Aina ja joka paikassa on pidetty suuressa arvossa ja kunnioitettu huomattavia ruumiillisia voimia, sellaisia, jotka selvästi osoittautuvat tovereiden ja naapureiden ruumiillisia kykyjä suuremmiksi. Räisälässäkin oli sellaisia voimamiehiä, jotka eivät löytäneet tuttavapiiristään vertaistaan sellaisissa ruumiillisissa suorituksissa, joissa ratkaisi suora suomalainen voima.

Juho Kolkka

Muistitietojen mukaan on ollut päätä pitempi jo mitoiltaankin ja varsinkin voimiltaan Alhotojalla asunut pappilan torppari Juho Kolkka. Häntä kutsuttiinkin pituutensa ja suurten voimiensa vuoksi yleensä "Kolkan Suureksi Jussiksi". Jussi oli hyväntahtoinen ja sävyisä mies eikä ylpeillyt voimillaan eikä niitä monta kertaa näyttänyt. Silloin tällöin ne kuitenkin tulivat näkyviin työssä ja joskus kisailemallakin.

Eräänä sunnuntaina oli kokoontunut kylän miehiä erääseen taloon Kolkkalassa. Siinä tuli sitten puheeksi väkkartun vetäminen ja kun "alkukilpailu" oli käyty, niin siinä selvisi kaksi parasta miestä. Nyt alkoi "yleisö" vaatia myöskin Jussia vetämään parhaaksi jääneen kanssa. Hän vastusteli ensin, mutta suostui kuitenkin yrittämään. Kun miehet istuivat lattialle vetoasentoon, niin katsojia hämmästytti se, että Jussi otti vain yhdellä kädellä kiinni vetokartusta. Jussi hymähti vain, että pannaan sitten toinenkin käsi, jos yksi ei pärjää. Veto alkoi ja vastapuoli aikoi yllättää Jussin äkkinykäisyllä, mutta kun Jussin käsi oli kartussa kiinni, olisi ollut sama, vaikka karttu olisi ollut puussa kiinni. Kun Jussi alkoi tosissaan vetää, niin kaverin takapuoli nousi heti ylös lattiasta. Nyt Jussikin alkoi innostua asiaan. Järjestettiin niin, että aikaisemmassa koitoksessa toiseksi jäänyt tuli kaverinsa avuksi ja kaikki luulivat, että kyllä Jussin p*se nyt nousee, kun toisella puolella vetää kaksi vaurasta miestä ja kun kaikkien hämmästykseksi,Jussi ei vieläkään pannut toista kättään, vaan uskoi .pärjäävänsä vieläkin yhdellä kädellä. No niin, veto alkoi... Kova näytti olevan koitos, mutta ei kulunut kovinkaan kauan, kun Jussi veti yhdellä kädellään molemmat miehet ylös. Kaikki aapuvilla olleet olivat ihmeissään, sillä se oli kyllä valtava voiman esitys.

Erinäisissä töissä tulivat Jussin poikkeuksellisen suuret voimat melkein kuin pakosta näkyviin. Räisäläisiä hevosmiehiä oli kerran suolarahdissa, hakivat suolaa käkisalmelaisille kauppiaille Viipurista. Palkaksi sai säkin suolaa, kun toi kuorman Käkisalrneen. Jussi oli myöskin suolarahtirsakissa. Kun räisäläiset rahtimiehet menivät suolavarastolle, siellä oli paljon muitakin suolan hakijoita ja hevosia oli varaston edusta niin täysi, että näytti siltä, ettei myöhemmin saapuneet pääse tekemään kuormia ennenkuin iltapäivällä, Jussi ajatteli, ettei hän ainakaan rupea täällä niin kauan varttumaan. Hän ajoi hevosensa niin lähelle varaston ovea kuin vain aikaisemmin saapuneiden hevosten takia oli mahdollista. Nyt Jussi harppoi rekien yli va rastoon, otti sieltä kumpaankin kainaloon suolasäkin ja toi ne rekien ja kuormien yli rekeensä. Ei Jussin tarvinnut kovin monta sellaista reisua tehdä varastoon, kun hänellä oli kuorma valmis. Tavallisillä miehillä ei ollut mahdollisuutta käyttää Jussin esimerkkiä hyväkseen, niin suuria voimia se olisi vaatinut. Kyllä, Jussin suorittamia voimannäytteitä oli monenlaisia, mutta tässä esitetyt suoritukset osoittavat, miten ylivoimainen hän oli ruumiinvoimiltaan tavallisiin miehiin verrattuna.

