Räisälän kansanopisto

Kansanopistoaatteen kotimaa on Tanska, joka oli 1800-luvun puolivälissä kansallisesti rikkirevitty ja pirstottu. Nikolai Grundtvig oivalsi, että kansallisen sivistyselämän kohottaminen ja lujittaminen voi olla Tanskan pelastus. Kansanopistosta tuli uudenlainen koulumuoto, jonka tarkoituksena oli kansallisen ja yleisinhimillisen sivistyksen edistäminen.
Suomessa ajatus kypsyi muita pohjoismaita hitaammin. Vasta, kun venäläistämispyrkimykset saivat 1800-luvun loppupuolella yhä väkivaltaisempia muotoja, alkoivat entistä useammat tajuta Juhana Vilhelm Snellmanin pääajatuksen:
- Yhteenkuuluvaisuudessa on pienen kansan voima ja sivistys ja siveellisyys luovat yhteenkuu-luvaisuuden tunteen.

Karjalan maantieteellinen asema on aiheuttanut sille ja sen väestölle monia vaikeita aikoja yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja sivistyksellisesti. Vaikein yhteiskunnallinen ongelma oli 1700-luvulla alkanut lahjoitusmaajärjestelmä. Venäjän hallitsijat siirsivät Vanhassa Suomessa eli Viipurin läänissä sijainneiden tilojen verotusoikeuden venäläisille ylimyksille ja aatelisille.
Kun Vanha Suomi liitettiin 1811 muuhun Suomeen, oli alueella 2 500 näin lahjoitettua tilaa ja 60 000 lahjoitusmaatalonpojan asemassa olevaa. Heidän asemansa muistutti lähinnä maaorjuutta.
1800-luvun lopulla talonpojat saivat lunastaa tiloja uudelleen haltuunsa. Jäljet eivät olleet kuitenkaan hetkessä korjatut. Aineellisessa ja henkisessä kehityksessä oli jääty pahasti jälkeen maan muihin osiin verraten. Samalla tapahtui jatkuvaa voimakasta venäläistymistä. Monet näkivät nimenomaan kansanopiston olevan keino Karjalan taloudellisen ja henkisen rakennustyön toteuttamisessa.

Vuonna 1891 Käkisalmessa ilmestyneessä Vuoksi-lehdessä käsiteltiin kansanopiston perustamista itäiselle Kannakselle. Sijoituspaikaksi ajateltiin aluksi Käkisalmea. Marraskuussa 1893 pidettiin Käkisalmen kansanopiston perustava kokous, ja tarkoitus oli saada toiminta käyntiin samana syksynä. Opiston perustaminen ei käynyt kuitenkaan niin vaivattomasti. Vaikka hanke oli koko ajan vireillä, Itä-Kannas sai odottaa omaa opistoaan vuoteen 1908, jolloin Räisälän kansanopisto aloitti toimintansa.
Ensimmäiset suomenkieliset kansanopistot avasivat ovensa vuonna 1892. Tosin jo 1889 opettajatar Sofia Hagman perusti Kangasalle kansanopiston luonteisen laitoksen. Maassamme oli 1800-luvun lopussa 15 suomenkielistä ja 6 ruotsinkielistä kansanopistoa.
Karjalan ensimmäinen kansanopisto, Kanneljärven kansanopisto, perustettiin Läntiselle Kannakselle (Uusikirkko) vuonna 1894. Juho Lallukka oli mukana perustamassa Kanneljärven kansanopistoa. Johtokunnan jäsenenä hän sai myös kokemusta käytännön kansanopistotyössä.


Kauppaneuvos Lallukka halusi edistää kotiseutunsa ja etenkin synnyinpitäjänsä kansansivistyspyrintöjä. Hän kutsui Räisälän pappilan tupaan kokouksen syyskuun 1. päiväksi 1907. Seuraavassa kuussa pidettiin uusi kokous. Lallukka ilmoitti perustavansa opiston omalla kustan-nuksellaan ja lupasi toimipaikaksi Pudorian kartanon. Näin Räisälästä tuli itäisen Kannaksen kansan-opistopitäjä.
Marraskuun 9. päivänä 1908 aloitettiin ensimmäinen työvuosi. Opistoon oli kutsuttu 50 oppilasta, joista 30 oli räisäläisiä. Seuraavina vuosikymmeninä oli oppilaita työkautta kohden keskimäärin 42. Opiston vaikutusalueena oli Räisälän lisäksi etenkin Antrea, Kirvu, Käkisalmi, Kaukola, Pyhäjärvi, Sakkola ja Vuoksela.

Syksyllä 1939 opiston rakennukset otettiin sotilaskäyttöön. Maaliskuussa 1940 alkoi raskas evakkokausi opistonkin elämässä. Ensin Teuvalla, sitten lyhyt pistäytyminen Karjalassa, uudelleen siirtolaisena, nyt Köyliössä, ja lopulta Kokemäelle vuonna 1950.

Kokemäellä
Kokemäellä opiston toimitiloina on kolme rakennusta. Ensimmäisenä niistä valmistui 1950 rakennus, jonka alakertana on Ruovedeltä siirretty Majakedon pappilarakennus. Samoin kuin alun perin Räisälässä, täälläkin opiston yhteydessä on riittävästi asuntoja kaikille oppilaille.

Räisälän kansanopiston toiminta lopetettiin vuonna 2009.

Oppilaita Räisälän kansanopistossa

Edelliselle sivulle

Takaisin aloitussivulle