Urheilua - Räisälän Pamaus


1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä heräsi eri puolilla pitäjää voimistelu- ja urheiluharrastus. Matti Kauppinen kävi Helsingissä voimistelukursseilla ja opetti sitten kotiuduttuaan toisia ja pian innostus levisi. Harjoiteltiin kansakoululla ja talojen tuvissa talvisin, kesällä ulkosalla.

Ajan tavan mukaan oli ohjelmistossa vapaa- ja sauvaliikkeitä. Myöskin paini oli suosiossa, joskaan ei ollut pätevää ohjausta. Kesäisissä juhlissa oli usein voimankoetuksena kylienvälinen köydenveto. Urheilulajeina olivat juoksut ja hypyt. Välineiden puutteessa tyydyttiin niihin. Talvella oli usein hiihtokilpailuja, joissa ladulle lähtijöitä oli runsaasti. Myöskin naiset olivat hiihtämässä. Välineiden laadun ja kunnon tärkeydestä oltiin selvillä. Tiurissa nuoret miehet tekivät itselleen kajaanilais- ja iiläismallisia suksia ja 21.3.1895 oli Kirkonkylän koululla hiihtokilpailujen yhteyteen järjestetty suksinäyttely.

Vähitellen hiihtäjämme alkoivat saada mainetta, ja vuosisadan alkupuolella Tiurissa järjestettyihin hiihtokilpailuihin tuli osanottajia aina Lemiltä asti. Samoihin aikoihin Läheniemessä pidettyjen hiihtokilpailujen 25 km:n matkan voitti opettaja J. N. Vainio ja toinen palkinto tuli Juho Jortikalle. Sen aikaisista hiihtäjistä mainittakoon vielä Adam Matikka, Pekka Haikonen, Pekka Hoppendorff, Tahvo Kaasalainen, Heikki Musakka ja Adam Rännäli. Pian heidän rinnalleen alkoi pyrkiä uusia hiihtäjiä, joista maininnan ansaitsevat Simo Kuisma, Juho Tiussa, Onni Haikonen ja Antti Heikkonen.

V. 1908 Vuoksenlaakson hiihtomestaruuskilpailuissa Tainionkoskella joukkkue (Simo Kuisma, Pekka Hoppendorff, Onni Haikonen, Juho Tiussa ja Pekka Haikonen) voitti kierto- ja yksityispalkinnot. Seuraavana vuonna Räisälässä pidetyissä kilpailuissa jäi kiertopalkinto edelleen Räisälään, vaikka ensi sijat joutuivatkin vieraille. Jälleen seuraavan talven kisoihin Tainionkoskella tunnetun urheilumiehen maisteri A. A. Niskalan johdolla osallistunut joukkue (Matti Asikainen, Antti Heikkonen, Juho ja Tuomas Paavilainen sekä Matti Pökkönen) toi mieskohtaiset ja kiertopalkinnot mukanaan.