Simo Kuisma

Joskus piili arvaamattomia voimia sellaisissa miehissä, joita ei olisi uskonutkaan. Sellainen oli mm. Siirlahdessa Jaakkolan talon isäntä Simo Kuisma. Hänen vanhemmillaan oli Pappilan torppa Kolkkalassa, jossa Simokin varttui mieheksi. Simo oli 180 cm pitkä ja erittäin leveäharteinen ja nopeatoiminen. Jo rippikoulupoikana hän antoi näyttöjä voimistaan lyömällä sylipainia vauraiden aikuisten miesten kanssa. Selvin muistomerkki hänen voimistaan oli kotitaloni uintirannassa kartion muotoinen kivi, jonka pohja oli n 70 cm leveä ja korkeus vähän enemmän. Parhaassa iässään hän oli uimassa mainitussa rannassa ja noustuaan järvestä ja pukeuduttuaan hänelle tuli mieleen koetella voimiaan siinä, että nousisiko mainitsemani kivi. Hän asetteli kiven sopivaan asentoon, asetti itsekin jalkansa tukevasti maahan, otti käsillään mieleisen asennon ja nosti ja kivi nousi ainakin 10 cm irti maasta. Näkijöitä oli paikalla useita henkilöitä. Hetken päästä hän uusi saman tempun vakuudeksi siitä, ettei ensimmäinen nosto ollut mikään sattuma. Äitini kertoi nähneensä monta kertaa Simon uinti matkallaan nostavan mainitun kiven. Tästähän ei kukaan tietäisi, oliko mainitun kiven nostaminen erikoinen voimannäyte, mutta minunkin tietämäni mukaan sen nostamista yritti ainakin 10 voimakkaaksi tunnettua miestä, mutta ei yksikään saanut sitä irti maasta.

Juho Henttinen

Todellinen voimamies oli myöskin Karkolan kylässä Hanskinmäellä asuva Juho Henttinen - Hanskin Jussi. Hän oli jo ulkoasultaan komea ilmestys. Pituutta 185 cm, suora ryhti ja lihakset joka puolella hyvin kehittyneet, niin ettei Jussin housuissa eikä takin alla ollut tyhjää ilmaa, vaan ne olivat täyte1äiset kuin täysi viljasäkki, ja painoa oli runsaat 100 kiloa. Kämmenet olivat leveät ja sormet puolta paksummat kuin tavallisilla miehillä. Olikin ihmeellistä, ettei sormien paksuus haitannut hänen viulua soittaessaan, sillä olisi luullut, ettei niillä voi mitenkään erottaa viulun eri kieliä, mutta kyllä ne löysivät aina määrätyn kielen. Jussi oli näet aikansa paras viulunsoittaja Räisälässä.

Kun Jussi oli asevelvollisuuttaan suorittamassa Kyyrölän reservipataljoonassa, siellä huomattiin kohta hänen suuret ruumiilliset lahjansa ja siellä haluttiin myös nähdä, millaisia voimannäytteitä Jussi pystyy suorittamaan. Vääpeli otti kolme Bertan-kivääriä ja esitti Jussille, että tämä ottaisi kumpaisellakin kädellään kiväärien piipun päästä kiinni ja perusasennossa seisten nostaisi kädet suorina kiväärit ylös, niin että ne pysyvät käsien kanssa samassa suunnassa. Kun Jussi seisoi paikallaan perusasennossa ja vääpeli järjesti kaikki kuntoon nostoa' varten, niin Jussi puristi suuret kouransa tavallista lujemmin kiväärien piippujen ympärille ja nosti ja se näytti tapahtuneen vaivattomasti. Tätä temppua ei aikaisemmin ollut kukaan suorittanut. Kun vääpeli huomasi Jusin noston tapahtuneen hyvin helposti, hän esitti, että laitetaan kolmas kivääri poikittain näiden kahden kiväärin tukkien päälle ja niin tehtiin. Kun Jussi valmistautui nostoon, niin paikalla olleet huomasivat jo Jussin ilmeistäkin, että nyt pannaan voimat tosi koetukselle. Kun nosto alkoi, niin heti huomasi, että tiukkaa teki Jussillekin, mutta ylös nousivat kiväärit. Suoritus oli ainutlaatuinen, sillä kymmenien vuosien aikana ei ollut pataljoonaan ilmestynyt sellaista miestä, joka olisi tehnyt saman tempun. Kyllä Jussi antoi siellä monella muullakin tavalla näytteitä voimistaan. Niinpä sitten mainitusta joukko-osastosta tehtiin esitys Räisälän kirkkoherranvirastoon, että kirkossa julistettaisiin Juho Henttisen reserviharjoituksissa suorittaneen tekoja, jotka ovat vaatineet poikkeuksellisen suuria ruumiinvoimia, sellaisia, joita ei kukaan reserviläinen ole aikaisemmin pystynyt suorittamaan.

Jussi oli suuresta koostaan ja painostaan huolimatta hyvin nopeakin. Hänen ikätoverinsa Pulakan Ierikka kertoi, että jos kilvattiin juoksussa tai hypyissä, niin Jussi oli kaikessa aivan ylivoimainen. Jos siihen aikaan olisi harrastettu urheilua, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin Jussi olisi pystynyt heitoissa tai painissa, Kyllä hänellä olivat erinomaiset fyysilliset edellytykset.

