätettävä eikä meillä ole muuta kuin muistot ja historia jäljellä. Sitä historiaa tämäkin kirjoitus on osaltaan tahtonut valaista.

Tämä teksti on tiivistelmä v.1973 Karjala-lehden julkaisemasta Räisälä liitteen kirjoituksesta.
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Pentti Matikka.