Vuonna 1908 elok. 8 p :nä Juho Kuisman taloon kokoontuneet nuoret miehet Simo Kuisman (Pusala) ehdotuksesta päättivät perustaa koko pitäjän käsittävän urheiluseuran. Silloin mukana olijoista mainittakoon lisäksi ylioppilas, myöhemmin pitäjämme nimismiehenä tunnettu, Antti Ilmari Kauppinen, Pekka Haikonen ja Ilmari Kiuru. Unnunkoskella saman elokuun 23 päivänä pidetyn kansanjuhlan yhteyteen järjestetyssä kokouksessa, johon oli saapunut pitäjän nuorisoseurojen ja työväenyhdistysten edustajat sekä muitakin urheilun harrastajia, hyväksyttiin Kauppisen laatimat säännöt ja hänen ehdottamansa nimi "Räisälän voimistelu- ja urheiluliitto Pamaus". Puheenjohtajaksi valittiin Simo Kuisma, sihteeriksi A. I. Kauppinen, rahastonhoitajaksi Pekka Haikonen, muiksi jäseniksi Särkisalon ns:sta Heikki Hynninen ja Pekka Kaasalainen, Humalaisten ns:sta Juho Puukka, Hytinlahdesta Antti Javanainen sekä Särkisalon työväenyhdistyksestä Poikonen ja Heikki Mikkola. Saman juhlan yhteydessä olleesta kylien välisestä kilpailusta vei voiton Tiuri ja 10-ottelun mieskohtaisen ensi palkinnon Simo Kuisma (Hytinlahti), seuraavina Yrjö Jortikka, Simo Lallukka ja Antti Ilmari Kauppinen. Vuonna 1909 saatiin Pamauksen puheenjohtajaksi innostunut ja pystyvä kansanopistonjohtaja A. A. Niskala. Mukaan liittyi nyt myös Tiuri. Sitä edustivat johtokunnassa Yrjö Jortikka ja Simo Lallukka. Saman vuoden lokakuun 17 päivänä päätettiin liittyä Räisälän ns:n alaosastoiksi ja jäseneksi SVUL:ään, jonka hyväksyntä saatiin 20.1.1910. Nyt oli tie auki piirin ja siihen kuuluvien seurain kisoihin kamppailemaan kunniasijoista. Pojat kävivät voimistelu- ja painiharjoituksissa opistolla jopa kahdesti viikossa. Ei siinä matkan pituutta valiteltu, kun pitäjän eri kulmilta saavuttiin. Tarmokkaan johdon ja ilmiömäisen innostuksen ansioksi on luettava, että Räisälän Pamaus tuli pian tunnetuksi ympäristössä, jopa vähitellen kautta maan. Hiihto ja kenttäurheilu olivat parhaat lajit, paini jäi vähemmälle.

Ensimmäiset kenttäurheilumestaruuskilpailunsa Pamaus järjesti v. 1908 Pusalan Lammassaaressa. 10-ottelun voitti kiistattomasti Simo Kuisma; seuraavina olivat Yrjö Jortikka, Simo Lallukka ja Antti Ilmari Kauppinen. V. 1909 Vuoksenlaakson urheilukuninkuuskilpailussa 10-ottelun kärkipäähän pääsi Simo Kuisma Pamauksen joutuessa toiselle sijalle, jossa pysyttiin seuraavan kesän vastaavassa ottelussakin. V. 1911 Viipurin piirin hiihtokisoissa voitti naisten mestaruuden Anna Paavilainen, uusien voittonsa seuraavana talvena. Vuosina 1913 ja 1914 toi Maikki Karilainen mestaruuden Räisälään. Mukana olivat ladulla myös Jortikan ja Lallukan Maikit, joista edellinen voitti piirin mestaruudet 1915-1917. Tämä Maikkien kolmikko seuranaan Asikaisen Liisa ja Teperin Anni toi viipurilaisen "Karjalan Lehden" kiertopalkinnon, Karilaisen Maikki mestaruuden ja toiset muut palkinnot tullessaan Viipurista. "Käkisalmen Sanomain" kilpahiihdon palkinnot samat Maikit ja Liisat korjasivat myös hoiviinsa.

Miehet jatkoivat kilpailuissa käyntiä, vaikka hiihtäjät vaihtuivatkin vähin erin. Mikko Rouhiainen, Matti Teperi ja hänen lupaava veljensä Heikki, joka vapaussodassa kaatui, Simo ja Heikki Lallukka, Juho Torsti, Asikaisten veljekset Matti, Pekka ja Adam, Pökkösen Antti ja Matti.

Pamaus järjesti moniotteluja, jolloin vaadittiin monitaituruutta. Kenties siitä aiheutuikin, että huippukykyjä ei pitäjästämme ilmestynyt. Simo Kuisma ja Juho Paavilainen juoksivat Viipurissa piirin mestaruuden 5000 ja 10.000 m:n matkalla. Simo Kuisma haki myös Savonlinnasta 5000 m:n voittopalkinnon useana vuotena.

Pyöräilykilpailut olivat suosittuja. Juho Paavilainen, Matti Teperi ja Matti Henttinen (Junala) voittivat monta tiukkaa ottelua. Pamauksen poikain nimiä mainittiin silloin tällöin painikilpailujen voittajaluettelossa, vaikkei juuri aivan etupäässä. Yritettiin luisteluakin, mutta varojen puute lopetti lyhyeen radan kunnossapidon ja siten harjoittelumahdollisuuden.