Aatami Vorne

Kun Räisälässä ja naapuripitäjissä alettiin vuosisadan vaihteen aikoihin järjestää kansanjuhlia, niiden ohjelmassa oli usein kilpailu suomalaisessa sylipainissa, Unnunkoskella vietettiin kansanjuhlaa 1897 tai /-98 ja siellä oli myöskin kilpailu sylipainissa. Kilpailuun ilmoittautui myöskin kaukolainen voimamies Antti Osa, joka oli Kaukolassa voittanut samanlaisen kilpailun. Hänen vastustajakseen ilmottautui nuori hytinlahtelainen rämäpää Aatami Vorne. Vorne vaikutti Osan rinnalla poikaselta, vaikka hänellä olikin pituutta 185-190 cm, mutta hän oli hoikka kuin salko Osan rinnalla. Mutta Vornella olivat hyvin kehittyneet ja sopusuhtaiset lihakset eikä grammaakaan turhaa painoa. Nopea ja notkea hän oli sekä voimaakin omiksi tarpeiksi. Kun ottelijat astuivat areenalle, tuskin kukaan uskoi Vorneen seisovan' montakaan minuuttia Osan kourissa. Toisin kuitenkin kävi. Kun ottelu alkoi, näytti siltä, että Osa ottaa koko ottelun hyvin kevyesti ja nähtävästi hän ajattelikin, että kunhan minä saan sinut poika kunnolla syliini , niin laitan sinut nätisti tuohon nurmikolle makuulle. Mutta Osan suunnitelmat eivät toteutuneetkaan. Jollakin huomaamattomalla otteella nosti Vorne yhtäkkiä Osan ilmaan ja paiskasi tavallista rajummin hänet maahan. Ottelu ratkesi näin nopeasti ja yllätyksellisesti. Kaukolan voimauros kukistui nuoren 22-vuotiaan Aatami Vornen toimesta.

Marilan veljekset

Kesäjuhlien yleisöön menevänä ohjelmanumerona oli usein köydenveto. Tavallisesti se järjestettiin 4- tai 5-miehisille joukkueille. Oli joskus 1935 Pamauksen kesäjuhlassa myöskin köydenveto. Otteluun ilmoittautui köyden toiseen päähän Ivaskanmäeltä Marilan veljes-neliapila, josta jokainen tunnettiin hyväksi yleisurheilijaksi. Veljekset esittivät, että köyden toiseen päähän saa juhlayleisöstä valita mahdollisimman hyvän joukkueen. Niin tapahtuikin. Joukkue oli muistaakseni koottu Tiurin miehistä, kaikki riskinnäköisiä miehiä. Kun veto alkoi, niin aluksi näytti, että ottelusta tulisi hyvinkin tasaväkinen, mutta tasaväkisyys loppui hyvin lyhyeen, sillä Marilat olivat löytäneet jostakin katköistä lisävoimaa ja he vetivät köyden toisessa päässä olevaa joukkuetta perässään niin ylivoimaisesti, että ottelu oli ratkaistu.

Matti Läheniemen

Voimasuorituksista liikkui melkein kuin satuja ja kyllä hän varmasti oli erikoinen voimahahmo: vähän keskikokoa pitempi ja vartalo oli sen tyyppinen, että siinä .mahtui .olemaan voimaa enemmän kuin muissa samankokoisissa miehissä. Niinpä kerrotaan hänen joutuneen usean kerran tilanteeseen, että häneltä upposi matkalla ollessa hevonen jäihin, mutta hän nosti .sen yksin jäälle ilman apua. Sen piti tapahtua kuulemma siten, että toisella kädellä harjasta ja toisella kädellä hännästä kiinni ja sitten piti painaa hevonen veen sisään ja sitten äkkinosto, jossa veen liike nostoa avusti niin, että hevonen vahvan miehen vetäisemänä tuli kyljelleen jäälle.

Kerrotaan myöskin, että kun Lähenimi oli asevelvollisuuttaan suorittaessaan Krasnoje-Selossa taisteluharjoituksissa, siellä oli järjestetty "painimaaottelu" suomalaisten ja venäläisten välillä ja kumpaiseltakin puolelta oli valittava paras mies tähän otteluun. Matti Läheniemi valittiin edustamaan suomalaisia. Ottelu oli kansanomainen syli paini ja se, joka sai toisen kaadettua maahan, oli voittaja. Venäläinen oli paljon kookkaampi mies kuin Laheniemi ja senkin vuoksi suhtautui pienempään vastustajaansa ylimielisesti ja aikoikin suurilla voimillaan rusentaa heti Läheniemen. Mutta Matilla oli takataskussaan oma patenttinsa ja jos minä saan vähänkin hengittää vapaasti, niin silloin se tapahtuu, ajatteli Matti. Venäläinen aikoi korjata otettaan ja joutui niin hetkeksi löysäämään puristustaan, jolloin Läheniemi oli valppaana ja käytti silloin "patenttiaan" ja venäläinen oli samassa selällään maassa ja voittaja oli Matti Läheniemi ja Suomi.

Tämä teksti on tiivistelmä v.1973 Karjala-lehden julkaisemasta Räisälä liitteen kirjoituksesta.
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut E. Kuisma.