Vuoden 1918 sotaa edeltäneen aikakauden urheilun johdossa, innoittajina ja sieluina olivat reipasotteinen Veikko Läheniemi, johtaja A. A. Niskala ja Simo Kuisma. Maininnan ansaitsevat myös hiihtäjät Karppanen, Keinänen ja Huuska, moniottelijat Antti Javanainen, Yrjö Jortikka ja Juho Paavilainen, heittäjät Onni Salonen ja Juho Komonen (myöh. jääkärimajuri) ja kestävyysjuoksijat Onni Teräväinen, Arvo Partanen, Veikko Läheniemi sekä Matti ja Eemeli Kuisma.

Vuoden 1918 sodan jälkeen alkaa uusi jatko Pamauksen toiminnassa, kun uudet miehet astuvat johtopaikoille ja riveihin. Vuonna 1925 elokuun 5 päivänä kunnan talolla pidetyssä kokouksessa herätettiin vanha kunniakas Pamaus jälleen henkiin. Puheenjohtajaksi valittiin Eino Pussinen, johtokuntaan "vanhat tekijät" Simo Kuisma ja Simo Lallukka, lisäksi Nikolai OIkkonen, Eemeli Kuisma, Jussi Matikka ja Vilho Kattelus. Nuorisoseurojen riveissä kasvanut uusi urheilijapolvi astuu nyt esiin.

Edelleen järjestettiin kilpailuja. Huomattavin vakituinen seuraottelu oli Räisälän Pamauksen, Käkisalmen Käenpoikain, Pyhäjärven Kaiun, Hiitolan Urheilijain ja Kaukolan Visan välinen ottelu, josta useimmat laakerit korjasi Pamaus. Seuran puheenjohtajana oli kauimmin Arvi Marila (1926-32).

Painikin otetaan ohjelmaan. Unnunkoskelle talkoovoimin tehdyllä painimatolla harjoitellaan Simo Kuisman ohjatessa. Käypä ohjeita antamassa myös Robert Oksa, sittemmin Ruotsin Painiliiton palvelukseen siirtynyt, Lauri Pihkala sekä SVUL:n ohjaajat. Suurtuloksiin ei kuitenkaan tässä vaiheessa päästy.

Hiihto on jälleen suosiossa, vaikkei aivan aikaisemmalle tasolle kyetäkään nousemaan. Kenttäurheilua harrastettiin kesäisin. Viljo Rantalainen keihäänheitollaan pääsi mestarimerkin omistajaksi Käkisalmessa 1935. Vuonna 1938 on Pamauksen kyläosastoja Humalaisten, Tiurin, Kirkonkylän, Särkisalon, Kivipellon, Myllypellon, Unnunkosken, Hytinlahden, SiirIahden ja Makkolan kylissä, ja jäsenmäärä on jo yli 500. Kyläosastoilla on kullakin edustajansa keskushallituksessa, jonka puheenjohtajana toimii Veikko Tonteri. Pesä- ja jääpalloa harrastettiin, samoin nyrkkeilyä. Myös mäenlaskun aakkosia opeteltiin Kirkonkylässä.

Erikoismaininnan ansaitsee sotaa edeltäneiden vuosien laaja ja korkeatasoinen jalkapalloilu, joka voimakkaimpana alkoi Myllypellolla ja Tiurissa, laajeten sieltä muihin kyliin. Vuoden 1939 sarjaotteluihin osallistui 11 joukkuetta. A-sarjan voittajaksi selvisi Myllypelto ja B-sarjan Kirkonkylän II joukkue. Naapuripitäjien, vieläpä lähimpien kaupunkienkin joukkueet, kuten Viipurin "Sudet", "Reipas" ja "Ilves", Käkisalmen "Palloilijat", Imatran rautatehtaan joukkue ja Simpeleen Urheilijat, olivat kunnioitettavia vastustajia ja tulos vaihteli, usein vain yhden maalin ratkaistessa. Yleisömenestyksessä ei mikään urheilulaji vetänyt vertoja jalkapallo-otteluille.

Henkilöitä nimetessä tulevat mieleen yleisurheilussa Marilan veljessarja ikäjärjestyksessä: Arvi, Tenho, Reino ja Raikas, Viipurin sk:n 5-ottelun mestaruus oli usein heidän nimissään, Viljo Rantalainen keihäänheittäjänä, Eino Kalkkinen pikajuoksijana ja moniottelijana (Viipurin piirin 10-ottelun mestaruus), lisäksi Jussi Matikka, Eero Kohonen, Nikolai Sinkko, Tauno Seppä, Oiva Lallukka, Yrjö Rainio, Toivo Karonen, Armas Kuisma ja Viljo Ohvo, joka oli sekä hiihtäjä, juoksija että suunnistaja. Edelleen voidaan mainita nimet Matti Javanainen ja Ilmari Henttinen.

Yleisurheilua haittasi urheilukentän puute. Räisälään saatiin oma kenttä vasta 1929 Pamauksen ja kunnan yhteisvoimin. Kirkonkylän raviradan keskustaan vihittiin urheilukenttä. Pamaus rakensi kunnan omistamalle maalle talkoilla juoksuradat ja kenttälajien suorituspaikat. Muutaman vuoden jälkeen Pamaus luovutti kentän kunnalle, joka aitasi raviradan ympäryksen ja rakensi urheilukentälle pukuhuoneet ja varastotilat.

Talvisodan jälkeen syksyllä 1940 "pamaukselaisia" oli pienoinen joukko Koskenkorvalla Eino Rantalaisen kodissa toimintamuotoja suunnittelemassa. Veikko Tonteri luovutti puheenjohtajan virkansa Eino Rantalaiselle. Jäätiin odottamaan parempaa aikaa, joka koittikin Räisälässä, mutta loppui alkuunsa siellä. Kokemäellä heräsi sitkeähenkinen seura jälleen. Siellä toimi puheenjohtajana toistamiseen Arvi Marila, "oikeana kätenään" s.o. sihteerinä Armas Kuisma ja rahastonhoitajana Uljas Pehkonen.

Huomattava johtoasema urheiluelämässä oli suojeluskunnalla. Räisälän suojeluskunta voitti useina vuosina Viipurin piirin 5-ottelumestaruuden, eikä koskaan jäänyt neljättä sijaa alemmaksi, vaikka kilpasilla oli 51 suojeluskuntaa, joukossa Viipuri, Enso ja Imatra. Mieskohtaisia mestaruuksia voittivat Tenho Marila 1936 ja Reino Marila 1937. Piirin sotilasviisiottelun voitti Raikas Marita vuosina 1937-39. Myös muissa urheilulajeissa oltiin alkupäässä. Voimistelussa voitti opettaja Urho Kohosen johtama joukkue piirin B-sarjan mestaruuden v. 1937.

Useilla nuorisoseuroilla oli voimisteluosastonsa eli kerhonsa. Huomattavin oli Myllypellon joukkue, jota johti opettaja Urho Kohonen, entinen Suomen mestari. Hänen veljensä Eero Kohonen voimistelutti Unnunkoskella sekä aikuisia että pieniä poikia. Nämä voimistelijaveljekset saivat paljon aikaan voimistelutaidon edistämisessä. Kesäisin he pitivät uintikursseja.

Naisvoimistelujoukkueita oli edistysseurojen yhteydessä, samoin kansantanhuajia, joista kiinteimmin toimi Viljo Pokkisen johtama Särkisalon nuorisoseuran kerho.

Työväenyhdistyksilläkin olivat omat liikuntakasvatusosastonsa. Kirkonkylässä oli Riento, Myllypellolla urheiluseura Kiri. Niihin kuuluvat urheilijat osallistuivat muiden edistysseurojen järjestämiin kilpailuihin ja päinvastoin. Urheilijoilla ei katsottu olevan puoluerajoja. Vähin erin voimakkaasti toimiva Pamaus veti kuitenkin sieltä parhaat kyvyt riveihinsä ja näin siellä toiminta heikkeni.

Sotien jälkeen Räisälän Pamaus jatkoi toimintaansa satakunnassa.

Takaisin aloitussivulle